52063 Sienituntemus (2 op) - Rouskut

Haaparousku (Lactarius trivialis). Kuva: Marja Härkönen

Kurssi-info | Tatit | Rouskut | Haperot | Seitikit | Malikat, vahakkaat ja valmuskat | Kärpässienet | Kääväkkäät

Alipinkka: Russulales

(Vanha Pinkka: Russulales)


Rouskut (Lactarius) kuuluvat samaan lahkoon (Russulales) haperoiden kanssa. Niillä on samanlainen pallomainen solurakenne, joka ilmenee juustomaisesti lohkeilevana maltona. Alkeellisimmat valkoiset rouskut onkin joskus vaikea ensisilmäyksellä erottaa alkeellisista haperoista.

Erityistuntomerkkinä rouskuille on maitiaisneste, joka erittyy maitiaisrihmoista sientä rikottaessa. Maitiaisnesteen väri on monesti tärkeä rouskuja tunnistaessa. Suurimmalla osalla lajeista maitiaisneste on valkoista. Osalla lajeista maitiaisnesteen väri kuitenkin muuttuu ilman vaikutuksesta. Joskus värimuutosta joutuu odottamaan muutamia kymmeniä minuutteja.

Rouskut ovat tyypillisesti kovamaltoisia ja keskikokoisia tai kookkaita sieniä joskin myös pieniä lajeja kuuluu sukuun. Pääosa lajeista on väritykseltään harmahtavia tai ruskehtavia. Osa lajeista on kuitenkin kirkkaan värisiä.

Monissa rouskuissa on selkeitä hajuja, kuten sikuri-, viitapalsami- ja lakritsirouskussa. Lisäksi joitakin lajeja voi erottaa toisistaan maun kirpeyden suhteen. Muita tärkeitä ominaisuuksia ovat esimerkiksi limaisuus ja jalan onttous.

Rouskuissa on vain yksi ruuansulatusvaivoja aiheuttava laji, lakritsirousku, joka on helppo tunnistaa värittömän maitiaisnesteen vuoksi. Kaikki muut rouskut soveltuvat ruuaksi, joskin kirpeyden poistamiseksi osa lajeista on esikäsiteltävä.   

Rouskuja kasvaa Suomessa noin 70 lajia. Rouskut ovat puiden juurisieniä ja niitä esiintyy aina Tunturi-Lapista etelän tammilehtoihin. Rouskuissa on muutama uhanalainen laji, haarukkarousku (L. acerrimus) ja lutikkarousku (L. subumbonatus), sekä useampia silmälläpidettäviä lajeja.