|
|
| Suomen fonetiikkaa / Sana ja sen äännerakenne / Sanan fonotaksi |
Sanan fonotaksiFonotaksi
|
Fonotaksilla tarkoitetaan yhdistelyrajoituksia, joiden alaisia foneemit ja foneemijonot ovat (Karlsson 1998:77). Tällaisia rajoituksia suomessa ovat mm. vokaaliharmonia sekä vokaaliyhtymien ja sananalkuisten ja -sisäisten konsonanttijonojen esiintymismahdollisuudet (ks. Karlsson 1983). Fonotaksi on foneettisesti merkittävä, koska se määrittelee karkeasti esim. artikulaatioliikkeiden peräkkäisyyden. Fonotaktisiin rajoituksiin kytkeytyy toisaalta kielikohtaisia foneettisia erityisilmiöitä, joita ei suoranaisesti voi ennustaa fonotaktisista rajoituksista. Tällainen on esimerkiksi peräkkäisten äänteiden välinen koartikulaatio.
Tietyt äännejonot aiheuttavat artikulaatiovaikeuksia, virheartikulaatioita ja lipsahduksia. Näistä on muodostettu leikillisiä fraaseja ("tongue-twisters"), joilla niitä lausumaan pyydetty keskustelukumppani saadaan hämmennyksiin ("Mustan kissan paksut posket.", "Nakkilan Pappilan apupapin pankolla kiehuu ja porisee.", "Yksikseskös itkeskelet? Itsekseskös istuskelet?"). Sana "syöksylasku" voi aiheuttaa artikulaatiovirheen. Sanan "seksistisiä" ääntäminen voi aiheuttaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ja korjausyrityksiä (näin tapahtui presidenttiehdokas Aholle 15.12.1999 MTV-3 klo 21.30). Ilmiö selittyy puheen motorisen artikulaatio-ohjelman ja motorisen lyhytaikaismuistin avulla: tiettyjen äänteiden lähekkäisyys on artikulaatioliikeiden järjestelyn kannalta vaikeampaa kuin muuten. Vaikeuksia aiheuttavat esim. kahden toisiinsa nähden pelikuvamaisen konsonanttijonon lähekkäisyys ("paksut posket", "yksikseskös", "syöksylasku"). Edellinen yhtymä on vielä muistissa tai "työn alla", kun jälkimmäisen artikulaatiota jo ennakoidaan suunnitelmassa.
Kielten sanojen fonotaksi on erilainen ja siksi myös sanojen artikulaatioliike on kielissä erilainen. Suomen sanat ovat usein varsin pitkiä (ks. sanojen pituustilasto), vokaalien osuus sanojen äänteistä on noin puolet, diftongien ja vokaaliyhtymien määrä on suuri, kahden konsonantin yhtymiä esiintyy sanan alussa vain tietyin rajoituksin standardikielisissä vierassanoissa (kruunu, klaava, prinssi, platina) ja puhekielisissä sanoissa (krääsä, klapi, prutku, pläsi). Sanansisäisesti niitä on yli 50, mutta sanaloppuisesti ne ovat mahdollisia vain puhekielessä (yks, enks).
Jatkuvassa tekstissä esiintyvä artikulaatioliike voidaan ilmaista tietokoneohjelmalla. Sovellettu kaksiulotteinen koordinaatisto (Artikulaatioliikkeen graafinen kuvaaja) on karkeasti analoginen puhujan ääntöelimistön profiilikuvan kanssa. (Ks. Vokaalien keskeiset artikulaatioulottuvuudet)
 |
Artikulaatioliikkeen graafinen kuvaajaPeräkkäiset artikulaatioliikkeet IPAn äännetaulukon mukaan esitettyinä. Aineisto: Helsingin Sanomien pääkirjoitus 7.11.1995. Mitä suurempi ympyrä, sitä kauempana äänteen paikka on sanan fonotaktisessa rakenteessa. Ympyrän koko ei siis ilmaise esiitymistaajuutta. Pieni ympyrä ilmaisee siten äänteen varhaista esiintymistä sanassa, suuri myöhäistä esiintymistä. Täysin musta laaja ympyrä merkitsee, että äänne esiintyy tasaisesti sanan rakenteessa, myös pidemmissä sanoissa. |
Täysin naturalistisen ääntöelimistön
mittasuhteiden käyttö liikkeen kuvauksessa on hankalaa ja siksi
on sovellettu menettelyä, jossa koordinaatiston pohjana on kansainvälisen
foneettisen aakkoston taulukko (IPA). Kukin artikulaatiovaihe esitetään
ympyränä taulukossa äänteelle varatussa pisteessä
ja ajallisesti peräkkäisiä ympyröitä yhdistää
viiva. Ympyrän koko kasvaa ajan mukana, mistä aiheutuu, että
samassa äännepisteessä esiintyy erikokoisia, samankeskisiä
ympyröitä. Näin voidaan esimerkiksi todeta, että suomessa
/p/-konsonantin esiintyminen keskittyy sanan alkupuolelle (hyvin pieni ympyrä
/p/:n kohdalla kuviossa. Myös /
/:n
esiintyminen rajoittuu sanan alkupuolelle. Konsonantti /n/ jakaantuu sen sijaan
tasaisesti sanan rakenteeseen. Ohjelma tilastoi myös äänteiden
esiintymisuseuden ja laskee soinnillisten ja soinnittomien äänteiden
(= voice) sekä vokaalien prosentuaalisen osuuden kaikista äänteistä
(= vowels %). Värein voidaan ilmaista tietyn liikkeen esiintymisuseutta
(ei toteutettu tässä).
Suomen kieltä voidaan verrata muihin kieliin. On mahdollista että murteiden ja kielten artikulaatiobaasista voidaan kuvata menetelmällä aiempia esityksiä paremmin.
