Tiedotteet Yhteystiedot
PL 62 (Viikinkaari 11)
00014 Helsingin yliopisto

mmtdk-hallinto(at)helsinki.fi
mmtdk-opintoasiat(at)helsinki.fi

Flamma

Facebook

Instagram University of Helsinki

Karsimatonta mäntyä voidaan käyttää sellun osaraaka-aineena laadun heikentymättä

MMM Paula Jylhä arvioi Helsingin yliopistossa 16.12.2011 tarkastetussa väitöskirjassaan karsimattoman männyn (Pinus sylvestris L.) soveltuvuutta integroituun sellun ja energian tuotantoon sulfaattisellutehtaassa. Hän selvitti karsimattoman puun soveltuvuutta sellunvalmistukseen tehdasmittakaavaisen kuorintakokeen ja laboratoriossa tehtyjen koekeittojen avulla. Vertailukohtana käytettiin tavanomaista ensiharvennuksilta korjattua karsittua kuitupuuta.

- Ainakin mäntyosapuuta voidaan suotuisissa olosuhteissa käyttää havusellun raaka-aineena seoksena tavanomaisen ensiharvennusmännyn kanssa heikentämättä massan laatua. Karsimaton puu voi kuitenkin lisätä kuituhävikkiä sellunvalmistuksen eri vaiheissa, väittelijä kertoo tuloksistaan.

Kannolta valmiiksi tuotteeksi ulottuvan tuotantoprosessin kustannustehokkuuden lisäksi Jylhä huomioi arviossaan teknisiä seikkoja ja ympäristönäkökohtia. Erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat kokopuun paalauksen mahdollisuudet ensiharvennusmännyn korjuuratkaisuna.

Tuotantoprosessin kustannustehokkuuden mittarina käytettiin suhteellista puustamaksukykyä tehtaalta kannolle. Vertaillut puunhankintaketjut perustuivat tavaralajihakkuuseen, kokopuuhakkuuseen ja kokopuun paalaukseen.

- Nykyisellä sellun ja energian hintasuhteella sellutehtaan puustamaksukyky heikkeni raaka-aineen energiajakeen osuuden lisääntyessä. Kuitupuun loppukäyttäjän näkökulmasta tavaralajimenetelmä oli kustannustehokkain vaihtoehto, mikä johti yleensä suurimpaan jäännösarvoon kannolla. Sellun hinnan lasku ja energian hinnan nousu kuitenkin paransivat kokopuuhakkuun ja kokopuun paalauksen kilpailukykyä. Alhaisilla sellun hinnoilla ja erittäin lyhyillä kuljetusmatkoilla kokopuu voi tuottaa pieniläpimittaisissa mäntyleimikoissa suuremman jäännösarvon kannolla kuin kuitupuun korjuu karsittuna, Jylhä arvioi.

Paalausmenetelmällä pystyttiin alentamaan kokopuun kuljetuskustannuksia, mutta saavutetut säästöt metsä- ja kaukokuljetuksessa eivät kattaneet kohonneita hakkuuvaiheen kustannuksia. Metsä- ja kaukokuljetusmatkojen piteneminen paransi kokopuupaalauksen suhteellista kilpailukykyä muihin korjuumenetelmiin verrattuna. Kokopuupaalaimen tuottavuustiedot perustuvat koneen toisella prototyypillä tehtyyn aikatutkimukseen.

Karsimattoman puun korjuu lisää ravinnehävikkiä, mikä voi heikentää kasvupaikan puuntuotoskykyä. Sen vuoksi kokopuumenetelmiä ei suositella karuille kangasmaille ja soille.

- Kokopuukorjuu vähentää ajouralla maaperää suojaavan ja kantavuutta parantavan latvusmassan määrää. Lisäksi kokopuukorjuu kasvattaa hakkuukertymää, mikä puolestaan lisää ajokertoja ja kasvattaa paalausvaihtoehdossa kuormakokoa. Tämä voi lisätä maastovaurioiden riskiä, erityisesti heikosti kantavilla turvemailla, Jylhä muistuttaa.

MMM Paula Jylhä väittelee 16.12.2011 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa otsikolla Harvesting undelimbed Scots pine (Pinus sylvestris L.) from first thinnings for integrated production of kraft pulp and energy. Väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopisto päärakennuksen auditorio XIV (Unioninkatu 34). Vastaväittäjänä on professori Tomas Nordfjell Ruotsin maatalousyliopistosta ja kustoksena on professori Bo Dahlin.

Väitöskirja julkaistaan Dissertationes Forestales –sarjassa ja se on luettavissa E-thesis –palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot: Paula Jylhä, Metla Kannus paula.jylha(at)metla.fi, puh. 050-3913432

Kuva: Juha Rikala