SALONGEISSA JA ULLAKOILLA

Yleisnäkymä Turusta
1700-luvun lopulla salonki oli vauraan porvaristalon tärkein huone.

Asumismukavuus porvaristaloissa nousi erityisesti 1700-luvun loppupuolella. Merkittävä uutuus oli kiertävällä savukanavalla varustettu kakluuni, joka tunnettiin Suomessa 1770-luvulta alkaen. Roko-koon ja kustavilaisen ajan salonki vaaleine värisävyineen edusti ylellisyyden ja muodikkuuden huippua.

Ylioppilaita oli vuokralla Turun kaikissa kaupunginosassa. Suurin osa kaupungin asuintaloista oli puutaloja, ja niiden ullakkokamareita vuokrattiin ylioppilaille. Kun kaupunki halusi kieltää vuoden 1680 palon jälkeen ullakoiden rakentamisen, valittivat itä- ja länsigöötalaiset, vermlantilaiset, viipu-rilaiset ja smoolantilaiset ylioppilaat konsistorille. Kysymystä pidettiin tärkeänä, sillä osakuntien kir-jalliset valitukset olivat harvinaisia. Opiskelijoiden vuokraisäntinä oli niin kauppiaita ja käsityöläisiä kuin myös virkamiehiä ja professoreja.

Opiskelijan huoneessa oli vain välttämättömin: vuode, pöytä, seinäpenkki sekä lukittava kaappi ja arkku, joissa säilytettiin vaatteita, ruokaa ja rahaa. Aina 1700-luvun lopulle saakka oli tavallista, että ylioppilaat toivat ruokansa mukanaan opiskelupaikkakunnalle. Vuosisadan lopun tilastot erottavatkin omiksi ryhmikseen 'omissa ruuissaan ja ruokakuntaan kuuluivat' sekä 'käteisellä ruokailevat'. Kun vielä vuonna 1775 vain yksi ylioppilas kolmesta kuului jälkimmäiseen ryhmään, vuonna 1790 lähes puolet opiskelijoista maksoi ruokansa rahalla. Muutosta ei pidetty yksinomaan myönteisenä. H. G. Porthan varoitti, että ”ylioppilaiden ahkeruus vähenee samassa tahdissa kuin ylellinen elämäntapa lisääntyy heidän keskuudessaan”. Yleinen käytäntö 1700-luvulla oli, että ylioppilailla oli sopimus jonkin kaupungin ruokapaikan kanssa päivittäisen ruokailun järjestämisestä. Näihin he saattoivat viedä omia ruoka-aineita valmistettavaksi.

Lisää aiheesta: [http:www.turku.fi/public/default.aspx?nodeid=4561&culture=fi-FI&contentlan=1]