Tiedotteet Yhteystiedot
PL 62 (Viikinkaari 11)
00014 Helsingin yliopisto

mmtdk-hallinto(at)helsinki.fi
mmtdk-opintoasiat(at)helsinki.fi

Flamma

Facebook

Instagram University of Helsinki

Kanadanvesiruton avulla tietoa vieraslajien leviämisestä

Haitalliset vieraslajit ovat maailmanlaajuisesti yksi suurimmista uhkatekijöistä luonnon monimuotoisuudelle. Vieraslajeilla on usein lisäksi taloudellisia, terveydellisiä ja sosiaalisia vaikutuksia.

- Tulevaisuudessa tutkimuksen tulisi keskittyä erityisesti vieraslajien leviämisen ennaltaehkäisevään torjuntaan ja uusien invaasioiden mahdollisimman varhaiseen havaitsemiseen, vieraslajeista Helsingin yliopistossa 5.10.2012 väittelevä Tea Huotari painottaa.

Vieraslajien leviämisestä voidaan saada tietoa selvittämällä niiden populaatioiden geneettistä rakennetta molekyylimenetelmien avulla. Molekyylimenetelmät toimivat myös lajintunnistuksen apuvälineinä: Niillä voidaan tehokkaasti tarkkailla potentiaalisten vieraslajien populaatioita ja havaita ajoissa uudet invaasiot.

Tea Huotari kehitti väitöstutkimuksessaan tuman DNA:n molekyylimerkkejä, joiden avulla hän tutki kanadanvesiruton (Elodea canadensis) geneettistä populaatiorakennetta Suomen tulokaspopulaatioissa ja selvitti lajin leviämishistoriaa Suomessa. Lisäksi hän tutki kanadanvesiruton ja kiehkuravesiruton (E. nuttallii) populaatioita laajasti alkuperäis- ja tulokasalueilla.

Väitöstutkimus tuo lisätietoa vieraslajien biologian keskeisistä tutkimuskysymyksistä. Osa Tea Huotarin kehittämistä molekyylimerkeistä toimii tehokkaina työkaluina vesiruttolajien välisessä lajintunnistuksessa ja on siten apuna uusien invaasioiden varhaisessa havainnoinnissa.

- Tarvitaan käytännön toimia, sillä biologisen tutkimuksen avulla ei voida ratkaista kaikkia vieraslajeihin liittyviä ongelmia, väittelijä painottaa.

Kiehkuravesirutto tulee?

Kanadanvesirutto ja kiehkuravesirutto ovat Pohjois-Amerikasta kotoisin olevia vesikasvilajeja.

- Kanadanvesirutto aiheuttaa jo ongelmia monissa Suomen vesistöissä. Kiehkuravesirutto on levinnyt suureen osaan Eurooppaa ja sen arvellaan leviävän lähivuosina myös Suomeen. Kumpikin vesiruttolaji muodostaa uusilla kasvupaikoillaan massakasvustoja. Kasvustot voivat syrjäyttää alkuperäislajeja sekä aiheuttaa muutoksia vesistön happamuus- ja ravinnetasossa. Lisäksi massakasvustot vaikeuttavat vesistöjen virkistyskäyttöä, Huotari kertoo.

Huotarin mukaan Suomen kanadanvesiruttopopulaatioissa esiintyy kohtuullinen määrä muuntelua, mutta ei kuitenkaan voida päätellä, onko laji levinnyt Suomeen kerralla vai useammassa aallossa.

- Tutkittaessa geneettisen muuntelun maantieteellistä jakautumista löydettiin yhteensä kolme kanadanvesiruton ja neljä kiehkuravesiruton haplotyyppiä. Molemmilla lajeilla havaittiin yksi valtahaplotyyppi, joka kattaa suurimman osan alkuperäisalueesta ja kaikki populaatiot uusilla kasvupaikoilla. Euroopan tulokaspopulaatiot saattavat olla peräisin yhdestä tai useammasta invaasiosta, jotka edustavat samaa haplotyyppiä.

Tea Huotari väittelee 5.10.2012 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa otsikolla "Population genetic structure and phylogeography of invasive aquatic weed, Elodea canadensis (Hydrocharitaceae) and comparative analyses with E. nuttallii". Väitöstilaisuus järjestetään Viikin tiedekampuksella Biokeskus 2:n auditoriossa 1041 (Viikinkaari 5). Vastaväittäjänä on professori Katri Kärkkäinen, Metsäntutkimuslaitos, Oulun yliopisto, ja kustoksena on professori Teemu Teeri.

Väitöskirja on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Lisätiedot: Tea Huotari tea.huotari (at) helsinki.fi, p. 050-3415359

Kuva: Christian Fischer / Wikimedia Commons