Tiedotteet Yhteystiedot
PL 62 (Viikinkaari 11)
00014 Helsingin yliopisto

mmtdk-hallinto(at)helsinki.fi
mmtdk-opintoasiat(at)helsinki.fi

Flamma

Facebook

Instagram University of Helsinki

Tarkempi lajikohtainen tieto auttaa suojelemaan lepakoita

Lepakot ovat tiukasti suojeltuja koko Euroopan Unionin alueella. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen lisäksi myös niiden ruokailualueet tulee kartoittaa ja säästää. Lepakkolajeilla on erilaiset vaatimukset elinilojen suhteen, joten hankkeita ja alueiden käytön suunnittelua koskevaa päätöksentekoa varten on tärkeää saada lajikohtaista tietoa. MML Terhi Wermundsenin Helsingin yliopistossa 11.12.2010 tarkastettava väitöskirja tuo kaivattua lisätietoa, sillä se on ensimmäinen lepakkoja käsittelevä väitöskirja Suomessa sitten vuoden 1965.

Terhi Wermundsen tutki lepakoiden kesäisiä saalistuspaikkoja ja talvisia horrospaikkoja. Lepakoiden talvehtimista tutkittiin Virossa ja Suomessa. Molemmissa maissa pohjanlepakko ja korvayökkö horrostivat kylmemmissä ja kuivemmissa paikoissa kuin muut lajit, kun taas vesisiippa ja isoviiksi- ja viiksisiippa talvehtivat lämpimämmissä ja kosteammissa oloissa. Virossa lampisiippa horrosti lämpimämmissä ja kosteammissa oloissa ja ripsisiippa kylmemmissä ja kuivemmissa oloissa kuin muut lajit.

Talvehtimispaikat olivat kylmimmillään keskitalvella ja lämpenivät kevättä kohti mentäessä.

- Lepakot näyttivät aktiivisesti siirtyvän talvehtimaan yhä kylmempiin olosuhteisiin. Kevättä kohti mentäessä vararavinto hupenee, jolloin niiden on siirryttävä horrostamaan kylmempiin paikkoihin pienentääkseen energiankulutustaan, Wermundsen kertoo.

Lepakoiden saalistamisalueita tutkittiin Etelä- ja Pohjois-Suomessa. Pohjanlepakko saalisti monenlaisissa ympäristöissä. Vesisiippa saalisti vesien pinnalla. Isoviiksi- ja viiksisiipat saalistivat metsissä. Korvayökkö saalisti pääasiassa puustoisilla alueilla. Pohjois-Suomessa vesisiippa saalisti tyypillisesti joilla ja yleensä samoissa paikoissa pohjanlepakon kanssa. Yksityiskohtaiset tiedot lajien käyttäytymisestä auttavat aluesuunnittelussa.

- Vesisiippa sekä isoviiksi- ja viiksisiippa saalistivat hämyisissä paikoissa ja karttoivat valoa. Niiden ruokailualueita ei siten tule valaista, väittelijä havainnollistaa.

Suomen talvehtimispaikoissa on yleensä vain vähän lepakoita, joten kaikki talvehtimispaikat ovat arvokkaita.

- Lepakot talvehtivat mielellään luonnon kiven päällä tai sen koloissa, joten maankäytön suunnittelua varten luonnonkiviset maanalaiset tilat tulee kartoittaa. Todennäköisesti lepakot talvehtivat myös kallioiden syvissä halkeamissa ja koloissa. Tehokkaan kartoituksen ajankohdat voivat vaihdella lajeittain ja lajin sisällä eteläisen ja pohjoisen Suomen välillä, Wermundsen painottaa.

MML Terhi Wermundsen väittelee 11.12.2010 kello 10 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Bat habitat requirements - implications for land use planning". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Helsingin yliopiston päärakennukse Auditoriumissa XII, (Unioninkatu 34). Vastaväittäjänä on professori Karl Frafjord, Tromsø University, ja kustoksena on professori Kari Heliövaara.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Forestales. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu. Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot: Terhi Wermundsen 050 7872, terhi.wermundsen@aalto.fi

Kuva: Korvayökkö talvehtii. Terhi Wermundsen