Helsingin yliopisto

Suusta asiaa

Iiro Lingon, 23, silmissä välähtää kun päästään puhumaan nuoren miehen oppiaineesta, hammaslääketieteestä. Erikoisalojen listaus käy hyvästä kertauksesta. Miten suun sisältö voi kiinnostaa noin paljon?

– Mitä enemmän alaa opiskelee, sitä monipuolisemmaksi työnkuva käy.

Erikoistumisvaihtoehtoja on lukuisia: muun muassa oikomishoito, hampaiden kiinnityskudosten hoitoon keskittyvä paradontologia, protektiikka ja kirurgia. Teoreettisen monipuolisuuden ohella kiehtoo hammaslääketieteen konkreettisuus.

– Siinä saa tehdä työtä käsillä, ja työnsä jäljen näkee heti – vaikkapa kivunhoidossa. Erilaisten ihmisten kanssa työskentely takaa, että jokainen päivä on erilainen, Linko pohtii.

Kahden ensimmäisen vuoden aikana suoritetaan prekliinisiä opintoja yhteisopetuksessa yleislääketiedettä opiskelevien kanssa. Niissä käydään ”terve ihminen läpi päästä varpaisiin”.

– Alkuvaiheen opintoihin sisältyy muun muassa biokemiaa, histologiaa eli kudosoppia, anatomiaa ja fysiologiaa sekä kehitysbiologiaa.

Kolmantena vuonna, kliinisissä opinnoissa, päästään asiaan. Tutkintoon kuuluu myös käytännön työn harjoittelu. Ensin harjoitellaan kumipäillä niin kutsutussa fantom-salissa ja myöhemmin päästään varsinaiseen potilastyöhön.

Opinnot ja harjoittelu vievät rutkasti aikaa, jos tähtää lisensiaatiksi asetetun tavoitteen mukaan viidessä vuodessa. Eikä työ lopu hammaslääkäreiltä valmistumisen jälkeenkään.

Raatamisen ohella hammaslääketieteen opiskelija voi heittää vapaalle vaikkapa oman ainejärjestön, Hammaslääketieteen kandidaattiseuran (HLKS) parissa. Järjestöaktiivit ovat monenlaisessa mukana.

– Vapaa-aikatoiminnan lisäksi ainejärjestön tärkeänä tehtävänä on opiskelijoiden edun ajaminen, hallituksen puheenjohtajana toiminut Linko sanoo.

Teksti: Kai Maksimainen
Kuva: Linda Tammisto