Tiedotteet Yhteystiedot
PL 62 (Viikinkaari 11)
00014 Helsingin yliopisto

mmtdk-hallinto(at)helsinki.fi
mmtdk-opintoasiat(at)helsinki.fi

Flamma

Facebook

Instagram University of Helsinki

Lahottajan sukupuu otettiin haltuun

Kesämökin lautalattian pettäessä alta syyllinen saattaa hyvinkin olla Serpula lacrymans. Ruskeiden lahottajasienten lahkoon kuuluva sieni on lauhkean ilmastovyöhykkeen tuhoisin puurakennusten lahottaja.

Kiusallinen kuokkavieras on kuitenkin tullut aimo annoksen tutummaksi, sillä sen koko genomin koodi on saatu määritettyä monivuotisessa tutkimuksessa, jonka tuloksista julkaistiin artikkeli Science-lehdessä viime torstaina.

Englantilaisen Swansean yliopiston koordinoimassa tutkimushankkeessa oli mukana 48 sienitutkijaa eri puolilta maapalloa. Helsingin yliopistosta hankkeessa oli mukana metsäpatologian professori Fred Asiegbu sekä kasvi- ja metsäpatologian FiDiPro-professorina Helsingissä toimiva Yong-Hwan Lee.

Asiegbu kertoo genomin tutkimuksen paljastaneen uutta lahottajasienten evoluutiosta. Lahottajasienet jakautuvat valkeisiin ja ruskeisiin lahottajasieniin. Näistä valkoiset lahottajasienet käyttävät ravinnokseen puun kuorten kovaa ligniiniä sekä pehmeämpää selluloosaa. Ruskeille taas kelpaavat vain pehmeämmät selluloosa ja hemiselluloosa.

- Serpula lacrymansin genomin vertailu muihin sieniin osoitti ruskeiden lahottajasienten periytyvän valkoisista. Evoluution myötä ne ovat menettäneet kyvyn hajottaa kovaa ligniiniä. Sitä korvaamaan ne ovat kehittäneet vaihtoehtoisen tavan päästä pehmeän selluloosan kimppuun.

Tämän reaktion ymmärtämisessä saattaa piillä myös avain ruskeiden lahottajasienten torjuntaan.

- Tämä avaa mahdollisuuksia käytännön sovelluksille. Meidän tutkimuksemme on kuitenkin vasta ensimmäinen askel ja torjuntamenetelmien kehittäminen on oma tutkimuksensa, Asiegbu huomauttaa.

Lisätietoja: Fred Asiegbu, fred.asiegbu@helsinki.fi, 046 811 9501 (englanniksi)

Kuva: Fred Asiegbu