Tiedotteet Yhteystiedot
PL 62 (Viikinkaari 11)
00014 Helsingin yliopisto

mmtdk-hallinto(at)helsinki.fi
mmtdk-opintoasiat(at)helsinki.fi

Flamma

Facebook

Instagram University of Helsinki

Luonnonvaraisten metsien lahopuiden tutkimus auttaa kehittämään talousmetsien luonnonhoitoa

Luonnontilaisissa metsissä puuston kuolleisuus ja kuolleen puun lahoaminen ovat huonosti tunnettuja prosesseja, vaikka näiden merkitys metsäekosysteemin toiminnalle, biodiversiteetin säilymiselle ja hiilen kierrolle onkin hyvin tiedossa. MMM Tuomas Aakala tutkii Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa 26.2.2010 tarkastettavassa väitöskirjassaan puuston kuolleisuutta ja kuolleen puun määrää ja laatua sekä niiden muutosta lahoamisen seurauksena vanhoissa boreaalisissa metsissä.

Aakalan tutkimustuloksia voidaan hyödyntää metsäekosysteemien luonnonhoidon kehittämisessä, minkä lisäksi lahoamismalleilla voidaan ennustaa lahopuun kehitystä hiilen varastona ja erilaisten eliölajien elinympäristönä.

- Tulosten perusteella lahopuun määrän ja laadun vaihtelu on vanhoissa metsissä huomattavaa. Tämän vaihtelun ja siihen vaikuttavien luonnollisten prosessien tunteminen on olennaista asetettaessa tavoitteita metsäekosysteemien luonnonhoidolle ja ennallistamiselle. Lisäksi lahoamismalleilla voidaan ennustaa näiden toimenpiteiden vaikuttavuutta sekä lahopuun määrään että sen laatuun. Molemmat ovat merkittäviä tunnuksia sekä lahopuuta käyttäville eliölajeille että lahopuun merkitykselle hiilen varastona, Aakala kertoo.

Väitöstutkimus tarkentaa käsityksiä paitsi kuolleen puun dynamiikasta, myös vanhojen boreaalisten metsien kehityksestä, jotka ovat aiemmin oletettua monimutkaisempia. Aakala keskittyi kuolleeseen pystypuuhun Itä-Kanadan mustakuusi- ja palsamipihtametsissä sekä kuolleeseen pysty- ja maapuuhun pohjoisen Euroopan kuusimetsissä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ja Luoteis-Venäjällä Murmanskin ja Arkangelin alueilla.

Tutkimusalueille oli yhteistä pienialainen, puuston jatkuva kuolleisuus. Tämän lisäksi Murmanskin ja Arkangelin alueilla havaittiin korkeamman kuolleisuuden jaksoja. Murmanskin alueella puuston kohonnut kuolleisuus oli seurausta metsikön luontaisesta kehityksestä. Sen sijaan Arkangelin alueella kuolleisuuden perimmäinen syy oli todennäköisesti kuivuus, joka on laajempana tuhonaiheuttajana boreaalisissa metsissä harvinainen. Itä-Kanadan tutkimusalueen metsät kärsivät tunnetusti ajoittaisista hyönteisten massaesiintymisistä, joista edellinen, 30 vuotta aiemmin alkanut epidemia oli edelleen näkyvissä lahopuuston rakenteessa.

Jatkuvan kuolleisuuden seurauksena kuollutta puuta oli kaikilla alueilla eriasteisesti lahonneena. Lahopuun laatu, määrä ja sen osuus kokonaispuustosta heijasteli tutkimusalueiden häiriöhistoriaa, mutta kaikilla alueilla lahopuu edusti merkittävää osaa kokonaispuustosta. Kuolleen puun lahoamisnopeuksissa oli eroja Itä-Kanadassa puulajien, ja Euroopan metsiköissä alueiden välillä, mutta kuollut puu oli kaikilla tutkimusalueilla pitkäikäinen metsäekosysteemin osa.

MMM Tuomas Aakala väittelee 26.2.2010 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Tree mortality and deadwood dynamics in late-successional boreal forests (Puuston kuolleisuus ja lahopuun dynamiikka vanhoissa boreaalisissa metsissä). Väitöstilaisuus järjestetään Viikin tiedekampuksella EE-talon Walter-salissa (Agnes Sjöberginkatu 2). Vastaväittäjänä on professori Yves Bergeron, Université du Québec en Abitibi-Témiscamingue, ja kustoksena on professori Timo Kuuluvainen. Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Forestales. Se on myös luettavissa elektronisena julkaisuna. Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Lisätiedot: Tuomas Aakala Tuomas.Aakala@helsinki.fi, 09-191 58144

Kuva: Lei Wang