Tiedekunnan uutiset Yhteystiedot
PL 62 (Viikinkaari 11)
00014 Helsingin yliopisto

mmtdk-hallinto(at)helsinki.fi
mmtdk-opintoasiat(at)helsinki.fi

Flamma

Facebook

Instagram University of Helsinki

Hiilivetylähteiden toiminta vaihtelee oletuksia enemmän

Ilmakehän hiilivetykoostumus on tulosta päästölähteiden vaihtelusta sen sijaan että luonnolliset hiilivetylähteet toimisivat vakiovoimakkuudella kuten perinteisesti on ajateltu. Tähän tulokseen on tultu Helsingin yliopiston väitöstutkimuksessa.


Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa 10. joulukuuta väittelevän Juho Aallon väitöskirjatutkimuksissa havaittiin, että metsämännyn hiilivetypäästöissä on yksilöllistä vaihtelua, mikä vaikuttaa ilmakehän koostumukseen. Metsänpohjasta haihtuvilla hiilivedyillä on puolestaan selvä vaikutus koko metsän hiilivetypäästöihin.

Männyn hiilivetypäästöillä on suurta vaihtelua suhteessa neulasten ikään, vuodenaikaan sekä kasvuprosesseihin.

- Uudet neulaset ovat hallitseva hiilivetylähde männyn latvustossa keväällä ja alkukesästä, jolloin kasvuprosessit vapauttavat suuria määriä hiilivetyjä, Aalto sanoo.

Keväisen fotosynteesin eli yhteyttämisen toipumisen aikaan männynversot ovat voimakas hiilivetylähde; tämä jakso kestää vain joitain päiviä tai viikon.

- Tällöin männyt nähtävästi suojautuvat valostressiltä samalla kun fotosynteesin toimintaa ajetaan talvitilasta kesätilaan, Aalto toteaa.

Boreaaliset eli pohjoiset metsät ovat Pohjois-Euroopan merkittävin haihtuvien hiilivetyjen lähde. Luonnossa liikkuva voi panna hiilivetypäästöt merkille tyypillisenä metsän ja puiden tuoksuna.


Ajallinen ja paikallinen vaihtelu
tunnetaan heikosti


Pohjoisten metsien hiilivedyt voimistavat pienhiukkasmuodostusta ilmakehässä, mikä puolestaan nettomääräisesti viilentää ilmastoa ja jarruttaa täten ilmastonmuutosta. Hiilivetylähteiden toiminnan ajallinen ja paikallinen vaihtelu on heikosti tunnettua, mikä lisää epävarmuutta luonnosta peräisin olevien pienhiukkasten viilentävää vaikutusta arvioitaessa.

Väitöstutkimuksen löydökset avaavat mahdollisuuksia kehittää hiilivetypäästömalleja, jotka perustuvat fysiologisiin ja kemiallisiin prosesseihin. Näin ilmastomallien toimintaa voidaan tarkentaa pienhiukkastuotannon sekä sen vaikutusten osalta nykyhetken tilanteen kuvauksessa ja tulevan ilmaston ennustamisessa.

Juho Aallon väitöstyön tavoitteena oli kuvata haihtuvien hiilivetypäästöjen ajallista ja paikallista vaihtelua sekä selittää päästöjä ajavia ilmiöitä ja niihin vaikuttavia prosesseja. Työtä varten suoritettiin laajoja kenttämittauksia Juupajoella Hyytiälän metsäasemalla sijaitsevalla SMEAR II –ainevirtaama-asemalla. Mittausmenetelmät sisälsivät kaasukromatografiaa ja massaspektrometriaa. Dynaamista kammiomenetelmää sovellettiin sekä metsänpohjan että metsämännyn versojen hiilivetypäästöjen tutkimiseen.

MMM Juho Aalto väittelee 10.12.2015 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Seasonal and spatial variation of VOC emissions from boreal Scots pine forest" (Boreaalisen mäntymetsän haihtuvien hiilivetyjen emissioiden ajallinen ja paikallinen vaihtelu). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Hyytiälän metsäasema, Instituutin luentosali, Hyytiäläntie 124, 35500 Korkeakoski.

Vastaväittäjänä on tohtori Carlo Calfapietra, National Research Council/Institute of Agro-Environmental & Forest Biology, Italy, ja kustoksena on professori Jaana Bäck.
Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Forestales. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:
Juho Aalto
Puh. 050 415 6759
juho.aalto@helsinki.fi



Teksti Pasi Komulainen