 |
 |
|
|
Määritysoppaan rakenne:
Yhteystiedot:
Helsingin yliopiston Soveltavan kasvatustieteen laitos Siltavuorenpenger 20 R(PL 9) 00014 Helsingin yliopisto puh. (09) 1911 (yliopiston vaihde) fax (09) 1912 9611 |
 |
Sienet ja jäkälät
Jäkälät Jäkälät ovat symbioottisia "yhdyskuntia", joissa elää sienirihmastoa ja leväsoluja (tai sinibakteereita) rinta rinnan, päällekkäisinä kerroksina. Sienirihmasto (lehtivihreätöntä) huolehtii jäkälän vesi- ja kivennäishuollosta, leväosakas (lehtivihreällinen, joko viherlevä tai sinibakteeri) yhteyttämisestä eli typpi- ja sokeritaloudesta. Joskus samassa jäkälälajissa on viherleväkerroksen ohella myös sinibakteerikerros (Jahns 1996, 25). Systemaattisesti jäkälät luetaan nykyisin sieniin ryhmänimellä jäkälöityneet sienet. Jäkälillä voi olla juurimaisia rakenteita – juurtumahapsia – mutta ei todellisia juuria eikä vartta tai lehtiä. Jäkälät ovat siis sekovartisia eliöitä. Lisääntyminen on pääosin suvutonta eli kasvullista, yksinkertaisimmillaan sellaisten sattumalta syntyneiden sekovarren palasten leviämistä, joissa on mukana jäkälän kumpikin osakas. Jäkälät irrottavat sekovarren kappaleita myös aktiivisesti kasvattamalla isidioita, levää ja sientä sisältäviä liereitä, suomumaisia tai korallimaisia muodostumia, jotka irtoavat tyvestään murtumalla. Useilla lajeilla on sekovarressaan murtumakohtia (soraaleja), joissa sienirihmastoa kietoutuu sekovarren kuoren alta esiin paisuvan leväkerroksen solukon ympärille. Näin syntyy jäkälämuruja, jotka irtauduttuaan voivat kasvaa uusiksi jäkäliksi. Soraalit ovat eri jäkälälajeilla erilaisia. Muodon perusteella erotetaan esim. laikku-, pallo-, kalvosin- , reuna-, rako- ja huulisoraalit. Jäkälien systemaattinen jaottelu perustuu isidioiden ja soraalien muotoon sekä ennen muuta sieniosakkaan muodostamien pikkuruisten itiöemien ja itiökoteloiden rakenteeseen ja kehitykseen. Sieniosakas on tavallisimmin kotelosieni, joilla itiöt syntyvät maljan tai pullon muotoisissa itiökoteloissa. Kotelomaljat ovat koholla jäkälän muusta solukosta, kotelopullot sijaitsevat suurimmaksi osaksi sekovarren sisällä. Kasvupaikan perusteella jäkälät voi jakaa maajäkäliin ja puiden oksilla ja rungoilla kasvaviin puu- eli runkojäkäliin. Varsinkin runkojäkälillä on erilaisia kasvumuotoja, joiden välinen jako on täysin liukuva. Tyypillisimmillään rupijäkälän sekovarsi on alapinnastaan lujasti kiinni kasvualustassaan. Kun sekovarren reunat ovat koholla alustasta, kyseessä on lehtijäkälä. Monet lehtijäkälät ovat kiinni vain yhdestä tavallisesti keskisesti sijaitsevasta kohdasta eli navasta. Pensasjäkälät riippuvat tupsuina kallioilla ja puissa. Niitä sanotaan naavamaisiksi, jos sekovarret ovat rihmamaisen ohuita ja liereitä. Linkkejä Uhanalaiset jäkälät Ympäristöhallinto Kirjallisuutta Rassi, P., Alanen A., Kanerva, T., Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s.
|
