KUNNIATOHTORIT

Filosofinen tiedekunta kunnioittaa 12 tieteen, taiteen ja yhteiskunnan eri aloilla ansioitunutta henkilöä vihkimällä heidät kunniatohtoreiksi promootiossaan 2. kesäkuuta 2000.

Kunniatohtoreiksi vihitään seuraavat henkilöt:

Professori Frank Achtenhagen, Göttingenin Georg-August yliopisto
Professori Ugo Amaldi, CERN, Geneve & Milanon yliopisto
Professori Hans-Herbert Brintzinger, Konstanzin yliopisto
Professori Michael Cole, Kalifornian yliopisto
Filosofian lisensiaatti Martti Kahla
Professori Per Lundberg, Lundin yliopisto
Professori J. Ross Mackay, Brittiläisen Kolumbian yliopisto
Professori Herwig Maehler, University College, Lontoo
Runoilija Mirkka Rekola
Professori Jan Svartvik. Lundin yliopisto
Filosofian maisteri Linus Torvalds
Professori Anthony F. Upton, St. Andrewsin yliopisto
 

Kasvatustieteen professori Frank Achtenhagen (s. 1939) Göttingenin Georg-August yliopistosta Saksasta on ansioitunut paitsi tuotteliaana tiedemiehenä myös merkittävänä oppialan organisoijana kotimaassaan ja omassa yliopistossaan. Suomalaiseen tiedeyhteisöön hänen suhteensa ovat olleet pitkät ja merkittävät. Ensi kerran hän vieraili maassamme opiskelijana vuonna 1960. Erityisen merkittäviä ovat olleet hänen yhteistyönsä Helsingin Yliopiston Kasvatustieteellisen tiedekunnan useiden eri laitosten kanssa.

Lääketieteellisen fysiikan professori Ugo Amaldi (s. 1934) on arvostettu ydin- ja hiukkasfysiikan tutkija. Hän toimii sekä Milanon yliopistossa Italiassa että CERNissä Sveitsissä. Hän on osallistunut hiukkaskiihdytinten tekniseen kehittämiseen ja tutkinut niiden kliinisiä sovellutuksia. Professori Amaldin yhteydet Suomeen ovat vaikuttaneet täkäläisen kokeellisen hiukkasfysiikan kehittämiseen.

Kemian professori Hans-Herbert Brintzinger (s. 1935) Konstanzin yliopistosta Saksasta on merkittävä synteettisen metalliorgaanisen kemian tutkija. Hän on monipuolinen tiedemies, jonka kiraalisia metalloseenikatalyyttejä koskeva kehitystyö on ollut ratkaisevan tärkeä modernille kemianteollisuudelle. Näistä ansioista hän sai vuonna 1997 suomalaisen Walter Ahlströmin säätiön palkinnon. Hänellä on aktiiviset suhteet Helsingin yliopistossa harjoitettavaan kemian tutkimukseen ja opetukseen.

Kommunikaation ja psykologina professori Michael Cole (s. 1938) Kalifornian yliopistosta Yhdysvalloista on ansioitunut tutkimuksillaan kulttuurin ja kasvatuksen merkityksestä ihmisen kehitykselle. Hänen keskeisenä alueenaan on kognitiivisen kehityksen kulttuuriset mekanismit. Hän on ansioitunut suomalaisen kasvatustieteellisen ja koulutuspsykologisen yhteistyön luomisessa Helsingin Yliopiston ja Kaliforinian yliopiston välillä.

Filosofian lisensiaatti Martti Kahla (s. 1928) on toiminut ansiokkaasti suomalais-ugrilaisten kielten eri tiede- ja tutkimuslaitoksissa, tieteellisissä seuroissa ja julkaisutoiminnassa. Suomalais-ugrilaisen Seuran kirjastonhoitajana hän loi perustan alan tieteelliset vaatimukset täyttävälle kirjastolle. Hän on julkaissut huomattavan määrän tutkimuksia suomen sukukielistä. Kahlan tieteellinen ja organisatorinen työ sekä kansainväliset suhteet ovat olleet merkittäviä suomen ja sen sukukielten tutkimusyhteisölle.

Teoreettisen ekologian professori Per Lundberg (s. 1958) Lundin yliopistosta Ruotsista on toiminut läheisessä yhteistyössä Helsingin Yliopiston ekologian ja systematiikan laitoksen populaatiobiologian osaston opettajien ja tutkijoiden kanssa. Hän on vaikuttanut merkittävästi alansa tutkimukseen Ruotsissa ja Suomessa.

Maantieteen professori J. Ross Mackay (s. 1915) Brittiläisen Kolumbian yliopistosta Kanadasta on maailmanlaajuisesti tunnustettu ikiroudan tutkija, joka on kehittänyt omintakeisen tieteellisen metodin. Hän toimii edelleen aktiivisesti tutkijana ja on saanut osakseen runsaasti kansainvälistä tunnustusta. Professori Mackay on tutustunut myös suomalaiseen ikiroutatutkimukseen ja hänellä on läheiset suhteet täkäläiseen tiedeyhteisöön.

Papyrologian professori Herwig Maehler (s. 1935) Lontoon University Collegesta Englannista on alunperin saksalainen antiikintutkija, jonka tutkimuskohteina ovat antiikin Kreikan runous ja kreikankieliset papyrusdokumentit. Hän on laatinut tekstijulkaisuja, käännöksiä, kommentaareja ja erillistutkimuksia kreikkalaisista runoilijoista sekä julkaissut papyrusdokumentteja ja ansioitunut niiden paleografian tuntijana. Hänen yhteytensä Helsingin Yliopistossa harjoitettuun tutkimukseen ja opetukseen ovat läheiset.

Runoilija Mirkka Rekola (s. 1931) on yksi harvoista 1900-luvun jälkipuoliskolla aloittaneista kirjailijoista, joiden voi kiistatta katsoa kuuluvan suomalaisen kirjallisuuden klassikkoihin. Hänen 1954 alkanut ja yhä jatkuva tuotanto sisältää 12 lyyristä ja 4 aforistista kokoelmaa. Rekolan omaleimaista tuotantoa leimaa avoimesta muodosta ja monitahoisuudesta huolimatta täsmällisen ilmaisun kehittäminen. Hänen runoutensa laajassa maisemassa kosmos, elementit, ruumiillisuutemme ja luonto vuodenaikoineen – mutta yhtä lailla kärsimys ja katastrofit – ovat saman keskustelun osapuolia. Rekolan utooppinen rationalismi, mystiikkaan liittyvä huumori ja vaikeasti määriteltävä onnellisuuden tuntu ovat suomalaisen lyriikan ajankohtaisimpia eväitä uudelle vuosisadalle.

Englannin kielen professori Jan Svartvik (s. 1931) Lundin yliopistosta Ruotsista on harjoittanut monipuolista ja laaja-alaista englannin kielen tutkimusta, josta erottuvat erityisesti laajin toistaiseksi laadittu nykyenglannin kielioppi sekä huomattava tietokonekorpus. Professori Svartvik on tietokoneanalyysiin perustuvan englannin kielen tutkimuksen merkittävimpiä kehittäjiä. Hän on edelleen tuottelias tutkija, jolla on tiiviit suhteet Helsingin Yliopistoon ja maamme kielentutkijoihin.

Filosofian maisteri Linus Torvalds (s. 1969) toimii tällä hetkellä Kaliforniassa tietotekniikkateollisuuden palveluksessa. Hän kehitti opiskeluaikanaan Helsingin Yliopistossa maailmanlaajuista tunnustusta saaneen LINUX-käyttöjärjestelmän, jonka syntyprosessi on lähellä akateemisen tutkimuksen alkuperäisiä muotoja eli vertaisarvioon perustuvaa itsenäisten tutkijoiden työskentelyä ja ongelmanratkaisuja vailla taloudellisia tavoitteita. Torvaldsin työn laatu onkin ylittänyt kalliiden teollisten tuotekehittelyjen tavanomaiset laatuvaatimukset. Hänellä on myös merkittävät ansiot Suomen huipputeknologisen osaamisen keulakuvana.

Pohjoismaiden historian professori Anthony F. Upton (s. 1929) on toiminut Skotlannissa St. Andrewsin yliopistossa. Hänen tieteellisen tuotantonsa keskeinen osa käsittelee Suomen itsenäisyyden ajan kahden ensimmäisen vuosikymmenen poliittisia kysymyksiä. Hänen tärkeimmät teoksensa on käännetty myös suomeksi (Välirauha 1965; Kommunismi Suomessa 1970; Vallankumous Suomessa I-II 1980-1981). Viime aikoina professori Upton on tutkinut Kaarle IX:n aikaa Ruotsissa ja 1600-luvun eurooppalaista absolutismia. Hänen tutkimuksensa ovat herättäneet Suomessa paljon keskustelua ja jopa vastustusta, mutta keskeisimmät tutkimustulokset on sittemmin hyväksytty meillä ja alan kansainvälisessä tutkimuksessa. Professori Upton on merkittävällä tavalla lisännyt Suomen historian tuntemusta anglosaksisissa maissa.

Lisätietoja kunniatohtoreista promootiosihteeri Tuomas M. S. Lehtoselta, 
puhelin: 09- 191 22905, sähköposti: tuomas.lehtonen@helsinki.fi.