Oikeuden ja sukupuolen tutkimus

Sukupuolen ja oikeuden tutkimuksen opetuksen tavoitteita ovat:

• tutustua sukupuolen tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja pohtia oikeuden ja sukupuolen välisiä suhteita

• oppia arvioimaan lakien ja käytäntöjen vaikutuksia sukupuolten ja vähemmistöjen näkökulmista

Sukupuolen merkitys oikeuksille ja oikeuksien toteutumiselle on tunnistettu jo 1800-luvulla, jolloin naisten tasa-arvoa tavoittelevien liikkeiden keskeisiä tavoitteita olivat samat oikeudet naisille kuin miehillä jo oli. Ensimmäisenä maana maailmassa Suomi antoi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden sekä oikeuden asettua ehdolle vaaleissa vuonna 1906. Muita tärkeitä yhtäläisiä oikeuksia, joita tuolloin tavoiteltiin, olivat oikeudet avioliitossa, oikeus lasten huoltoon, oikeus työhön ja samaan palkkaan ja oikeus yhtäläiseen lain suojaan.

Yliopistolliseksi oppiaineeksi sukupuolta koskevat kysymykset nousivat 1980-luvulla ns. toisen aallon feminismin myötä. Lainsäädännössä samanlaiset oikeudet olivat pitkälti toteutuneet, mutta tosiasiallista tasa-arvoa ei silti ollut saavutettu. Naisten palkat jäivät jatkuvasti jälkeen, uralla eteneminen kilpistyi ns. "lasikattoon" ja naisiin kohdistuva väkivalta havaittiin sitkeäksi ongelmaksi.

Pohjoismaissa näitä kysymyksiä tutkittiin naisoikeuden (kvinnorätt) oppiaineessa. Englanninkielisessä maailmassa käytettiin yleensä termiä feminist legal studies. Tavoitteena oli tuoda esiin naisten oikeudellisia ongelmia, oikeuksien puutteellista toteutumista käytännössä ja analysoida ongelmien yhteiskunnallisia ulottuvuuksia ja yhteyksiä yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Pohjoismaissa naisoikeudellinen tutkimus keskittyy vahvasti työelämän tasa-arvoon, sosiaalisiin oikeuksiin ja työn ja perheen huoltamisen yhteensovittamiseen. Helsingin yliopiston naisoikeus-oppiaineessa professori Kevät Nousiainen johti useita tutkimushankkeita, joissa tarkasteltiin tasa-arvon toteutumista ja tasa-arvopolitiikkaa.

Tultaessa 2000-luvulle sukupuolen tutkimus on muuttunut teoreettisemmaksi. Erityisesti sukupuolen käsite on noussut teoreettisen tutkimuksen keskiöön. Naistutkimuksen näkökulmaa on arvostelu siitä, että se ei huomioi naisten moninaisuutta – etnisiä ja sukupuolivähemmistöjä tai naisten erilaisia rooleja reproduktiossa ja työelämässä. Teoreettiselta kannalta on todettu, että sukupuoli biologisena tai sosiaalisena kategoriana ei ole yksiselitteinen, vaan sitä haastavat niin sukupuolivähemmistöt kuin uudenlaiset roolit ja tavat toteuttaa naiseutta tai maskuliinisuutta. Kriittinen miestutkimus alkoi pohtia kysymyksiä maskuliinisuudesta ja sen rakentumisesta yhteiskunnallisissa käytännöissä. Sen vuoksi tänään puhutaan sukupuolen tutkimuksesta ja oikeustieteessä oikeuden ja sukupuolen tutkimuksesta. Sukupuoli nähdään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja yhteiskunnallisissa käytännöissä tuotettuna, ja oikeus on merkittävä yhteiskunnallinen käytäntö, jossa sukupuolta konstituoidaan.

Oikeuden ja sukupuolen tutkimuksen opettajat

Niemi, Johanna, oikeuden ja sukupuolen tutkimuksen professori
Verdu Sanmartin, Amalia, tohtorikoulutettava, tuntiopettaja

Lopez Lerma, Monica, Dr of Law, tuntiopettaja

Nousiainen, Kevät, yleisen oikeustieteen dosentti, vertailevan ja yleisen oikeustieteen professori, Turun yliopisto.

Pylkkänen, Anu, OTT, oikeushistorian dosentti, Umeå universitet

Leskinen Minni, ON, medianomi, opetusavustaja