Kauppasienet ja myrkkysienet - Sienten tunnistaminen

Herkkutatti (Boletus edulis). Kuva: Marja Härkönen

Etusivu | Yleistä | Tunnistaminen | Kerääminen | Säilöminen | Sienimyrkyt | Myrkytykset

Pinkat: Kauppasienet | Myrkkysienet

Muutamia sieniä, kuten punakärpässienen, oppii aloittelijakin tunnistamaan nopeasti ilman tarkempaa tuntomerkkien tutkiskelua. Suurin osa lajeistamme vaatii kuitenkin ainakin aluksi yksityiskohtaisempaa tarkastelua, jotta lajinmääritykseen voisi luottaa.

Aluksi sienen tunnistamista voi yrittää selailemalla sienikirjan kuvitusta. Itselle uutta lajia määritettäessä on kuitenkin aina tarkistettava valokuvan lisäksi myös lajitekstin sopivuus. Valokuva on vain osittainen otos lajin ulkonäöstä. Hyvässä lajinkuvaustekstissä pyritään tuomaan esiin lajille kuuluva ominaisuuksien vaihtelu. Lisäksi on hyvä muistaa, että kaikissa sienikirjoissamme on vain pieni otos maamme sienistä, esimerkiksi helttasieniä ja tatteja on luetteloitu Suomesta yli 1700 lajia, joten välttämättä keräämääsi sientä ei kirjoista löydy.

Tuntomerkit

Tyypillisiä sienten tunnistuksessa käytettäviä ominaisuuksia ovat mm. väri, koko, haju, lakin pintarakenne, jalan ominaisuudet, helttojen kiinnittymistapa ja tietyissä tapauksissa myös maku ja itiöpölyn väri.

Ominaisuuksia tarkasteltaessa on hyvä tietää mitkä ominaisuudet ovat sienissä harvinaisia ja näin ollen auttavat mahdollisuuksien rajaamisessa nopeasti. Tuntomerkki ”ruskea sieni” sopii noin puoleen Suomen sienilajeista, mutta ”rengas jalassa” rajaa lajimäärän jo muutamiin kymmeniin.

Hyviä, vähemmistönä sienissä olevia tuntomerkkejä ovat esimerkiksi jalan rengas ja tuppi, selkeä haju (muu kuin sienimäinen), helttojen tilalla piikit, pillit tai poimut, sienestä vahingoittaessa tihkuva neste, mallon värireaktiot, lakin suomuisuus tai suojusjätteet sekä johteiset tai irtotyviset heltat. Lisäksi tietyillä suvuilla on niille tyypilliset tuntomerkit, jotka auttavat suvun tunnistuksessa, kuten rouskuilla maitiaisneste.

Suvun sisällä tietyt tuntomerkit voivat tavallisten ominaisuuksien lisäksi auttaa lajin tunnistamisessa: esimerkiksi rouskuissa kannattaa tarkastaa maitiaisnesteen värireaktio, tateissa mm. mallon värireaktio, haperoissa maku ja seitikeissä mm. seittivyön väri.

Tunnistettaessa sieniä ne tulee poimia ja tarkastella kokonaisina, sillä tärkeitä tuntomerkkejä on myös esim. jalan tyvellä. Lisäksi niitä tulee käsitellä varovasti, etteivät esimerkiksi joillekin lajeille tyypilliset jalan pinnan tuntomerkit häviä. Tuntomerkkejä vertailtaessa on muistettava, että sienten ominaisuudet voivat vaihdella huomattavasti saman lajin sisällä ja ulkoiset tekijät, kuten sääolot, voivat vaikuttaa mm. sienen väritykseen. Lisäksi osa luetelluista ominaisuuksista voi puuttua joiltakin yksilöiltä tai näkyä vain tietyssä ikävaiheessa.

Pinkan lajikuvausten Tyypillistä-kappaleessa on pyritty antamaan yleiskuva sienestä sekä nostamaan esiin joitakin olennaisia tuntomerkkejä, jotka ovat käyttökelpoisia ja helposti havaittavissa yleensä kaikista lajin yksilöistä. Tässä osiossa mainitut ominaisuudet tulisi löytää määritettäviltä sieniltä. Tarkemmassa kuvailuosiossa on pyritty luonnehtimaan lajin sisäistä vaihtelua ja siinä voidaan mainita myös ominaisuuksia, jotka eivät välttämättä näy hyvin kaikissa itiöemissä. Kannattaa lisäksi muistaa, että kaikkia sieniyksilöitä ei ole pakko määrittää. Jos sienestä puuttuu jokin ratkaiseva tuntomerkki, vaikka sieni muuten täyttäisi luetellut vaatimukset, voi sienen aina poistaa syötävien sienten joukosta.

Kasvutapa ja kasvupaikka

Sienen tunnistamisessa on apua, jos sientä poimiessa kiinnittää huomiota kasvutapaan ja -paikkaan. Enemmistö sienistä kasvaa yksittäin tai harvakseltaan ryhminä, joten kimppumainen kasvutapa on tärkeä tuntomerkki, joka usein enteilee että sieni on lahottaja. Kauppasienistä vain mesisienet ovat kimppuina kasvavia lahottajia.

Sientä kerättäessä olisi myös hyvä havainnoida kasvuympäristöä. Melkein kaikki kauppa- ja myrkkysienemme kasvavat joko männyn, kuusen tai koivujen kanssa. Koska kyseisiä puulajeja löytyy valtaosasta suomalaisia metsiä, on puulajin lisäksi hyvä kiinnittää huomiota myös metsän kosteuteen ja ravinteisuuteen, ollaanko kuivalla hiekkakankaalla, kosteassa rahkasammalikossa vai lehtomaisessa metsässä. Puistoissa ja lehdoissa kannattaa myös tarkistaa kasvaako lähellä jotain harvinaisempaa puuta, kuten tammea, pähkinäpensasta tai vaikkapa lehtikuusta. Näiden puiden seurassa kasvavia sienilajeja on jo selvästi vähemmän joten tunnistus on helpompaa.

Tunnistusoppaat

Tunnistamisen avuksi kannattaa hankkia hyvä, valokuvin varustettu sienikirja. Sienikirjoista kannattaa suosia kotimaisia, koska käännösteosten sienilajisto ei täysin vastaa meillä kasvavaa.

Internetin sienikuvasivustojen käytössä kannattaa olla kriittinen. Luotettavimpia lähteitä ovat Pinkan kaltaiset sivustot, joiden toteuttajina ovat olleet yliopistojen tai museoiden kaltaiset instituutiot. Luotettavaa tunnistusapua saa myös paikallisten sieniseurojen (http://www.funga.fi) ja marttojen (http://www.martat.fi) retkillä sekä sieninäyttelyissä. Internetissä toimii myös useita sieniaiheisia keskustelupalstoja, joista Suomen laajin lienee Sienipolku (http://www.kotihiiri.com/polku/index.php).

Sienen tunnistusta ei pidä koskaan perustaa ns. kansanviisauksiin tai muuhun perimätietoon, joka on ristiriidassa nykyisen kirjallisuuden kanssa. Sienestä ei tee syötävää miellyttävä haju, mieto maku, kaunis ulkonäkö, toukattomuus tai kasvaminen paikassa, josta on aina ennenkin poimittu sieniä ruuaksi ilman jälkiseuraamuksia.