Kauppasienet ja myrkkysienet - Sienimyrkyt

Pulkkosieni (Paxillus involutus). Kuva: Marja Härkönen

Etusivu | Yleistä | Tunnistaminen | Kerääminen | Säilöminen | Sienimyrkyt | Myrkytykset

Pinkat: Myrkkysienet

Suomesta tunnetaan noin 50 myrkyllistä sienilajia, joista viisi on tappavan myrkyllisiä: valkokärpässieni, kavalakärpässieni, suippumyrkkyseitikki, pulkkosieni ja korvasieni ilman esikäsittelyä.

Sienimyrkyt voidaan jakaa niiden vaikutuksen mukaan karkeasti kolmeen ryhmään: solu- tai hermomyrkkyjä sisältävät sekä ruuansulatuskanavaa ärsyttävät.

Solumyrkyt

Solumyrkkyjä sisältävät sienet ovat kaikkein vaarallisimpia – jo yhden itiöemän kokoinen annos aiheuttaa hengen vaaran. Tähän ryhmään kuuluvat pulkkosientä (ks. allergiset reaktiot) lukuun ottamatta kaikki tappavan myrkylliset sienemme. Lisäksi vähäisempiä määriä solumyrkkyjä on mm. myrkkynääpikässä, isorusokkaassa ja eräissä pikku-ukonsienissä. Korvasienen sisältämää gyromitriinia lukuun ottamatta solumyrkyt eivät hajoa kuumentamalla eikä niitä pysty poistamaan sienestä millään käsittelyllä. Ne eivät hajoa eivätkä poistu myöskään ihmisen elimistöstä mikä lisää myrkytyksen vakavuutta.

Solumyrkyt vaikuttavat sisäelimiin, ensisijaisesti maksaan ja munuaisiin, yleensä peruuttamattomasti. Ensioireet voivat ilmaantua vasta 4-24 tunnin kuluttua sienen syömisestä, suippumyrkkyseitikillä oireeton aika voi kestää jopa useita vuorokausia. Oireisiin kuuluvat vatsakivut, oksentelu sekä ripuli ja oireet voivat hävitä joksikin ajaksi alkaakseen taas uudestaan. Ilman asianmukaista hoitoa maksa- tai munuaisvaurio kehittyy muutamassa vuorokaudessa.

Hermomyrkyt

Keskushermostoon vaikuttavien hermomyrkkyjen vaikutus ei ole peruuttamaton. Oireet alkavat 1-4 tunnin kuluttua sienen syömisestä hikoiluna, syljen erittymisenä, sekavuutena, näköharhoina ja alentuneena verenpaineena. Oireet ovat ohi yleensä puolen vuorokauden jälkeen.

Hermomyrkkyjä sisältäviä sieniä ovat mm. puna-, rusko- ja pantterikärpässieni, myrkkymalikka sekä osa risakkaista ja madonlakeista. Koska suurin osa näistä sienistä ei muistuta erehdyttävästi ruokasieniä, on useimpien myrkytystapausten taustalla tietoinen yritys hallusinaatiotilojen aikaansaamiseksi sienten avulla.

Ruuansulatuskanavaa ärsyttävät myrkyt

Ruuansulatuskanavaa ärsyttäviä sieniä on useita. Oireet alkavat parin tunnin kuluttua aterian nauttimisesta ja sisältävät vatsanväänteitä sekä pahoinvointia. Yleensä oksentaminen ja lepo auttavat eikä lääkärissä käyntiä tarvita. Tähän ryhmään kuuluvat mm. lakritsirousku, veriseitikit, rikki-, pisama- ja kaulusvalmuska, isokaulussieni, kitkerälahokka sekä useat rusokkaat.

Monet hyvätkin ruokasienet ärsyttävät ruuansulatuskanavaa raakana syötynä. Esimerkiksi osa tateistamme vaatii kunnollisen kypsentämisen, kirpeät rouskut ja haperot esikeittämisen, jotta vältyttäisiin pahoinvoinnilta. Oireet ja hoito ovat samat kuin edellisessä ryhmässä. Raakana syötynä ruuansulatuskanavaa ärsyttäviin sieniin kuuluvat mm. punikki- ja lehmäntatit, mesisienet, akansieni, sinivalmuska, siitake, härmämalikka, renkaattomat kärpässienet, rusokärpässieni, haarakkaat, rikkikääpä sekä kirpeät rouskut ja haperot.   

Muutamat sienet aiheuttavat alkoholin kanssa nautittuna kasvojen punoitusta, rintakipuja, oksentelua ja ripulia. Oireet ilmaantuvat niin kauan kuin sientä on elimistössä, joten alkoholia ei pidä nauttia muutamaan päivään sieniaterian syömisestä. Myös edellisenä päivänä nautittu alkoholi saattaa sieniaterian jälkeen aiheuttaa oireita. Ainakin harmaamustesieni, nuijamalikka, piikkiukonsieni ja tauriontatti aiheuttavat antabus-lääkkeen kaltaisen reaktion.

Allergiset reaktiot

Sienet aiheuttavat ihmisissä allergisia reaktioita siinä missä muutkin ruoka-aineet. Allerginen reagoiminen liittyy yksilölliseen immuunijärjestelmään eikä kyse näin ollen ole varsinaisista sienimyrkyistä.

Eri sienilajit aiheuttavat allergisia oireita eri ihmisille. Ainakin härmämalikan, akansienen ja siitakeen on raportoitu aiheuttaneen allergisia reaktioita. Pulkkosienen on todettu aiheuttavan joillekin henkilöille verikudosta tuhoavien vasta-aineiden muodostumista. Oireina on pahoinvointia, oksentelua ja ripuli, jotka alkavat muutaman tunnin kuluttua sienen syömisestä. Oireet ilmaantuvat vasta useampien pulkkosieniaterioiden jälkeen ja ne voimistuvat kerta kerralta. Suomessa vain yksi kuolemantapaus on liitetty pulkkosienten syöntiin 70-luvulla, joskin oireet viittaavat myös muiden sairaustekijöiden läsnäoloon. Pulkkosientä on kuitenkin syytä pitää tietyissä olosuhteissa tappavan myrkyllisenä. Sieni ei ole muiden tappavan myrkyllisten sienten tavoin vaarallinen kerran syötynä, mutta tietoisesti sitä ei pidä ruuaksi käyttää.     

Sienisokeri eli trehaloosi aiheuttaa joillekin henkilöille samanlaisia oireita kuin maitosokeri laktoosi-intoleranteille. Tässäkin tapauksessa oireiden syynä lienee sokeria pilkkovan entsyymin puute. Ilmavaivat, vatsan turvotus ja ripuli alkavat noin 20 minuutin kuluttua sienen syömisestä. Eniten sienisokeria on herkkutateissa, keltavahveroissa, kehnäsienessä sekä rusko- että vaaleaorakkaissa.

Rusokärpässienessä on punasoluja hajottavaa myrkkyä, joka kuitenkin hajoaa huolellisella
kypsentämisellä. Mustarouskun on epäilty aiheuttavan muutoksia perimässä, koska sienen
sisältämä nekatoriini on saanut bakteeriviljelmissä aikaan solumuutoksia. Sen vuoksi
suositellaan, että sienen runsasta ja yksipuolista käyttöä rajoitetaan.