Tiedekunnan uutiset Yhteystiedot
PL 62 (Viikinkaari 11)
00014 Helsingin yliopisto

mmtdk-hallinto(at)helsinki.fi
mmtdk-opintoasiat(at)helsinki.fi

Flamma

Facebook

Instagram University of Helsinki

Elämäntapana D-vitamiini

Professori, ravitsemustieteen yliopistonlehtori Christel Lamberg-Allardt kiinnostui aikanaan D-vitamiinista isänsä innoittamana. Nyt, kolme vuosikymmentä myöhemmin hän myöntää joutuneensa ”D-vitamiinirumbaan”, mutta on aiheestaan yhtä innoissaan kuin uransa alkuaikoina. 

Christel Lamberg-Allardt on ehtinyt urallaan paljon: Ansioluettelossa komeilee yli 150 alkuperäisjulkaisua, vuosikymmenten opetustyö ja seitsenvuotinen pesti elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksen johtajana. Hän on myös tuttu näky tieteellisessä yhdistystoiminnassa. Viimeisimpänä saavutuksena komeilee professorin arvonimi, jonka tasavallan presidentti myönsi hänelle joulukuussa 2014. Tällä hetkellä Lamberg-Allardtin päivät kuluvat muun muassa D-vitamiiniin liittyvän tutkimuksen, opetuksen ja kansainvälisten asiantuntijatehtävien parissa. Professoria työn määrä ja vaativuus eivät kuitenkaan hirvitä.

- Tämä työ on elämäntapa, jonka ylläpitoon vaaditaan intohimoa. Siihen en kyllästy koskaan, Lamberg-Allardt kertoo.


Isän jalanjäljissä, mutta omaan suuntaan


Lamberg-Allardtin kiinnostus D-vitamiiniin syntyi jo 1970-luvun lopulla lääkäri-isän innoittamana.

- Isäni on aina ollut tärkein taustavaikuttajani urani alkutaipaleelta lähtien. Molemmat vanhempani ovat lääkäreitä, minkä myötä minuun syttyi palo lääketiedettä kohtaan jo lapsena. Lääketieteellisen tiedekunnan ovet eivät kuitenkaan auenneet, joten päädyin lukemaan kemiaa ja ravitsemustiedettä. D-vitamiini tuli kuvioihin, kun isäni vinkkasi aiheen olevan tulevaisuuden mielenkiintoinen tutkimuskohde.

D-vitamiinia käsittelevän pro gradu -tutkielman jälkeen Lamberg-Allardt kertoo joutuneensa ”D-vitamiinirumbaan”, jonka pyörteissä syntyi myös aiheeseen liittyvä väitöskirja. Pohdinnan paikka tuli eteen vasta väitöskirjan julkaisemisen jälkeen, kun Lamberg-Allardt mietti, mihin suuntaan hän haluaa uraansa viedä.

- Ravitsemukseen liittyvä D-vitamiinitutkimus lähti kunnolla käyntiin vasta 1990-luvulla. Vuosien varrella olen myös tutkinut muita ravintoaineita, kuten kalsiumia ja fosforia, mutta nekin tutkimukset ovat aina liittyneet jollain tavalla D-vitamiiniin. Nälkä taisi kasvaa syödessä ja sillä tiellä olen edelleen, Lamberg-Allardt nauraa.

Tärkeä osa mitä tahansa tutkimusta ovat tutkimusryhmät, joiden kanssa töitä tekee.

- Ihmiset ovat tämänkin työn suola. Tällä hetkellä saan kiittää Calcium Research Unit -tutkimusryhmääni, josta on tullut tärkeä osa elämääni, Lamberg-Allardt sanoo.


Kiivasta keskustelua purkkivitamiinien aikakaudella


Vuosituhannen vaihteessa D-vitamiinitutkimuksen yleinen fokus vaihtui D-vitamiinin ominaisuuksista ihmisen D-vitamiinin tarpeisiin. Tässä trendissä Lamberg-Allardt oli tiiviisti mukana: Vuoden 2001 julkaisussaanhän havaitsi, että aikuiset ja nuoret Suomessa kärsivät D-vitamiinin puutteesta, ja että tällä on vaikutusta luuston hyvinvointiin. Tämä havainto huomioitiin myös kansainvälisesti. 
Nykyisin ravitsemuskeskustelu ei ole enää tutkijoiden yksin sanelema, sillä kiihkeitä väittelyitä aiheesta käydään niin mediassa kuin työpaikan kahvihuoneessakin. Lähtökohdiltaan hyvä julkinen kiinnostus ravintoaineita kohtaan on kuitenkin tuonut tullessaan myös ikäviä lieveilmiöitä.

- Keskustelu on ensiarvoisen tärkeää, mutta ajoittain tuntuu, että keskustelijoiden retoriikassa tapahtuu ylilyöntejä. Esimerkiksi aggressiivisuuden ja turhan vastakkainasettelun eri tieteenalojen välillä voisi minun puolestani hylätä, sillä jokainen tieteenala tuo oman panoksensa keskusteluun.


Integroitua työ- ja vapaa-aikaa


Lamberg-Allardtin aktiivinen luonne ei muutu tutkijanhuoneen ulkopuolellakaan, sillä professorin harrastuslista on pitkä. Sydäntä lähellä ovat lukeminen, musiikin kuuntelu ja laulaminen. Päivittäisen D-vitamiiniannoksensa Lamberg-Allardt saa omassa puutarhassaan, jossa häntä työllistävät muun muassa hyötykasvit.

- Kehitän itselleni jatkuvasti uusia projekteja, koska se pitää mielen virkeänä. Samat teemat kulkevat käsi kädessä töissä ja vapaa-ajalla, minkä koen luonnolliseksi. Kesäisin vietän niin sanottua integroitua kesälomaa, joka tarkoittaa hyvää työn ja lomailun tasapainoa.


Teksti ja kuva:
Heidi Penttinen