Niitolla peltojen reuna-alueiden kasvilajisto monimuotoisemmaksi

Maatalouden ympäristötuella on tavoiteltu maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden säilymistä, ympäristön kuormituksen vähentämistä ja vesien suojelua sekä ekologisesti kestävämpää viljelyä. Ympäristötuen piiriin kuuluvien toimenpiteiden myönteiset vaikutukset ovat tähän saakka jääneet kuitenkin odotettua vähäisemmiksi. FM Sanna Tarmi tutki Helsingin yliopistossa 17.6.2011 tarkastettavassa väitöskirjassaan, miten hoitotoimet eli niitto tai laidunnus, maan ravinteet sekä lähiympäristön lajisto vaikuttavat ympäristötuen toimenpiteisiin kuuluvien pientareiden, suojakaistojen ja -vyöhykkeiden kasvilajiston monimuotoisuuteen.

-Maatalousmaisema on yksipuolistunut maankäytön tehostuessa, mikä on johtanut peltoympäristön luonnonvaraisen lajiston vähenemiseen. Kasvilajiston monimuotoisuus on jo itsessään arvokasta, minkä lisäksi monimuotoinen lajisto lisää myös muun eliölajiston monimuotoisuutta pientareilla. Esimerkiksi mesikasvien runsaus lisää mettä keräävien hyönteisten kuten perhosten ja mesipistiäisten määrää, Tarmi selittää.

Tarmin tutkimuksen kohteena olleet pientareet, suojakaistat ja -vyöhykkeet ovat monivuotisen kasvillisuuden peittämiä alueita peltojen reunoilla, ja niillä on merkitystä ympäristön suojelun ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Niittohoidon vaikutusta Tarmi tutki kokeellisesti juolavehnävaltaisella suojakaistalla. Tulokset osoittavat, että niitolla on myönteinen vaikutus kasvilajiston monimuotoisuuteen, mikäli niitetty kasvillisuus kerätään pois. Myös viereisen kasvupaikan kasvilajeilla ja niiden leviämisellä niitetylle paikalle on merkitystä monimuotoisuuden kannalta.

-Usein lähistöllä ei kuitenkaan ole lajistoa, joka voisi levitä hoidettuun kohteeseen. Tällöin voi harkita paikallista alkuperää olevien luonnonkasvien siementen kylvöä paikalle, Tarmi ehdottaa.

Kerran vuodessa tehty niitto ja poiskorjuu eivät kuitenkaan vähentäneet haitallisen rikkakasvin juolavehnän runsautta, vaan sen vähentäminen vaatisi useampia niittokertoja kasvukauden aikana.

Kasvilajiston koostumuksissa alueellisia eroja

Tarmi selvitti tutkimuksessaan myös kasvilajiston koostumusta ja monimuotoisuutta maantieteellisesti erilaisilla alueilla. Kasviyhteisöjen lajikoostumusta voidaan käyttää indikaattorina sille, millaiset kasvuolosuhteet paikalla vallitsevat.

-Tutkittujen kohteiden lajisto edusti kohtalaista tai sitä runsaampaa maan ravinteisuutta. Lisäksi lajit olivat tyypillisesti kosteiden kasvupaikkojen lajeja. Monimuotoisempiin kohteisiin eli tuoreisiin tai kuiviin laidunniittyihin verrattuna peltojen reuna-alueiden lajimäärät olivat alhaisia, Tarmi kertoo.

Kasvilajistossa ja sen monimuotoisuudessa havaittiin alueellista vaihtelua, mikä on todennäköisesti seurausta alueiden erilaisesta maankäyttöhistoriasta, maisemarakenteesta, päätuotantosuunnasta, lajien leviämishistoriasta sekä kasvuolosuhteista.

-Lajiston monimuotoisuus oli alhaisin alueella, missä on jo pitkään keskitytty viljantuotantoon. Suurin monimuotoisuus oli maisemarakenteeltaan monimuotoisella karjatalousalueella, Tarmi tarkentaa.

Nykyisten maatalouden ympäristötuen säännösten mukaan tutkimuksen kohteista vain suojavyöhykkeen perustamisesta voi tehdä 10-vuotisen sopimuksen. Tulevaisuudessa ainakin suojakaistat olisi myös hyvä saada pitkäaikaisten sopimusten piiriin siten, että sitouduttaisiin myös kaistan hoitoon.

-Kasvillisuuden hoito tulee aina toteuttaa niin, ettei se vahingoita muuta peltojen reuna-alueista riippuvaista eliöstöä, Tarmi korostaa.

FM Sanna Tarmi väittelee 17.6.2011 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Plant communities of field margins - the effects of management and environmental factors on species composition and diversity (Peltojen piennarten kasviyhteisöt - hoidon ja ympäristötekijöiden vaikutus lajiston monimuotoisuuteen). Väitöstilaisuus järjestetään Viikin tiedekampuksella osoitteessa Latokartanonkaari 7-9, luentosali B5. Vastaväittäjänä on professori Heikki Toivonen Suomen ympäristökeskuksesta ja kustoksena professori Juha Helenius. Väitöskirja julkaistaan sarjassa Department of Agricultural Sciences Publications. Väitöskirja on luettavissa myös elektronisesti E-thesis -palvelussa.

Lisätiedot: Sanna Tarmi, sanna.tarmi@helsinki.fi, 040 7232994

Kuva: Sanna Tarmi