Tiedotteet Yhteystiedot
PL 62 (Viikinkaari 11)
00014 Helsingin yliopisto

mmtdk-hallinto(at)helsinki.fi
mmtdk-opintoasiat(at)helsinki.fi

Flamma

Facebook

Instagram University of Helsinki

Niskalenkki juurikäävästä askeleen lähempänä perimän sekvensoinnin ansiosta

Havupuiden juuria ja runkoja lahottavan juurikääpäsienen aiheuttamat kuusen maanousemana ja männyn tyvitervastautina tunnetut vahingot tuottavat Suomessa noin 50 miljoonan euron vuosittaiset tappiot. Vaarallisimpana havupuiden taudinaiheuttajana pidettyä juurikääpää esiintyy koko pohjoisen pallonpuoliskon havumetsissä. Tutkijat ovat kuitenkin nyt saamassa paremman otteen tästä tuholaisesta: Sienen koko perimä on sekvensoitu monivuotisen tutkimusprojektin lopputuloksena ja se on julkaistu alan arvostetussa New Phytologist -lehdessä.

Sekvenssointiprojektia koordinoi Ruotsin maatalousyliopisto SLU, ja siihen osallistui 52 tutkijaa kaikkkialta maailmasta. Helsingin yliopistosta mukana olivat metsäpatologian professori Fred Asiegbu, FiDiPro-professori Yong-Hwan Lee ja väitöskirjaansa valmisteleva Tommaso Raffaello.

- Sienen genomisekvenssin selviäminen auttaa tutkijoita ymmärtämään, kuinka sieni aiheuttaa taudin havupuille. Genomin analysointi tarjosi myös lisää näköaloja taudinaiheuttajan kaksijakoiseen ravinnonhankintaan. Juurikääpä nimittäin pystyy elämään sekä lahottajana kuolleessa solukossa että tappamaan eläviä soluja ravinnokseen, professori Fred Asiegbu kertoo.

Genomin saatavuus antaa tutkijoille mahdollisuuden tutkia taudinaiheuttajan biologiaan liittyviä peruskysymyksiä, kuten esimerkiksi sitä käyttääkö sieni samoja geenejä kasvuun ja taudinaiheuttamiseen. Tietoa perimän toiminnasta tarvitaan tärkeisiin käytännön sovelluksiin, kuten taudinkestävyystutkimukseen ja tehokkaiden uusien torjuntamenetelmien kehittämiseen.

Hakkuut kannattaa tehdä talvella

Sienen kääpämäiset itiöemät kasvavat kuolleisiin havupuiden juuriin ja paljastuvat yleensä vasta puun kaatuessa. Sienen itiöt leviävät ilmavirtausten kuljettamina tuoreiden havupuiden kantojen pinnalle. Itiöt itävät kantojen pinnalla, syntynyt rihmasto tunkeutuu kantoon ja lopulta juuriston välityksellä ympäröiviin terveisiin puihin.

- Itiöitä on ilmassa eniten kesällä, joten taudin leviämisen estämiseksi hakkuut olisi syytä tehdä talviaikaan, Asiegbu neuvoo.

Juurikääpä pystyy käyttämään ravinnokseen kaikkia puuaineen komponentteja eli ligniiniä, selluloosaa ja hemiselluloosaa. Näin puu menettää lujuutensa ja voi katketa tai kaatua tuulessa helposti. Laho puu ei myöskään kelpaa sahatavaraksi. Lisäksi selluloosan hajoaminen pilaa puun sellun ja paperin raaka-aineena, ja hemiselluloosan hajoaminen puolestaan vähentää puun arvoa kemianteollisuudessa. Juurikäävän lahottama puu on käyttökelpoista ainoastaan vähäarvoisena polttopuuna.

- Taudin torjumiseksi havupuiden kannot käsitellään kesähakkuissa joko urea- tai harmaaorvakkaliuoksella. Valitettavasti täydellistä suojaa tautia vastaan ei vielä ole, Asiegbu sanoo.

Tutkimuksen yhteydessä julkaistiin PloS ONE- sarjassa myös kaikkien aikojen ensimmäinen kuvaus juurikäävän geenin toiminnasta. Fred Asiegbu on kahden väitöskirjatyöntekijänsä Tommaso Raffaellon ja Susanna Keriön kanssa selvittänyt erään geenin toiminnan, joka mahdollistaa sienen pitkäaikaisen soputumisen ja selviämisen lahossa puussa, johon rikastuu kalium- ja kalsium-ioneja. ( PLoS ONE 7(2):e31186. doi:10.1371/journal.pone.0031186).

Lisätiedot: professori Fred Asiegbu Fred.Asiegbu (at) helsinki.fi, puhelin 046 811 9501 (englanniksi)

Lue artikkeli New Phytologist -julkaisusta

Kuva: Fred Asiegbun kokoelmat