OIKEUSTIETEEN KUNNIATOHTORIT (DOCTORES HONORIS CAUSA) PROMOOTIOSSA 2010

Professori Christian von Bar (s. 1952) on opiskellut Freiburgissa, Kielissä ja Göttingenissä. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi 1976 ja nimitettiin dosentiksi 1979. Vuodesta 1981 hän on toiminut professorina Osnabruckin yliopistossa Saksassa. Hänen professuurinsa ala on siviilioikeus, eurooppalainen yksityisoikeus, kansainvälinen yksityisoikeus ja vertaileva oikeustiede. Bar on toiminut Kansainvälisen yksityisoikeuden ja vertailevan oikeustieteen instituutin johtajana vuodesta 1987. Hän on kansainvälisesti tunnettu, lukuisten yliopistojen vieraileva professori ja aktiivinen tiedemies, jonka tuotanto käsittää yli 300 eri puolilla maailmaa julkaistua artikkelia ja teosta. Bar on osallistunut eurooppalaisen sopimusoikeuden harmonisointimahdollisuuksia tutkivan työryhmän työskentelyyn.

Professori Hans Petter Graver (s.1955) on Oslon yliopiston kasvatti. Hän suoritti perustutkintonsa vuonna 1980 ja väitteli oikeustieteen tohtoriksi 1986 aiheesta Todellisuuden oikeudellisesta konstruktiosta (Den juristskapte virkelighet). Hänet nimitettiin vuonna 1993 professoriksi Oslon yliopistoon. Akateemisen uran rinnalla hän on toiminut valtion asianajajana korkeimmassa oikeudessa ja projektin johtajana Kuluttajaministeriössä. Graverin erityisaloja ovat kilpailuoikeus, hallinto-oikeus ja EU-oikeus. Graverin tieteellinen tuotanto käsittää yli sata artikkelia ja teosta. Vuodesta 2008 hän toiminut Oslon yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina. Graver on toiminut aktiivisesti läheisessä yhteistyössä suomalaisten kollegoiden kanssa.

Professori emeritus Vagn Greve (s. 1938) on toiminut pääosan akateemisesta urastaan Kööpenhaminen yliopiston rikosoikeuden professorina. Hän häi tästä virastaan täysinpalvelleena eläkkeelle 70-vuotiaana vuonna 2008. Greve on ollut sukupolvensa johtava rikosoikeustutkija Tanskassa. Hänen mittava tieteellinen julkaisutoimintansa käsittää rikosoikeuden ja muiden kriminaalitieteiden alueet kattavasti, ja hän ollut uranuurtaja tieliikenne-, talousrikos- ja EU-rikosoikeuden aloilla. Professori Greve on osallistunut aktiivisesti pohjoismaiseen ja kansainväliseen rikosoikeuden alan yhteistyöhön, ja hänen yhteytensä alan suomalaistutkijoihin ovat olleet vuosikymmeniä tiiviit- Hän on olllut mukana useissa yhteispohjoismaisissa julkaisuprojekteissa ja keskeisellä tavalla vaikuttanut rikosoikeuden alan pohjoismaisten doktorand-seminaarien toimintaan.

Professori Maarit Jänterä-Jareborg (s.1954) on opiskellut Helsingin yliopistossa ja valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1977 ja saanut varatuomarin arvon 1981. Oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon hän suoritti vuonna 1983. Tämän jälkeen hän siirtyi jatkamaan opintojaan Uppsalan yliopistoon, jossa hän väitteli tohtoriksi 1989. Jänterä-Jareborg nimitettiin vuonna 1990 Uppsalan yliopiston apulaisprofessoriksi ja vuonna 1998 kansainvälisen yksityisoikeuden ja siviiliprosessioikeuden professoriksi. Jänterä-Jareborg on erittäin tunnettu ja kansainvälisesti arvostettu tutkija, jonka laajan tuotannon pääasiallinen painopiste sijoittuu kansainväliseen perheoikeuteen ja modernin perheoikeuden uusiin ongelma-asetteluihin. Jänterä-Jareborg on Haagin kansainvälisen oikeuden akatemian tieteellisen neuvoston (curatorium) jäsen ja hänet on kutsuttu molempien suomalaisten tiedeseurojen ulkomaiseksi jäseneksi. Lukuisten kansallisten ja kansainvälisten luottamustehtävien ohella hän toimi Uppsalan yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina vuosina 2004 - 2008.

Professori David Kennedy (s. 1955) toimii Harvardin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professorina erityisalanaan kansainvälinen oikeus. Tätä tehtävää hän on hoitanut vuodesta 1986 lähtien. Poikkeuksena ovat vuodet 2007–2009, jolloin hän toimi Brownin yliopiston (Providence, Rhode Island) kansainvälisten asioiden varapresidenttinä sekä yliopiston kansainvälisten suhteiden tutkimuksen Watson-instituutin johtajana. Professori Kennedy on toiminut vierailevana professorina lukuisissa yliopistoissa: University of New York vuonna 1999, University of Paris (X) vuosina 1995–1998, 2001–2002 ja 2005–2006, University of Toronto vuosina 1998–1999 ja University of Paris (II) keväällä 1998. Kennedy on maailman johtava kansainvälisen oikeuden teoreetikko. Hänen teoksistaan, jotka ovat ratkaisevasti vaikuttaneet kansainvälisen oikeuden teorian kehittymiseen, voidaan mainita erityisesti ”International Legal Structures” (1986), ”The Dark Sides of Virtue: ReassessingInternational Humanitarianism” (2004) ja ”Of Law and War” (2006). Kennedy on kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien tutkimuksen kriittisen koulukunnan perustaja ja kriittisen oikeustieteen sisällön kehittäjä. Kennedyllä on hyvin läheiset suhteet Helsingin yliopiston Erik Castrén -instituuttiin. Hän on instituutin vakituinen luennoitsijavieras. Lisäksi hän on ohjannut lukuisia Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden opiskelijoita sekä toiminut suomalaisten tutkijoiden vastaväittäjänä niin Harvardissa kuin Suomessa.

Professori emeritus Kjell Åke Modéer (s. 1939) on kansainvälisesti tunnettu oikeushistorioitsija. Ennen ryhtymistään Lundin yliopiston oikeushistorian professoriksi vuonna 1978 hän toimi asianajajana. Sittemmin Modéer on ollut vierailevana professorina muun muassaVirginian yliopistossa, ja vuosina 2005 – 2008 hän toimi Samuel Pufendorf -professorina Lundin yliopistossa. Hänen monipuolista tuotantoaan ovat viime vuosina leimanneet kiinnostus oikeuden ja kulttuurin väliseen vuorovaikutukseen sekä uskonnon ja oikeuden suhteisiin. Myös vertaileva oikeushistoria sekä lakimieskunnan historia ovat aina olleet lähellä Modéerin sydäntä. Modéerilla on laajat yhteydet alan tutkijoihin sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa, ja hänellä on lukuisia kansainvälisiä luottamustehtäviä. Modéerin kontaktit suomalaisiin oikeustieteilijöihin ja erityisesti Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan ovat vanhastaan vahvat.

Professori emeritus Michael Stolleis (s. 1941) on toiminut valtaosan akateemisesta urastaan Frankfurtin yliopiston julkisoikeuden professorina. Hän on johtanut samalla pitkään Frankfurtissa sijaitsevaa Euroopan oikeushistorian Max-Planck -instituuttia. Stolleis on sukupolvensa johtavia oikeushistorian tutkijoita maailmassa. Stolleisin tieteellinen tuotanto on erittäin laaja ja käsittelee monipuolisesti Euroopan ja Saksan oikeushistoriaa. Hänen julkisoikeuden historiaa käsittelevä kirjasarjansa on uraa uurtava, minkä lisäksi hän on tullut tunnetuksi muun muassa kansallissosialismin ajan oikeutta käsittelevistä tutkimuksistaan. Stolleisilla on lukuisia tärkeitä kansainvälisiä luottamustehtäviä, ja hän on saanut useita merkittäviä tiedepalkintoja, muun muassa Leibniz-palkinnon. Stolleis on monien yliopistojen kunniatohtori ja useiden kansallisten tiedeakatemioiden jäsen (mm. Saksa, Suomi, Tanska).

Asianajaja Aarno Arvela (s. 1946) valmistui vuonna 1974 Helsingin yliopistosta. Hänet hyväksyttiin Suomen Asianajajaliiton jäseneksi vuonna 1977. Arvela harjoitti vuosina 1974-1977 asianajotoimintaa omassa lakiasiaintoimistossaan. Vuodesta 1983 vuoteen 2002 Arvela toimi Asianajotoimisto Arvela & Perovuo KY:n vastuunalaisena yhtiömiehenä ja vuodesta 2002 alkaen Asianajotoimisto Aarno Arvela Ky:n vastuunalaisena yhtiömiehenä. Arvela on toiminut Suomen Asianajajaliitossa lukuisissa luottamustehtävissä vuodesta 1980 alkaen ensin valtuuskunnan varajäsenenä, sitten valtuuskunnan jäsenenä, oikeussuojavaliokunnan sihteerinä, puheenjohtajana ja jäsenenä vuosina 1989 - 2000, kurinpitolautakunnan jäsenenä, varapuheenjohtajana ja johtajana vuosina 1995-2004 välisenä aikana ja valvontalautakunnan puheenjohtajana vuodesta 2004 alkaen. Arvela on suosittu luennoitsija ja hän on osallistunut myös rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista valmistelleen työryhmän työskentelyyn vuosina 1990 - 1993. Arvela on yleisesti tunnettu rehellisenä ja osaavana asianajajana, jonka kiinnostus juridiikkaan on aina ollut aatteellisten pyrkimysten ohjaamaa.

Toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo (s. 1953) valmistui 1976 oikeustieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, ja varatuomarin arvon hän sai vuonna 1979. Hän aloitti uransa toimimalla Suomen Yhdyspankissa notariaattilakimiehenä ja siirtyi sitten Nokiaan, jossa hän toimi ensin lakimiehenä ja vuodesta 1987 yhtiön lakiasianosaston apulaisjohtajana. Vuonna 1988 hän siirtyi vastaavaan tehtävään rahoitusosastolla, ja kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1990 hänet nimitettiin rahoitusjohtajaksi. Vuosina 1992 – 96 Kallasvuo toimi Nokian talous- ja rahoitushallinnosta vastaavana johtajana (CFO). Vuonna 1997 hän sai vastuulleen Nokian Pohjois-ja Etelä-Amerikan toiminnot ja toimi Nokia Inc:n toimitusjohtajana. Amerikka-vuosien jälkeen Kallasvuo palasi Suomeen CFO-tehtäviin vuonna 1999. Vuonna 2004 – 2005 hän toimi Nokian varatoimitusjohtajana ja Mobile Phones –yksikön johtajana. Nokian toimitusjohtajaksi hänet nimitettiin vuonna 2005, ja seuraavana vuonna hänestä tuli yhtiön toimitusjohtaja ja CEO. Nokian johtokunnan jäsen Kallasvuo on ollut vuodesta 1990 ja sen puheenjohtaja vuodesta 2006. Yhtiön hallituksen jäsen hänestä tuli vuonna 2007. Päätoimiensa lisäksi Kallasvuo on vuosien aikana toiminut useiden merkittävien suomalaisten ja ulkomaisten yritysten hallituksissa sekä luottamustehtävissä eri organisaatioissa. Näistä mainittakoon muun muassa EMC Corporation, Fortum, F-Secure ja Sampo sekä EK:n hallitus ja Tutkimus- ja innovaationeuvosto. Kallasvuo tunnetaan innostuneena ja innostavana yritysjohtajana, joka nykyisinkin noudattaa juristina omaksumaansa periaatetta, jonka mukaan tärkeintä on pyrkiä pragmaattisesti ratkaisemaan ongelmat ja katsoa eteenpäin.

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo (s. 1956) on tehnyt mittavan uran valmistuttuaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta 1979. Hän toimi 1970- ja 1980 luvun taitteessa oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena, sittemmin lainvalmisteluosaston lainsäädäntösihteerinä 1980-1984 ja lainsäädäntöneuvoksena vuosina 1985-1995. Hänet kutsuttiin Euroopan Investointipankin (Luxemburg) oikeudellisen pääosaston yksikönjohtajaksi 1995-1997, apulaisjohtajaksi 1998-1999 ja johtajaksi 1999-2000. Hän toimi Korkeimman oikeuden määräaikaisena oikeusneuvoksena 1.4.- 30.6.2000. Varsinaiseksi jäseneksi hänet nimitettiin Korkeimpaan oikeuteen 1.7.2000. Tasavallan presidentti nimitti hänet Korkeimman oikeuden presidentiksi 1.1.2006 alkaen, missä tehtävässä hän toimii edelleen. Koskelo on toiminut lukuisten valtion toimikuntien ja pohjoismaisten työryhmien sihteeri tai jäsen ja Suomen edustajana monissa kansainvälisissä toimi- tai valmisteluelimissä.

Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio (s. 1946) valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1968 ja lisensiaatiksi 1970. Vuonna 1970 hänet valittiin valtiotieteellisen tiedekunnan tiedekuntasihteeriksi ja 1972 Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian nuoremmaksi ja 1974 vanhemmaksi sihteeriksi, 1978 esittelijäneuvokseksi ja 1992 kansliapäälliköksi. Apulaisoikeusasiamiehenä Paunio toimi vuosina 1996 - 2001. Eduskunnan oikeusasiamieheksi hänet valittiin vuonna 2002, missä tehtävässä hän edelleen toimii. Toiminnassaan ja ratkaisuissaan Paunio on johdonmukaisesti pyrkinyt turvaamaan perus- ja ihmisoikeuksien voimaan saattamisen hallintokäytännössä, millä on ollut keskeinen merkitys näitä koskevien säännösten tulkintojen kehittymisessä Suomessa. Pääosa Paunion tieteellisestä tuotannosta koskee juuri perus- ja ihmisoikeuksia. Vuonna 2004 Paunio valittiin Naisjuristit ry:n kunniajäseneksi.

Kansanedustaja Jacob-Magnus (Jacob) Söderman (s.1938) on suorittanut oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa v. 1967. Sittemmin hän on toiminut mm. oikeusministerinä, Uudenmaan läänin maaherrana, Eduskunnan oikeusasiamiehenä ja Euroopan yhteisön oikeusasiamiehenä vuosina 1995 -2003. Suomen edustajana ILO:n hallintoneuvostossa Söderman toimi vuosina 1972-75, kansanedustajana ensin vuosina 1972 - 1982 ja sittemmin edelleen vuodesta 2007 lähtien mm. perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtajana. Helsingin yliopiston konsistorin toimintaan sen jäsenenä Söderman osallistui vuosina 2004 - 2006. Helsingin yliopiston vuoden alumniksi hänet valittiin vuonna 2005. Södermanin oikeustieteellinen tuotanto sijoittuu ensi sijassa valtiosääntöoikeuden ja hallinto-oikeuden aloille. Hänelle rakkaita harrastuksia ovat muun muassa kirjallisuus, jalkapallo ja jazz.