Tiedekunnan uutiset Yhteystiedot
PL 62 (Viikinkaari 11)
00014 Helsingin yliopisto

mmtdk-hallinto(at)helsinki.fi
mmtdk-opintoasiat(at)helsinki.fi

Flamma

Facebook

Instagram University of Helsinki

Ruokaa, terveellä ylpeydellä

YLE:n vuoden uudissanaksi valitsema "pöhinä" sopii hyvin kuvaamaan myös ruuan ympärillä käytävää keskustelua Suomessa. On ruokablogeja, teemakuukausia, ravintolapäivää, kaupunkilaisten omia peltoja, lähi- ja luomuinnostusta.

Ruokakulttuuriprofessori Johanna Mäkelä pelkää kuitenkin, että maata vaivaa projektismi – paljon puuhataan, mutta kun ei tunneta toisten puuhia, tehdään päällekkäin samoja asioita eri puolilla.

Se näkyy myös suomalaisen ruoan viennissä, arveltiin Maataloustieteen päivien avajaissession paneelissa, jossa keskusteltiin ruuasta viiden ruoka-alan eri haaroja edustavan panelistin voimin.

- Suomessa ei osata erikoistua eikä standardisoida tuotteita niin, että niitä olisi helppo ostaa. Eikä osata arvostaa sitä, että meillä on paljon mahtavia raaka-aineita, joita kannattaisi viedä tosissaan ulkomaille. Uusi peruna on hyvä esimerkki. Miten se periaatteessa eroaa parsasta, joka on suuri sesonkituote? Ei tämä vaadi ruudinkeksimistä, vaan tehokasta brändäämistä, huippukokki Hans Välimäki listasi.

- Esimerkiksi suomalainen voi on aivan huippulaadukasta, mikä tiedetään maailman ravintoloissa, Välimäki sanoi.

Myös jalostetumpien tuotteiden kohdalla Suomella on jo esimerkkejä menestystarinoista, esimerkiksi funktionaalisten elintarvikkeiden saralla. Johanna Mäkelä peräänkuuluttikin turhan vaatimattomuuden hylkäämistä ja terveen ylpeyden tuntemista suomalaisista tuotteista. Markkinoida pitäisi reippaasti rinta rottingilla.

- Suomalaisten pitäisi rohkeasti sanoa suoraan sydämestä, että meistä tämä on parasta. Se on vakuuttavaa brändäämistä, Mäkelä pohti.

Ruoalle kasvot

Tervettä ylpeyttä varten ihmisten, erityisesti nuorten, pitäisi tuntea paremmin ruoan alkuperä. Mistä ja miten ruoka oikein tulee?

- Olen pohdiskellut termiä ruokataju. Sillä tarkoitan ymmärrystä ruoasta ja siitä, miten sitä tuotetaan, käytetään, käsitellään. Ruokaa ei ole nykyaikana pakko osata laittaa, mutta hyötyä siitä taidosta on elämässä, Johanna Mäkelä selitti.

Hans Välimäki oli jyrkemmällä linjalla.

- Ruoanlaittotaito kuuluu yleissivistykseen!

Maanviljelijä Aarne Schildt kertoi huomaavansa työssään luomupihvilihaa tuottavana ja muun muassa ravintolaa tilallaan pyörittävänä yrittäjänä, että ihmiset ovat etääntyneet ruuantuotannosta.

- Monet maatilan aivan arkiset asiat ovat asiakkaille mahtavia elämyksiä, hän kertoi.

- Nuorille pitäisi näyttää, mistä ruoka tulee, antaa ruoalle kasvot. Lapset vaan kesäleirille maatilalle ja kännykät pois, Välimäki visioi.

- Ei vaan jätetään kännykät. Voivat sitten raportoida sieltä suorana someen, Mäkelä jatkoi.

Paneelissa olivat mukana myös S-ryhmän valikoimajohtaja Ilkka Alarotu ja Saarioinen Oy:n tuotekehitys- ja laatujohtaja Mirja Lonka. Puheenjohtajana toimi professori Laura Alakukku.

Maataloustieteen päivät 8.-9.1.2014 järjestivät Suomen Maataloustieteellinen Seura ja maatalous-metsätieteellinen tiedekunta. Tapahtuma keräsi Viikkiin yli 600 osallistujaa.

Teksti: Sanna Schildt
Kuva: Bosgårdin tila