Tutkimuspohja / teoreettinen tausta
Tutkittua osaamista ja kehittämistä
Opettajien akatemian teoreettinen tausta
Opettajien Akatemia -mallissa sovelletaan oppineisuus opetuksessa (scholarship of teaching) -ajattelua. Tavoitteena on, että erinomaisen opetuksen palkitsemisjärjestelmä edistäisi opetuksen ja oppimisen kehittämistä yliopistossa. Ydinajatuksena ei ole ainoastaan yksittäisten erinomaisten opettajien palkitseminen, vaan koko yliopistoyhteisön opetuksen ja oppimisen laadun parantaminen.
Oppineisuus opetuksessa sisältää sekä
- 1) yksittäisen erinomaisen opettajan opetuksen ulottuvuuden ja
- 2) kollegiaalisen yhteistyön muiden opettajien kanssa että
- 3) tämän myötä vaikuttavuuden opetuksen laadun paranemiseen yliopiston tasolla[1].
Mitä tarkoittaa oppineisuus opetuksessa?
Erinomaisen opetuksen palkitsemisjärjestelmän teoreettisena taustana on oppineisuus opetuksessa -ajattelu. Tämän ajattelun esitti vuonna 1990 Boyer. Hän esitti mallin, jossa akateemiseen oppineisuuteen kuuluu neljä toisiinsa limittyvää oppineisuuden osa-aluetta:
- 1) oppineisuus tutkimuksessa
- 2) oppineisuus integroimisessa
- 3) oppineisuus soveltamisessa ja
- 4) oppineisuus opetuksessa.
Opetus ymmärretään keskeisenä osana akateemisen työn kokonaisuutta. Tutkimusta ja opetusta ei aseteta vastakkain, vaan oppineisuus on läsnä kaikissa akateemisen työn ulottuvuuksissa. Keskeistä on, että Boyer kiinnitti huomiota yliopisto-opetukseen toimintana, jossa yliopisto-opettaja voi tavoitteellisesti kehittyä ja saavuttaa korkean akateemisen tason[2].
Yliopisto-opetuksen tutkijat ovat kehittäneet opetuksen oppineisuuden määritelmiä ja keskustelleet siitä, mitä oppineisuus opetuksessa tarkoittaa. Sen keskeisistä elementeistä ja ominaisuuksista ollaan melko yksimielisiä. Oppineet opettajat ovat erinomaisia opettajia, he ovat oman alansa asiantuntijoita, he jakavat tietämystään ja edistävät tietoa opetuksesta ja oppimisesta tieteenalallaan niin, että sitä voidaan vertaisarvioida [3]. Erinomaisen opetuksen ydin on se, että opettaja opettaa siten, että se aktiivisesti tukee opiskelijoiden oppimista [4].
Yliopisto-opettajan oppineisuuden malli herätti ajatuksen siitä, että opetuksen oppineisuutta pystyttäisiin arvioimaan. Trigwell, Martin, Benjamin ja Prosser laativat opetuksen ja oppimisen teorioihin [5] sekä tutkimuksiin perustuvan opetuksen oppineisuuden ja sen arvioimisen mallin. Mallin mukaan erinomaiset opettajat pyrkivät ymmärtämään opetusta käyttämällä opetukseen ja oppimiseen liittyvää kirjallisuutta, tutkimalla omaa opetustaan, reflektoimalla opetustaan tavoitteellisesti ja systemaattisesti ja opiskelijan näkökulman käsittäen sekä esittelemällä opetusideoitaan ja käytäntöä vertaisilleen joko keskustellen tai julkaisuissa [6].
Palkitsemisjärjestelmien vaikuttavuus
Useat palkitsemisjärjestelmiä vertailleet tutkijat korostavat, että tarkoituksenmukaisen palkitsemisjärjestelmän tulee vaikuttaa yliopiston opetus- ja tutkimushenkilöstön tutkimuskulttuuriin. Sen tulee tehdä yliopisto-opetuksen ja oppimisen ilmiöt heille myös tutkimuksellisesti mielenkiintoisiksi. Samalla palkitsemisjärjestelmän tulee mahdollistaa myös lähtökohtaisesti opetukseen paljon panostaneiden ja siinä erityisen ansioituneiden yliopisto-opettajien palkitsemisen. Useiden eri yliopistojen opetuksen palkitsemisjärjestelmät kohdentuvat palkitsemaan erinomaisia opettajia, mutta niiden varsinaisena tarkoituksena ja päämääränä on vaikuttaa vallitsevaan yliopiston opetuskulttuuriin ja kehittää sitä [7].
Toisaalta vanhemmassa tutkimuskirjallisuudessa on olemassa myös jonkin verran näyttöä siitä, että palkitsemisjärjestelmät tukevat ja kannustavat ensisijaisesti yksittäisiä palkittuja opettajia, eivätkä niinkään kannusta muita kehittämään opetustaan [8]. Uudemmat palkitsemisjärjestelmät ovatkin tästä syystä pyrkineet ottamaan huomioon myös yhteisöllisen näkökulman opetuksen palkitsemisessa.
Myös yliopistojen laatutyötä ja laatua arvioitaessa tutkimusperustainen opetuksen kehittäminen ja palkitsemisjärjestelmät mielletään yhdeksi keskeiseksi laatukriteeriksi [9].
HYn tutkimushanke
Opettajien akatemiaa ja sen vaikuttavuutta arvioidaan käynnistyvässä tutkimushankkeessa. Tutkimuksesta vastaa Helsingin yliopiston Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö yhteistyössä pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkoston kanssa. Tutkimustiedon lisäksi hanke tuottaa materiaalia Opettajien akatemian tavoitteiden, kriteerien ja arviointiprosessin toimivuuden arviointiin, joka toteutetaan perustamisvaiheen jälkeen vuonna 2015.
Tutkimushankkeen tavoite ja tarkoitus
Tutkimushanke toteutetaan systeemisenä, monimenetelmällisenä tutkimuksena, jossa pyritään tavoittamaan keskeiset Opettajien akatemiaan kytkeytyvät toimijat, tahot ja tasot. Tutkimus kohdentuu yksittäisiin opettajiin, opettajien lähiyhteisöihin, opiskelijoihin sekä yliopiston opetuksen kehittämisen ja laatutyön tasolle. Hankkeessa kerätään sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusaineistoa, ja tutkimuksen kohteena ovat sekä eri tasojen toimijoiden käsitykset toiminnastaan että autenttinen toiminta. Vastaukset keskeisiin tutkimuskohteisiin ja tutkimuskysymyksiin tuottavat tutkimusperustaista tietoa siitä, millaisia vaikutuksia opetusansioista palkitsemisella on. Lisäksi on mahdollista tunnistaa niitä tekijöitä, joita yliopisto-opetuksessa ja oppimisessa olisi tarpeen kehittää.
Tutkimukseen osallistuvat kaikki Opettajien akatemiaan syksyllä 2012, 2013 ja 2014 hakeneet opettajat. Tutkimusaineistoa pyritään saamaan sekä akatemiaan hyväksytyiltä (N=70) että osin sen ulkopuolelle jääviltä opettajilta. Lisäksi tutkimukseen osallistuu edustajia kunkin hyväksytyn opettajan lähiyhteisöstä sekä opettajien opiskelijoita harkinnan mukaan. Myös laitoksen ja tiedekunnan opetuksesta vastaavia johtajia sekä yliopiston opintoasioiden yksikön henkilöstöä pyritään tutkimaan.
Lisätietoja käynnistyvästä tutkimushankkeesta löytyy Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön sivuilta.
Viitteet ja lähdeluettelo
3) Kreber, 2002. Suhlman, 1998.
4) Biggs, 1996; 1999. Boyer, 1990. Elton, 1998. Prosser & Trigwell, 1999. Ramsden, 1992.
5) Trigwell et ai., 2000. Ks. myös Olsson & Roxå, 2008.
7) Olsson & Roxå, 2008. Thibault et al., 2003. Chism & Szabo, 1997. McNaught & Anwyl, 1993. Menges, 1996. Warren & Plumb, 1999. Cambridge, 2001.
8) Chism & Szabo, 1997. McNaught & Anwyl, 1993.