Tiedekunnan uutiset Yhteystiedot
PL 62 (Viikinkaari 11)
00014 Helsingin yliopisto

mmtdk-hallinto(at)helsinki.fi
mmtdk-opintoasiat(at)helsinki.fi

Flamma

Facebook

Instagram University of Helsinki

Viikissä kaikki on biotaloutta

Suomen hallituksen tuore biotalousstrategia hoputtaa talouden rakennemuutosta kohti uusiutuvia luonnonvaroja sekä kannustaa tutkimaan luonnonmateriaaleja ja luonnon prosesseja.

Biotalous on talouden seuraava aalto – ainakin mikäli Suomen hallituksen tuoreeseen biotalousstrategiaan on uskominen. Hallituksen tavoitteena on kasvattaa biotalouden tuotos nykyisestä noin 60 miljardista eurosta 100 miljardiin euroon ja luoda 100 000 uutta biotaloustyöpaikkaa vuoteen 2025 mennessä.

– Onhan tämä iso asia, ei tiettyjen alojen kansallisia strategioita kovin paljoa ole, biotuotannon kemian professori Maija Tenkanen sanoo.

– Sopii toivoa, että strategia näkyisi myös tutkimusrahoituksessa pitkällä aikavälillä, käytännössä kaikki tiedekunnassamme on biotaloutta.

Biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää kestävästi uusiutuvia luonnonvaroja biopohjaisten tuotteiden, ravinnon, energian ja palveluiden tuottamiseen. Biotalouden aika koittanee väistämättä, kun fossiiliset polttoaineet lopulta ehtyvät, mutta poliittisella hoputtamisella pyritään siihen, että uusiutuvat voisivat korvata öljyä silloinkin, kun sitä vielä on pumppaamatta maaperässä.

Murros on monella alalla käynnissä jo nyt.

– Selluteollisuudessa ja kemianteollisuudessa monet isot yritykset kaipaavat kipeästi uudella tavalla ajattelevia ihmisiä, kun pitäisi pystyä muuttamaan tuoteportfolio ja saada hallintaan uusia raaka-aineita, Tenkanen sanoo.

Monet kemianteollisuuden yhdisteet tehdään nyt öljystä, mutta tulevaisuudessa mahdollisesti puusta. Myös monet öljyperäiset kuidut korvattaneen kasvikuiduilla, kunhan sopivat bioprosessit keksitään.

Luonnonvaratehokkuutta kierrätysmaataloudesta

Väestönkasvu ja ilmastonmuutos koettelevat ruokaturvaa kaikkialla maailmassa. Kun vaurastuminen yleensä lisää lihankulutuksen kasvua, pelloille tulee varsin ahdasta.

Lihan kanssa kilpailukykyisiä kasviproteiineja Viikissä haetaan lupiineista ja härkäpavuista. Lajikkeet on löydetty, ja seuraavaksi tuotteet pitäisi hioa elintarviketeollisuuden rattaisiin solahtaviksi ja kuluttajien makuhermoja miellyttäviksi.

– Myös kierrätysmaatalouden keinoja tutkimalla voidaan paitsi lisätä luonnonvaratehokkuutta myös pienentää tuonnin tarvetta, mikä näkyy kauppataseessakin, agroekologian professori Juha Helenius sanoo.

Yhteistyötä yli oppiainerajojen

Suomen biotalousstrategiassa painotetaan, että menestys syntyy ylittämällä toimialarajoja sekä uudistamalla koulutusta.

Helsingin yliopiston bio- ja ympäristöalojen opetusta on muutettu monitieteiseen suuntaan jo jonkin aikaa, sanoo Janna Pietikäinen, joka koordinoi ympäristöalan monitieteistä sivuainetta ympäristötutkimuksen ja -opetuksen yksikössä HENVIssä.

– Menestyksekkäissä tutkimus- ja tuotekehitysryhmissä on usein ihmisiä hyvin erilaisilla taustoilla. Siksi opiskelijoiden on tärkeää paitsi saavuttaa vahva oman alan osaaminen maisterintutkinnon puolella myös kyetä yhteistyöhön ilman että on syväasiantuntija kaikessa.

Monilla HENVIn kursseilla eritaustaiset ympäristöalan opiskelijat saavat ratkaistavakseen yhteisen pulman. Samaa lähestymistapaa sovelletaan myös syyskesällä järjestettävällä ECE-kurssilla, jossa 25 eurooppalaista opiskelijaa arvioivat parin viikon ajan metsän ja pellon ekosysteemipalveluiden arvoja.

Tutustu Biotalousstrategiaan >>

Teksti: Antti Kivimäki
Kuva: Valkolupiinia kasvaa Viikin pelloilla. Fred Stoddard