Tutkimus

Musiikkitieteen tutkimus on laaja-alaista ja käsittää teoreettisen tarkastelun sekä koti- että ulkomaisen musiikin kenttään. Painopistealueita on kolme: yleinen musiikkitiede, etnomusikologia ja tietokoneavusteinen musiikintutkimus.

Yleisen musiikkitieteen yksi keskeinen vahvuusalue on musiikin semiotiikka. Suomesta on tullut yksi semiotiikan tutkimuksen keskuksista maailmassa. Toisaalta oppiaine jatkaa taidemusiikin tutkimusta keskittyen erityisesti suomalaiseen taidemusiikkiin. Merkittävä tutkimusalue on myös Latinalaisen Amerikan musiikki, niin intiaani-, kansan-, populaari- kuin taidemusiikki. Parhaillaan tekeillä on seitsemän väitöskirjaa latinalais-amerikkalaisesta musiikista.

Etnomusikologinen tutkimus on keskittynyt lähinnä suomalaisen musiikkikulttuurin osa-alueiden tutkimukseen, mutta tekeillä on myös ulkoeurooppalaisia musiikkeja käsitteleviä tutkimuksia. Helsingin yliopistossa etnomusikologia on laajentumassa viime aikoina kansainvälisellä musiikintutkimuksen kentällä voimakkaasti kasvaneeseen kulttuurisen musiikintutkimukseen.

Tietokoneavusteisessa musiikintutkimuksessa tietotekniikka ja musiikkiteknologia ovat erityisasemassa sekä tutkimusvälineenä että -kohteena. Tutkimusalueina ovat mm. musiikillisen tiedon käsittelyyn tarkoitettujen tietokoneohjelmien kehittäminen, tietokoneavusteinen musiikkianalyysi ja elektroakustisen musiikin tutkimus. Helsingin yliopistossa tieteenalan perustana on 1960-luvun alussa perustettu musiikkitieteen elektronimusiikkistudio, jonka toiminnan painopiste siirtyi 1980-luvulla säveltämisestä tutkimukseen.