52063 Sienituntemus (2 op) - Tatit

Boletus edulis (herkkutatti). Kuva: Marja Härkönen

Kurssi-info | Tatit | Rouskut | Haperot | Seitikit | Malikat, vahakkaat ja valmuskat | Kärpässienet| Kääväkkäät

Alipinkka: Boletales

(Vanha Pinkka: Boletales)


Tatit (Boletales) kuuluvat helttasieniin ja niille läheistä sukua ovat ilmeisesti esim. pulkko-sienet ja nuljaskat. Yhteistä on pillien tai helttojen löyhä kiinnittyminen lakkiin toisin kuin muilla helttasienillä tai käävillä.  

Tatit ovat ryhmänä helppo tunnistaa. Ne ovat jalallisia lakkisieniä, joilla on erillinen, nyljettävä pillikerros erotuksena jalallisiin kääpiin, joiden pillikerros on kiinni lakissa. Tatit ovat yleensä paksumaltoisia sekä niiden lakki on usein kupera ja jalka tukeva. Lakin alapinnan pehmeä pillistö voi olla hyvinkin paksu ja pullistunut.

Suurin osa tateista on puiden juurisieniä, mutta joukossa on myös muutama lahottaja. Valtaosa Suomessa kasvavista tateista on hyviä tai erinomaisia ruokasieniä, poikkeuksina sappitatti, äikätatti ja muutama harvinaisempi, vain etelä-rannikolla kasvava laji.

Merkillepantavaa on lehtikuusella kasvavien lajien suuri osuus tässä ryhmässä. Kuusi lajia kasvaa lehti- tai douglaskuusella kun monista suurimmista sienisuvuista ei tunneta Suomesta yhtäkään lehtikuusen seurassa kasvavaa lajia. Suomen tateista muutama etelärannikon laji on uhanalainen.

Tatit koostuvat useasta suvusta, joiden lajimäärä Suomessa on yhteensä noin 70, mutta osa ryhmistä kuten lehmän- ja samettitatit tunnetaan meillä vielä huonosti. 

Meillä lajirikkain suku on punikki- ja lehmäntatit (Leccinum), joiden tuntomerkkinä ovat jalan nukkatupsut. Sukujen lajit ovat kookkaita ja kovajalkaisia sekä lakki on himmeä ja kuiva. Lehmäntateista poiketen punikkitateilla malto tummuu vahingoittuneista kohdista.

Muun muassa herkkutatit sisältävän Boletus-suvun tunnistaa useimmiten jalan verkko-kuviosta, kookkaasta ja tukevasta ulkomuodosta sekä renkaattomasta jalasta.      

Suillus-suku sisältää edellisiä sukuja keskimäärin kellertävämpiä ja lyhytjalkaisempia lajeja, joilla on limainen tai tahmea lakki, mahdollisesti rengas jalassa sekä usein johteinen pillistö.

Suvun Xerocomus lajeilla on himmeän nukkapintainen lakki kuten esimerkiksi sukuun kuuluvilla samettitateilla. Lisäksi on muita pieniä tattisukuja, jotka sisältävät muutamia Suomessa kasvavia lajeja.