Tiedotteet Yhteystiedot
PL 62 (Viikinkaari 11)
00014 Helsingin yliopisto

mmtdk-hallinto(at)helsinki.fi
mmtdk-opintoasiat(at)helsinki.fi

Flamma

Facebook

Instagram University of Helsinki

Yksityismetsien luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen kaivataan edelläkävijöitä

Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen talouskäytössä olevissa yksityismetsissä voi olla erityisen laajavaikutteinen biodiversiteetin turvaamistoimenpide. Suojelun ja talouskäytön yhdistäminen yksityismetsien julkisten ja yksityisten tahojen toimintaan edellyttää kuitenkin muutoksia organisaatioissa ja ammattilaisten käytännöissä. MMM Eeva Primmer tarkastelee Helsingin yliopistossa 9.10.2010 tarkastettavassa väitöskirjassaan institutionaalista sopeutumista luonnon monimuotoisuuden turvaamishaasteeseen yksityismetsätalouden organisaatiokentässä.

Biodiversiteetin turvaamisen ottaminen osaksi metsätaloutta vaatii metsäalan organisaatioilta ja ammattilaisilta uusia taitoja ja järjestelmiä sekä uudenlaista vuorovaikutusta. Yksityismetsätaloudessa vaikuttavat niin julkisen sektorin organisaatiot, yritykset kuin yhdistyksetkin, mutta niillä kaikilla on Primmerin tutkimuksen mukaan hyvin samantapaiset, yhtenäiset toimintamallit.

- Organisaatiot olivat tunnistaneet luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tarpeen, mutta luontoasiat oli sisällytetty metsätaloustoimenpiteisiin ja metsänhoitoon niin kiinteästi, että biodiversiteetin turvaamisen voidaan sanoa sulautuneen muuhun metsänhoitoon, Primmer kertoo.

Markkinoilla ja yhteiskunnassa olisi kuitenkin kysyntää monipuolisemmalle kehitykselle luonnon monimuotoisuuskysymyksissä. Haasteena organisaatiokentässä on yhtenäisten, pitkälle vakiintuneiden toimintamallien aiheuttama jähmeys: Toimijat eivät ole ottaneet luonnon monimuotoisuuden edistämiseen tähtäävien toimintamallien kehittämistä painopisteeksi.

- Organisaatiot toteuttavat säntillisesti ohjeita, mutta muista erottuminen biodiversiteetin turvaamisen edelläkävijänä ei näytä kuuluvan niiden strategisiin tavoitteisiin. Metsätalouden hallintajärjestelmä reagoi vasta viiveellä uusiin vaatimuksiin, kuten suojelun tarpeeseen.

Käytännön metsätalouden verkosto, johon kuuluivat puukaupan osapuolet ja korjuu-urakoitsijat, oli Primmerin työssään tarkastelemista osaamisjärjestelmistä ainoa, joka säännönmukaisesti edisti arvokkaiden elinympäristöjen rajaamista metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä. Näiden käytännön verkostojen lisäksi myös politiikan suunnitteluverkostoissa vaihdettiin monimuotoisuustietoa metsäalan toimijoiden kesken. Hankeverkostoissa tiedonvaihtoa tapahtui myös muiden toimijoiden kanssa.

- Perinteet, tavat ja metsäammattilaisten jakamat normit sekä organisaatioiden taipumus yhdenmukaisiin toimintatapoihin ohjaavat sitä, miten yksityismetsätalouden organisaatiot vastaavat biodiversiteetin turvaamisen haasteeseen. Metsäkeskusten ja muiden metsäalan organisaatioiden uutta roolia tarkasteltaessa on hyvä hyödyntää organisaatioiden taipumusta toimia hyvin yhdenmukaisesti ja niiden kykyä verkostoitua paikallisesti. Samalla olisi äärimmäisen tärkeää kannustaa organisaatioita etsimään uusia innovatiivisia ratkaisuja, väittelijä painottaa.

MMM Eeva Primmer väittelee 9.10.2010 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Integrating biodiversity conservation into forestry - an empirical analysis of institutional adaptation (Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen osaksi metsätaloutta – institutionaalisen sopeutumisen empiirinen tarkastelu). Väitöstilaisuus järjestetään Viikin tiedekampuksella Infokeskus Koronan auditoriossa 2 (Viikinkaari 11). Vastaväittäjänä on professori Benjamin Cashore Yalen yliopistosta. Väitöskirja on luettavissa verkossa Metlan sivuilla.

Lisätiedot: Eeva Primmer, eeva.primmer@ymparisto.fi, 0400 148 840 (Matkan vuoksi parhaiten tavoitettavissa puhelimitse 4.10. ja 8.10. sekä väitöspäivän jälkeen)

Kuva: Mikko Nurmi