Laboratorio

Yhteystiedot

Kanslia:
A.I Virtasen aukio 1, 4. krs. (PL55)
00014 Helsingin yliopisto
puh. (09) 1915 0335
fax (09) 1915 0330

Saapumisohje

 

Lyhyt historia

Polymeerikemia on nuori tieteenala, joka sai alkunsa ennen toista maailmansotaa. Ensimmäiset tarkoitukselliset polymeerisynteesit suoritettiin 1920- ja 1930-luvuilla. Sodan aikana ja sen jälkeen synteettisten makromolekyylien tuotanto kasvoi huomattavalle tasolle. Vähitellen makromolekyylien tutkimus levisi myös yliopistoihin ympäri maailmaa. Suomessa ensimmäinen polymeerikemian professuuri perustettiin Helsingin yliopistoon vuonna 1967. Koska termi "polymeeri" oli tuolloin huonosti tunnettu, laboratorio aloitti toimintansa Puun ja muovien kemian laitoksena. Puukemian tutkimuksella on Suomessa luonnollisesti pitkät perinteet.

Laboratorion ensimmäisinä vuosikymmeninä tutkimuskohteina olivat mm. synteettisten polymeerien fysikaaliset ominaisuudet ja polymeeristen materiaalien syntetisointi yleisesti, sekä puun komponenttien, pääasiassa ligniinin, modifioiminen. Huomattavia saavutuksia tehtiin esimerkiksi polymeerien tutkimuksessa kiinteän tilan NMR:llä. 1990-luvulle tultaessa laboratoriossa keskityttiin modernien polymeerisynteesien hallitsemiseen. Valmistettiin erikoispolymeereja joilla oli ennalta määrätyt ominaisuudet. Kun kyseessä ovat valtavat makromolekyylit, on rakenteen ja ominaisuuksien välinen suhde erityisen monimutkainen. Samoihin aikoihin laboratoriossa aloitettiin myös polymeerien molekyylimallinnus.

Nykypäivä

Polymeerikemian laboratorion perinteet ovat toisaalta polymeerien syntetiikassa ja toisaalta fysikaalisten ominaisuuksien tutkimuksessa. Tutkimuksen painopiste on muuttunut viime vuosina merkittävästi konstruktiomateriaaleista itsejärjestäytyviin ja ympäristöherkkiin materiaaleihin. Laboratoriossa syntetisoitujen polymeerien mahdollisia sovelluksia ovat mm. lääkeaineiden hallittu vapautus ja geenien kuljetus. Materiaaleja kehitetään myös edistyksellisiin elektroniikan alan sovelluksiin.

Polymeerien syntetisoinnissa käytetään uusia menetelmiä, joilla voidaan rakentaa monimutkaisia polymeerirakenteita, olivat ne sitten blokki- tai oksakopolymeerejä, geelejä tai nanopartikkeleita. Yhä suuremman mielenkiinnon kohteena ovat biopolymeerit, kuten puun komponentit, muut polysakkaridit sekä DNA. Jokapäiväisessä elämässä tärkeä aihe on polttokennot, joihin olemme kehittäneet uusia polymeerisiä elektrolyyttimembraaneja.

Laboratorion vahvuutena on hyvä kemian tuntemus, valmius syntetisoida monimutkaisia polymeerejä, sekä tärkeiden polymeerianalytiikan menetelmien hallitseminen. Näitä ovat mm. liuos- ja kiinteän tilan NMR, valonsironta, reologia sekä kromatografiset menetelmät.