Ylioppilas Pietari (Pekka) Juhani Hannikainen

Nuori P.J Hannikainen.

P. J Hannikainen syntyi yhdeksäntenä joulukuuta vuonna 1854 Nurmeksessa Lehtovaara nimisellä tilalla, joka sijaitsee korkean vaaran laella, peltojen ja niittyjen keskellä. Lapsuuden maisema juurtui syvästi P. J Hannikaisen mielen sopukoihin ja muokkasi hänestä uskollisen karjalaisille juurilleen.

P.J Hannikaisen alkeiskoulutodistus
P. J:n ylioppilastodistus ja päästötodistus vuodelta 1875 Jyväskylän alkeisopistosta

Koulutielle Jyväskylään

Koulutielle lähtiessään P. J Hannikainen joutui kauaksi kotoaan, aina Jyväskylään asti. P. J valmistui ylioppilaaksi vuonna 1875. Lähtiessänsä Jyväskylästä P. J totesi, ettei koskaan enää palaisi sinne, eipä hän voinut tuolloin vielä aavistaa, että tulisi tekemään elämäntyönsä Jyväskylässä. (tähän P. J:n ylioppilas todistus ja päästötodistus vuodelta 1875 Jyväskylän alkeisopistosta)

Helsinkiin yliopisto-opintojen pariin

Jyväskylästä P. J Hannikainen suuntasi kulkunsa vuonna 1875 Helsinkiin. Ajattelipa hän ensin ruveta lääkäriksi, mutta käynti anatomian laitoksella sai hänet toisiin aatoksiin. P. J ryhtyi lukemaan filosofian kandidaatiksi, pääaineenaan kemia. Samoihin aikoihin P. J kirjoittautui Savo-Karjalaiseen osakuntaan, jottei koti-ikävä pääsisi kasvamaan sietämättömän suureksi.

Savo-Karjalainen osakunta

Savo-Karjalainen osakunta eli tuolloin kansallisen heräämisen vireätä aikaa. Osakunnassa pohdinnan alla oli suomalaisuusaate, kotiseuduntutkimus, yhteiskunnalliset ja poliittiset kysymykset ja jopa naisasia. Osakunnan inspehtoorina toimi kaikkien kunnioittama August Ahlqvist ja kuraattorina Julius Krohn. P. J Hannikaisen toveripiiriin kuului sellaisia miehiä kuten A.J. Mela, Pehr E. Svinhufvud, Emil Forsström ym.

Waikon Pekan talo.
Waikon Pekan talo ja asukkaat Tuntsankylässä Venäjän puolella

Osakunta toimintaa: kansatieteellisiä keruumatkoja ja runoilua

Osakunnan toveripiiri oli innostava ja tuohon aikaan löysi P. J Hannikainen oman vahvuutensa, runouden. P. J innostui myös kansatieteellisistä keruumatkoista. Eräällä keruumatkalla P. J intoutui tallentamaan erityisesti kansanlauluja ja keräsikin niitä yhteensä 200 kappaletta, tästä kiitoksena osakunta palkitsi hänet Goethen kootuilla teoksilla. Savo-Karjalainen osakunta julkaisi kerättyjä kansanlauluja kansanlaulujulkaisussa Uusi Kannel Karjalasta. Julkaisuun P. J Hannikainen "sommitteli uudelleen" keräämiään lauluja. Usein hän muokkasi lauluja melko paljonkin, sillä ei kaikki kansansuusta lähtenyt ollut taidetta sinänsä, mutta se muodosti aineksen tulevalle taiteelliselle käsittelylle. Laulu, Sä kasvoit neito kaunoinen, oli nurmeslaiselta kyntömieheltä Hannikaisen muistiin tallentama, mutta sitäkin hän muutti reilusti, sillä ensimmäisten neljän sanan jälkeen teksti oli hänen mielestään painokelvotonta.

Osakuntien retkillä vuosisadan vaihteen tietämillä tallennettiin kansatieteellistä aineistoa, esineitä, runoja, myös rakennuksia ja ihmisiä valokuvattiin. Esimerkkinä Pohjalaisen osakunnan retkikuva ”Waikon Pekan talo ja asukkaat Tuntsankylässä Venäjän puolella”.

Siluetti
P. J Hannikaisen silhuettikuva.

Opiskeluaikaisia harrastuksia

Ylioppilasaikanaan P. J Hannikainen suomensi myös ulkomaalaisten laulujen tekstejä. Kuvataidekin Hannikaista kiinnosti ja hän kävi harjoittelemassa Adolf v. Beckerin johdolla yliopiston piirustussalissa[linkki]. Ylioppilasaikana P. J suomensi myös Jules Vernen ja Alexander Dumas´n romaaneja. Hannikaisen harrastus ranskankieltä kohtaan säilyi yli opiskeluvuosien. Ylioppilasvuosinaan P. J Hannikaisesta tuli ylioppilaskunnan laulunjohtaja. Kieliriitojen johdosta he erosivat Akateemisesta laulukunnasta ja P. J päätti perustaa vuonna 1882 ensimmäisen suomenkielisen ylioppilaslaulukuoron Ylioppilaskunnan laulajat, jonka johtajana hän toimi joitakin vuosia. Työntekoa sekä seurustelua sivistyskodeissa Opiskeluaikana Hannikainen opetteli pikakirjoituksen ja hän toimikin useaan otteeseen valtiopäivien pikakirjoittajana. P. J Hannikaisen isästä oli tullut valtiopäivämies talonpoikaissäädynedustajana ja tämän johdosta hän vietti joitakin aikoja Helsingissä. Isänsä Heikki H. Hannikaisen ja sanomalehtialalla ansioituneen setänsä Pietari Hannikaisen seurassa P. J pääsi suomalaisiin sivistyskoteihin seurustelemaan Uno Gygnaeuksen, Yrjö-Koskisen ja Julius Krohnin kanssa.

Leivon nuotit
Leivon nuotit.
Kanditaatin tutkintotodistus
P. J Hannikaisen kandidaatintutkinto vuodelta 1882.

Musiikin harrastuksesta ammatiksi

P. J Hannikainen valmistui Helsingin keisarillisesta yliopistosta vuonna 1882 filosofian maisteriksi. Päivätyönsä P. J teki Jyväskylän seminaarin musiikinlehtorina vuosina 1887-1917. P. J Hannikainen toimi myös eri kuorojen johtajana ja hän perusti ensimmäisen suomenkielisen musiikkilehden Säveleitä, jonka toimittajana P. J oli vuodet 1887 -1890.

P.J Hannikainen - maalaus
P. J Hannikainen. Ola Forsellin maalaus vuodelta 1953.