Lintujen laulun merkitys on pariutumiskumppanin houkuttelu reviirille, parinmuodostus- ja lisääntymisvireen nostattaminen ja reviirin sekä parisuhteen puolustaminen saman lajin muiden koiraiden lähentelyltä. Laajasti ottaen lauluun kuuluu paljon muitakin kuin ne musikaaliset äänet, joita lavertelijat ja monet säelaulajat tuottavat. Eräiden lajien naaraillakin on soidinääniä, esimerkiksi sorsanaaraiden narskutus.

1.RUMMUTTAJAT Soidinääni syntyy linnun rummuttaessa esim. onttoa puunrunkoa.

2. VAATIMATTOMAT LAULAJAT Laulu koostuu lajille luonteenomaisista “tavallisista” äänistä, esim. kutsu-, varoitus- ja lentoäänistä. Erityinen soidinlauluksi rajoittuva säe siis puuttuu. Laulu on usein kutsuäänen tai usemmankin myös muussakin vuorovaikutuksessa käytetyn yhteysäänen “rivittelyä”.

3. LAVERTELIJAT, “LUOVAT LAULAJAT” Laulussa on useita aiheita, joita lintu yhdistelee (ei toistoa). Jokin aiheista voi olla vastaavanlainen säe kuin säelaulajilla, mutta laulu ei ole säkeen toistoa.

4. SÄELAULAJAT Laulun muodostaa selkeä säe, jota lintu toistaa säännöllisesti, tiheään tai harvakseltaan.

A. MAALINTUJA
B. VESI- JA RANTALINTUJA, KURPPIA JA KAHLAAJIA, SÄELAULAJAT?

Lue, tallenna tai tulosta: Lintujen laulu (kirjan luku pdf-tiedostona 180 Kt)