Tiedekunnan uutiset Yhteystiedot
PL 62 (Viikinkaari 11)
00014 Helsingin yliopisto

mmtdk-hallinto(at)helsinki.fi
mmtdk-opintoasiat(at)helsinki.fi

Flamma

Facebook

Instagram University of Helsinki

Apulaisprofessori leivän juurella

Leivän leipominen juureen, eli raskitus, ei kuulosta varsinaiselta huipputeknologiselta innovaatiolta. Raskitus eli viljan käyttäminen mikrobien avulla on kuitenkin monimutkainen biokemiallinen prosessi, jolla voidaan muokata raaka-aineiden ravitsemuksellista ja teknologista laatua. Apulaisprofessori Kati Katinan mukaan perinteinen menetelmä voi vielä mullistaa leipähyllyt.

– Raskitus on luonnollinen tapa muokata leivän makua ja rakennetta, lokakuun alussa yliopistolla aloittanut Katina kertoo.

Raskituksella on muitakin etuja. Sillä saadaan muun muassa valkoisia jauhoja valmistettaessa yli jäävistä leseistä muokattua ravitsemuksellisesti korkeatasoista raaka-ainetta elintarviketeollisuuteen.

Raskittamalla uusia ruokakasveja

VTT:ltä Helsingin yliopistolle siirtyvä Katina on tutkinut raskitusta kohta parikymmentä vuotta, ensin Cultorilla Kantvikissä ja vuodesta 1997 VTT:llä. Vuonna 2005 hän väitteli aiheesta Helsingin yliopistolla. Yliopistolle Katinan toi halu keskittyä opettamiseen ja perustutkimukseen.

– VTT:n yhtiöitetään kahden vuoden sisällä, mikä tarkoittaa keskittymistä soveltavaan tutkimukseen yritysmaailmaa varten. Minua kiinnostaa enemmän jatkaa työtä perustutkimuksellisten hankkeiden parissa, Katina kertoo.

Raskittamisen mahdollisuudet kun ulottuvat viljatuotteita pidemmälle.

– Seuraavaksi tarkoituksena olisi tutkia, miten härkäpapujen ja muiden proteiinipitoisten kasvien ravintoarvoa voitaisiin parantaa mikrobikäymisen avulla, Katina kertoo.

Tavoite sopii hyvin Euroopan unionin tavoitteeseen vähentää riippuvuuttaan tuontisoijasta ja keskittyä unionissa kasvaviin proteiinilähteisiin.

Karatea tyttären kanssa

Mutta jaksaako taikinajuurien kanssa tutkimusta tekevä leipoa niillä kotona?

– No en, Katina myöntää.

– Muuten leivon kyllä mielelläni, mutta raskit jätän laboratorioon.

Kuusivuotias tytär syö juureen tehtyä ruisleipää kuitenkin mielellään.

Äiti ja tytär ja harrastavat yhdessä myös karatea, josta Katina innostui opiskeluvuosinaan Turussa.

– Olin varmaan enemmän tatamilla kuin luentosalissa. Mutta älä nyt laita tätä juttuun, Katina naurahtaa.

Teksti: Juha Merimaa
Kuva: Sanna Schildt