Nuorison riistetty luokka – Young power

70-luvun nuoria
70-luvun noria.

Arvo Salo on todennut, että kirjoittakaa suuria ajatuksia pieniin lehtiin pojat. Niin olemme kirjaimellisesti tehneet. Ajatuksemme ovat olleet kuin suihkulähde joka putoaa taas perusveteen. Olemme esittäneet päiväunemme tuhannelle ihmiselle leviävissä pamfleteissa ja ylioppilaslehdissä ja niistä suurlehdet ovat vaienneet. Mutta nyt nämä tuhat ihmistä ovat lukeneet jo lehtensä ja on tullut aika kirjoittaa suuriin lehtiin. On ryhdyttävä kirjoittamaan sanomalehtiä suoraan kaduille, ihmisten lähelle, heidän asuinalueilleen ja työpaikoilleen. Seinäjulisteet ja mielenosoitusplakaatit toimivat pääkirjoituksina, joita meidän ei yleensä muuten anneta kirjoittaa.
Tämän hetken nuorisokulttuuri on kaupallista kysyntää joka on kehittänyt valheellisen tietoisuuden nuorisosta ryhmänä tai luokkana. Nuorisolehdet ylläpitävät nuorison riistoa, suurin osa keskittyy vain nuorison kulutusongelmiin eikä lainkaan sen tuottavuuteen. Lehdistö odottaa nuorisolta täysin vääriä asioita, jopa syöttää näitä heille itselleen luoden identiteetin vääristymiä. Nuorisokulttuurin keskeiseksi tapahtumaksi saadaan housuttomat tytöt tansseissa ja pari marihuanan polttajaa. Mutta nuorison on esitettävä protestinsa, yksilön sopeutumattomuus on tehtävä joukkojen sopeutumattomuudeksi.

Kolme päivää sitten oli Helsingissä merkittävä mielenosoitus Yhdysvaltojen suurlähetystön edustalla. Ei siksi, että Vietnamin sota loppui, vaan siksi että ensimmäistä kertaa vallitsi tunne että nuorisossa on voimaa. Sen ei enää tarvitse odottaa kymmentä vuotta ja nuolla esimiestensä persettä saadakseen virkapaikkoja hallintokoneistossa. Se oli tämän nuoren polven ensimmäisiä mielenosoituksia johon jokainen osallistui ja johon jokainen tunsi osallistuvansa, joka nosti nuorison luokkaidentiteettiä. Nuoriso on osin joutunut todistamaan kuinka informaatiokanavissa heidän tuhatkin henkeä käsittävistä matineoistaan ja mielenosoituksistaan ei mainita mitään. Silloin ei todellakaan ole muuta vaihtoehtoa kuin katu. Markku Lahtelan mielipiteitä ei tahdottu päästää lehdistöön eikä niihin reagoitu. Hän poltti tällöin johdonmukaisesti sotilaspassinsa.

John ja Margaret Roundstreet toteavat artikkelissa Nuoriso luokkana, joka on julkaistu International Socialist Journalissa helmikuun numerossa 1968, että Yhdysvaltojen taloutta on alkanut hallita kaksi teollisuuden haaraa, kasvatus ja puolustuslaitos jotka imevät valtavasti työvoimaa. 50 % maan 18-25 vuotiaista ihmisistä on kytkeytynyt näihin. Nuoret ovat jatkuvan taloudellisen ja henkisen riiston kohteina näissä laitoksissa, myös Suomessa. Heidän päätösvaltaansa on otettu, heidän henkilökohtaisista tavoitteistaan ja päämääristään ei välitetä. Heille maksetaan minimaalista palkkaa ja olematonta päivärahaa. He eivät koe työnsä hedelmiä vaan vieraantuvat työstään. Entä silloin kun nuorison tietoisuus kohoaa? Student power ja soldier power osoittavat voimansa ja tulee työnseisauksia. Kun tätä pelätään, lisätään pakkoa, eli kun radikaalien voima lisääntyy, lisääntyy konservatiivien pakkovalta ja vaikeneminen. Nuoret eroavat vallitsevasta järjestelmästä, tapahtuu siirtymistä yksilöllisestä passiivisuudesta kollektiiviseen aktivismiin. Seuraa luokkatoimintaa joka yksin voi luoda luokkatietoisuuden. Tahdomme osallistujien demokratiaa, emme hallintovirkamiesten diktatuuria, ja tahdomme että jokainen osallistuu tähän yhteiskuntaan. Oma pää on asetettava pääomaa vastaan.

Mitkä tulevat olemaan johtavia periaatteitamme? Luonnollisesti väkivallattomuus ja myös vastustajan kunnioittaminen niin ettei käytetä kiristystä vaan annetaan toiselle osapuolelle myös valinnan mahdollisuus. Toimintaa leimaa avoimuus. Vastustajalle on voitava etukäteen ilmoittaa suunnitelmista milloin tämä joutuu vähitellen itsekin alistumaan avoimuuden pelisääntöihin. Gandhi ja Dolci ovat osoittaneet suoran toiminnan voivan olla luonteeltaan voimakasta, moraalista, vastapuolen huomioivaa ja mahdollisimman kaukaista fasismille. Tahtoisin vaatia myös maassamme harjoitettavalta suoralta toiminnalta vastaavia ominaisuuksia. Mielenosoituksissa on jokaisen harkittava käyttäytymistään eri tilanteissa, kyettävä toimimaan johtajina, puhujina ja neuvottelijoina. Vain siten voidaan ehkäistä suoran toiminnan muuttumista järjestäytymättömäksi mellakaksi ja yksityisajatteluksi. Suora toiminta ei ole mielestäni hiekan vaan pikemminkin öljyn heittämistä rattaisiin. On väärin ja vastuutonta tuomita nuorisoa jos se joskus lähtee tietojen puuttuessa kadulle toimimaan. Monet valtakuntamme tiedot ovat konservatiivien päässä, johtajien kansioissa ja eliitin kassaholveissa.