 |
 |
|
|
Määritysoppaan rakenne:
Yhteystiedot:
Helsingin yliopiston Soveltavan kasvatustieteen laitos Siltavuorenpenger 20 R(PL 9) 00014 Helsingin yliopisto puh. (09) 1911 (yliopiston vaihde) fax (09) 1912 9611 |
 |
Eläimet >> Sammakkoeläimet
Pyrstösammakot Pyrstösammakoilla on sisäinen hedelmöitys. Ne voivat kutea yllättävän pienissäkin lätäköissä, koska naaras pystyy vaeltamaan maata pitkiin isompaan veteen, jossa se liimaa hedelmöityneet munat yksitellen vesikasvien lehdille. Vesilisko Pituus 7–9 cm. Neljä sivuille päin suuntautunutta jalkaa ja pyrstö. Selkä on sileä ja ruskeanvihertävä, vatsa täplikäs, kellanoranssi. Naaras liimaa 100-200 munaa yksitellen vesikasvien lehdille. Huomaamaton mutta verraten yleinen Etelä-Suomessa, tavattu Kuhmon korkeudella asti. Vesilisko kuuluu nimestään ja ulkonäöstään
huolimatta sammakkoeläimiin. Huhti-toukokuussa koirailla
on värikäs kutuasu, johon kuuluu sahalaitainen harja
niskasta pyrstöön ja kirkkaan oranssinpunainen vatsapuoli
(muina aikoina oranssi, tummatäpläinen). Naaras kiinnittää hedelmöityneet
munat yksitellen vesikasvien lehdille (kuva). Toukkien kehitys
muodonvaihdokseen kestää koko kesän. Kesäksi
vesiliskot muuttavat maalle ja viettävät huomaamatonta
elämää kosteissa paikoissa, vain hämärissä liikkuen
ja saalistaen. RupiliskoPituus 14–16 cm. Iholla rupimaisia nystermiä. Koiraan kutuaikainen harja on jyrkemmin sahalaitainen kuin vesiliskolla. Naaras liimaa 200-300 munaa yksitellen vesikasvien lehdille. Ahvenanmaalla ja itäisimmässä Suomessa. Rupiliskotkin oleskelevat keväisin lammikoissa. Ne nousevat
heinäkuussa maalle ja elävät kosteassa kasvillisuuden
suojissa. Rupimaiset nystermät erittävät iholle
limaa. Erittää häirittynä pahaa hajua ja
lievästi myrkyllistä, ärsyttävää eritettä,
joka saa esimerkiksi rantakäärmeen usein sylkäisemään
pois nappaamansa rupiliskon. Sammakot Sammakot kaivautuvat talveksi purojen, lähteiden, järvien
ja lampien mutiin. Keväällä ne viihtyvät
vesissä, kesällä ravinnonhaussa kuivalla maalla.
Sammakoiden hedelmöitys on ulkoinen. Lajit erottaa kutuaikaisen ääntelyn
perusteella. Jotta iho pysyisi kosteana, sammakot liikkuvat kosteissa
oloissa kuten yöllä ja sadesäillä. RupikonnaPituus 7–11 cm. Lähes yksivärisen tummanruskea ja nystermäihoinen. Kävelee ja kömpii, ei tee pitkiä loikkia. Keväinen soidinkutsu on karhea “horp....horp”. Naaras laskee mädin 3–5 m pitkänä kuturihmana vesikasvien joukkoon. Melkein koko Suomessa. Rupikonnalla on tukeva ruumis ja limapintainen, pienten kyhmyjen peittämä iho. Lima voi aiheuttaa joillekin ihmisille ihon kihelmöintiä. Paikkauskollisia, lepäävät päivän vakituisessa piilopaikassaan ja lähtevät iltahämärissä lyhyille saalistusmatkoille. Voi elää 40-vuotiaaksi. Viettää talven kuivalla
maalla sopivassa kolossa. SammakkoPituus 6–8 cm. Tekee pitkiä loikkia. Selkäpuoli tav. ruskea ja tummalaikkuinen, vatsapuoli vaalea. Koiraalla on kurnuttava soidinääni. Yleinen koko Suomessa. Kaikille tuttu rohkea samoilija, jota näkee jäiden
lähdöstä syksyn ensipakkasiin asti. Soidinkurina
on matalaa, vaimeaa, nousevaa ja laskevaa, kuin kaukaisen moottoripyörän pärinä. ViitasammakkoPituus 5–6 cm. Sammakkoa hieman pienempi ja sirompi. Kuono on suipompi kuin sammakolla. Joskus selässä pitkittäisjuovia. Pulputtava soidinkutsu. Yleinen melkein koko Suomessa. Viitasammakolla on pisimmän takavarpaan tyvessä kovempi, korkeampi ja isompi kutukyhmy kuin sammakolla. Soidinkutsu koostuu pulpahtavista äänistä. Useiden koiraiden kuorossa laulu on kuin pienen koiran kaukaista haukuntaa. Toisin kuin sammakko, viitasammakko pysyttelee visusti soilla ja kosteikoissa.
|
