Ainutlaatuinen japanilaisen puupiirrostekniikan kurssi uusitaan syyskuussa Lahdessa

Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia sai etuoikeuden järjestää japanilaisen puupiirrostekniikan erikoiskurssin Lahdessa tammikuussa 2011. Toinen kurssin kouluttajista, taidegraafikko Tuula Moilanen on opiskellut puupiirrostekniikkaa Japanissa jo yli 20 vuotta. Hän asuu ja työskentelee edelleen Kiotossa. 

Lue lisää Tuulasta ja hänen töistään.

Mokuhanga – japanilaisen puupiirrostekniikan erikoiskurssilla toisena kouluttajana toimii dosentti Minna Eväsoja, jonka luennot nivovat käytännön tekemisen teoreettiseen viitekehykseen. Luennoilla tarkastellaan laajemmin japanilaista kulttuuri- ja taidehistorilallista taustaa sekä Edo-kauden kulttuurisia erityispiirteitä, jotka heijastuvat myös puupiirrosten teemoissa.

Lue Minnan haastattelu hänen opinnoistaan ja työstään.

Mokuhanga - Japanilaisen puupiirrostekniikan erikoiskurssi
23.9.–2.10.2011

Kurssi koostuu kulttuuri- ja taidehistoriallista taustaa valottavasta luento-opetuksesta (8 t) sekä varsinaisesta työpajatyöskentelystä (2 vkl), jonka aikana tavoitteena on saada valmiiksi yksi tai kaksi puupiirrosta. Opetus antaa valmiudet itsenäiseen työskentelyyn kurssin jälkeen. Tammikuun kurssille osallistuneet tekivät upeita töitä ja antoivat hyvää palautetta kurssista.

Kurssille otetaan vain 10 opiskelijaa. Kurssi sopii taiteilijoille, keskiasteen koulujen taideopintojen opettajille, kuvataidekoulujen opettajille, kuvataiteen aineenopettajille, taideopiskelijoille, museoiden kuraattoreille tai muusta oheistoiminnasta vastaaville sekä kaikille japanilaisesta kulttuurista ja taiteista kiinnostuneille, jotka pitävät monivaiheisesta käsityönomaisesta työskentelystä.

Tutustu ja ilmoittaudu koulutukseen verkossa.

Tarjonnassamme uudelleen populaarikulttuuria

PoP Made in Japan -
Japanilaisen populaarikulttuurin monet kasvot
10.9.2011 (8 t)

Kurssi antaa lasten ja nuorten kanssa työskenteleville keinoja katsoa ja ymmärtää japanilaisen populaarikulttuurin ilmiöitä. Kurssin aiheita ovat mm. manga, anime ja gyaru-tyttökulttuuri. Opettajana FT, dosentti Minna Eväsoja.
 
Kurssi soveltuu äidinkielen, kuvaamataidon ja mediakasvatuksen aineenopettajille, luokanopettajille, kuvataidekoulujen opettajille, ammattikorkeakoulujen taide- ja yhteiskunta-aineiden opettajille, sarjakuvien tekijöille, media-alan ammattilaisille, nuorisotyöntekijöille sekä kaikille japanilaisesta populaarikulttuurista kiinnostuneille.

Tutustu ja ilmoittaudu koulutukseen verkossa.

Lisätietoja koulutuksista:
Suunnittelija Anja Nihtilä, p. (09) 191 20238
anja.nihtila@helsinki.fi

Lue Tuulan haastattelu

Kouluttaja Tuula Moilanen, miten päädyit asumaan ja työskentelemään Japanissa? Kerrotko jotain omasta historiastasi. 

Kiinnostukseni Japaniin on vanhaa perua, jo vuodelta 1984. Noihin aikoihin opetin puupiirrosta Jyväskylän grafiikan pajalla ja pidin pienen dialuennon oppilailleni puupiirroksen historiasta. Pajan arkistosta lainattujen diojen joukossa oli luonnollisesti myös kuvia japanilaisista ukiyo-e puupiirroksista. Oppilaat kyselivät, että kuinka kuvat on tehty, ja minua jäi kaivelemaan kun en osannut vastata heille. Olin silloin vielä graafikko-urani alussa ja tunsin vain puupiirroksen öljyväritekniikan. Ryhdyin heti ottamaan japanilaisesta vedostustekniikasta selvää, mutta koska aiheesta ei ollut kunnon kirjallisuutta tarjolla missään, ei auttanut muu kuin lähteä Japaniin asti tietoja hankkimaan.

Ensimmäinen matkani oli vuonna 1987, ja jouduin heti koukkuun – uudelleen oli päästävä. Tein hakemukset Kyoton Seika Yliopistoon, jonne minut sitten hyväksyttiin tutkimusopiskelijaksi 1989 keväällä. Pääaineenani olivat japanilainen perinteinen puupiirros ja paperinvalmistus. Siitä se sitten läksi käyntiin. Yllättäen Japanissa on vierähtänyt 20 vuotta, ja vielä riittää uusia asioita opittavaksi!

Suomalaisissa ja japanilaisissa sanotaan olevan paljon yhteneviä piirteitä. Miten sinun mielestäsi suomalaiset eroavat japanilaisista?

Mielenkiintoinen kysymys. Yleensä kysytään yhteneväisyyksiä, eikä eroavaisuuksia. Yhteneväisyyksiä olisi kyllä helpompi luetella….  No, se ero ainakin on, että japanilainen käyttää höylää ja sahaa itseensä päin vetämällä, ei itsestä poispäin työntämällä kuten suomalainen. Muuta eroa en nyt tähän hätään keksi.

Mitä ikävöit Suomesta silloin kuin olet Japanissa? Entäpä toisinpäin?

Suomesta: Kesämetsän tuoksuja, pakkaslunta, järvessä uintia ja kotimaisia ystäviäni. Ja onhan se toki myönnettävä, että silloin tällöin väkisin muistelee suomalaista ruisleipää ja erilaisia juustojakin.

Japanista: Kauniita vuorimaisemia, hyvin varustettuja taiteilijatarvike- ja paperikauppoja, työhuoneeni rauhaa ja japanilaisia ystäviäni. Myös erinomainen palvelu ja asioiden toimivuus on Japanissa hienoa.

Palataanpa takaisin varsinaiseen aiheeseen eli puupiirrostekniikan kurssiin: kuinka pitkä prosessi on
yhden puupiirroksen valmistaminen? Kauanko sinulla ammattilaisena menee aikaa yhden piirroksen työstämiseen?

Prosessin pituus riippuu tietenkin kuvan koosta ja monivärisyydestä, sekä taiteilijan persoonasta. Jotkut tykkää tehdä hitaasti ja nautiskellen, toiset huitaisee pikavauhtia ex tempore –tyylillä. Minä teen aina montaa teosta yhtäaikaisesti, joten en osaa erottaa yhteen teokseen kulunutta aikaa niin selvästi. Minulla on sellainen pomppiva mielenlaatu. Saisinkohan 2-4 teosta kuukaudessa valmiiksi, jos ei lasketa kuvan suunnitteluun kulunutta mietiskelyaikaa.

Pienen yksivärisen teoksen voi tehdä jopa yhdessä päivässä, mutta monivärinen A3 kokoluokan kuva saattaa viedä 10-14 täyttä työpäivää. Vedossarjan koko tietenkin myös vaikuttaa asiaan, eli montako kappaletta samaa kuvaa haluaa painaa. Kun painolaatat ovat valmiit, niistä voi myöhemmin ottaa lisää vedoksia ja vaikka vaihtaa väriä välillä.
 
Mistä puupiirrokset ovat saaneet alkunsa, kerrotko jotain historiasta?

Puupiirroksen, eli kohopainon historia on yli tuhat vuotta pitkä, ja se on yhteydessä paperin keksimiseen. Alussa puupiirroskuvat ja -tekstit olivat uskonnollisia, ja siitä ne sitten kehittyivät maallisempaan muotoon. Taiteena puupiirrosta on pidetty vain noin sadan vuoden verran, aiemmin se kuului kirjapainotekniikoihin, eli toimi puhtaasti tiedonvälitys- ja monistuskeinona. Siinäpä se tuhat vuotta olisi pähkinänkuoressa.

Mitä välineitä tarvitaan puupiirroksen valmistamiseen?

Vesiväripuupiirroksessa  keskeisimmät tarvikkeet ovat:  puulaatta (esim. koivuvaneri), veitsi ja talttoja laatan pinnan leikkaukseen, vesivärit ja väriharjoja, riisitärkkelysliimaa, baren-hierrin ja paperia. Niin ja tietenkin paljon vettä!  Suuria laitteita ja prässikoneita ei tarvita. Kuvien valmistus on puhtaasti käsityötä.

Mukavaa vesivärien kanssa työskennellessä on se, ettei tarvitse käyttää myrkyllisiä liuottimia – välineiden pesu tehdään vedellä ja saippualla. Painolaattaa ei tarvitse pestä ollenkaan jos aikoo jatkaa myöhemmin samalla värillä. Ainoa minkä kanssa Suomessa on ongelmia, varsinkin talvella, on liian kuiva huoneilma, jonka vuoksi painopapereiden kosteutta on hankala pitää tasaisena. Kuvat painetaan kevyesti kostutetuille arkeille, kuivaan paperiin väri ei imeydy kauniisti.
 
Puupiirrosten värit ovat erittäin kauniit, kerrotko niistä jotain?

Salaisuus on vesivärien kuultavuudessa ja kirkkaudessa. Koska väri imeytyy sisälle paperin kuituun, lopputulos näyttää pehmeältä ja mattapintaiselta. Öljyväreissähän väri kovettuu paperin pintaan ja monta kerrosta painaessa pinta alkaa kiiltää ja heijastella valoa. Vesiväreissä on enemmän luonnonmukaisuutta, siksi koemme vesiväripuupiirrokset erityisen kauniina.

Mistä saat itse aiheet omiin töihisi?

Ympäröivä maailma tarjoaa. Ei ole pulaa ollut koskaan. On vain pidettävä silmät ja mieli avoimena. Myös luontaisesta uteliaisuudesta on ollut minulle hyötyä – se pistää tutkimaan ja miettimään asioita.