En Garde! -Miekkailumestarit

70-luvun nuoria
Kuvitusta miekkailun oppikirjasta 1700-luvulta. Lajissa piili aina omat vaaransa.

Pelkkä opiskelu ei tee hyvää kunnolle, mutta ylioppilaat eivät aina ole harrastaneet sählyä ja käyneet Pumppi-tunneilla. 1600-luvulta lähtien Eurooppalaisten yliopistojen opiskelijat saivat liikunta- ja tapaopetusta miekkamestareilta. Miekkailun harjoittelun ajateltiin virkistävän ruumista ja mieltä sekä pitävän ylioppilaat poissa kaljatuvista. Se nähtiin myös hyödyllisenä taitona nuorelle aatelismiehelle. Kuninkaallisen Turun akatemian ensimmäinen miekkailumestari 1670-luvulla oli Anders Kees, joka vakiinnutti oppiaineen. Akatemiatalon eteishuoneessa opiskelijat harjoittelivat säilät viuhuen pistoja ja lyöntejä. Vammoilta ei myöskään vältytty. 1700-luvulla miekkailumestarien työnkuva laajentui ja he alkoivat opettaa myös tanssia ja ratsastusta. Miekkailun suosio väistyi 1800-luvulla uuden oppiaineen, voimistelun tieltä. Perinne ei kuitenkaan kuollut kokonaan, mistä lähinnä symbolisessa asemassa olevat tohtorinmiekat kertovat. Saksassa miekoin käytävät leikkimieliset "opiskelijakaksintaistelut" (saksaksi "Mensur") ja niille omistautuneet veljeskunnat ovat hengissä vielä 2000-luvulla.

70-luvun nuoria
Lajissa piili aina omat vaaransa.
70-luvun nuoria
Lajissa piili aina omat vaaransa.
70-luvun nuoria
Lajissa piili aina omat vaaransa.
70-luvun nuoria
Lajissa piili aina omat vaaransa.