Viikissä soljui blues-musiikki

Heinäkuun kuumana iltapäivänä Viikissä kajahtelivat akustinen kitara ja huuliharppu. Sarjakuvakeskuksen työpajan yhteydessä esiintyi Lauri ”Arno” Ankerman & The Ankermen. Yleisönä oli lapsia, vanhempia ja kirjastojen asiakkaita. Muutama ohikulkijakin tuli lumoutumaan letkeästä bluesista.

-Olen koko elämäni tehnyt musiikkia. Muuta vaihtoehtoa ei oikein ole; sieluhan tässä on myyty soittotaidolle, Viikissä soittanut Lauri ”Arno” Ankerman (kuvassa vasemmalla) sanoo. Hän on Lauri ”Arno” Ankerman & The Ankermen –bändin pääjäsen: perustaja, laulaja sekä säveltäjä.

Bändin kaksi jäsentä olivat esiintymässä Viikissä iltapäivällä 15. heinäkuuta Sarjakuvakeskuksen työpajan yhteydessä. Yleisönä oli lapsia, heidän vanhempiaan, muutamia yliopiston kesäopiskelijoita ja kirjaston asiakkaita. Muutama utelias ohikulkijakin kävi paikalla.

-Aloitimme molemmat soittamisen ekaluokkalaisina. Tämän yhtyeen tarina alkoi omana sooloprojektina, mutta myöhemmin ympärille on kerääntynyt bändi ja nimeen on lisätty Ankermen. Yhdessä olemme soittaneet nyt parisen vuotta, Ankerman kertoo.

Yhtye soitti Viikissä omia kappaleitaan vajaan tunnin ajan.

Opettajat jammailevat

Yhtyeeseen kuuluu Ankermanin lisäksi Mikko Koivisto, (kuvassa oikealla) joka soittaa huuliharppua. Myöhemmin mukaan ovat tulleet myös kontrabasisti ja rumpali.

-Tänne Viikkiin tulimme tällaisella pienemmällä kokoonpanolla kahdestaan. Täällä oli mukava päästä soittamaan, koska yleisönä on lapsia ja nuoria, Ankerman sanoo.

Lapset ja nuoret ovatkin molempien muusikoitten sydäntä lähellä, sillä molemmat ovat siviiliammatiltaan opettajia.

-Minä olen koulutukseltani luokanopettaja, ja Mikko on kuvismaikka, Ankerman kertoo.

Ankermanin yhtye otti Viikissä keikkalavakseen kirjaston edustan. Paikan päällä kultiin esimerkiksi kappaleet Lamppu, Iso Musta Käärme ja Keravan neito.

-Bändimme musaa on helppo kuunnella, koska biiseissä on suomenkieliset tekstit ja tyylimme on keinuva ja tanssittava. Joissakin teksteissä on myös roiseja sanoituksia ja kaksimielisyyksiä, joille voi naureskella. Tosin lasten korvilta jätimme ne laulut tietysti pois, Ankerman selittää.

Rosvoilua ja tarinointia

Yhtye on saanut myös tunnustusta, sillä esimerkiksi ensimmäiseltä levyltä lohkaistu Pallogrillimies on voittanut kärkisijan YLE:n Levylautakunnassa. Lisäksi yhtye on keikkaillut muun muassa Puistobluesissa, Ghettobluesklubilla ja Tuure Kilpeläisen kanssa.

-Vantaan kaupunki myös valitsi meidät viralliseksi Rosvo-orkesteriksi, koska sellainen haluttiin lastenkirjan julkaisun kaveriksi. Kysyimme, tarvitseeko meidän pukeutua merirosvomaisesti, mutta ei tämän enempää kuulemma tarvinnut, Ankerman nauraa.

Syys-lokakuussa yhtye ryhtyy tekemään toista levyä. He tekevät kuitenkin keikkaa aina kun kutsu käy.

-Parasta keikkailussa on se, kun tuntee saavansa kontaktin yleisöön. Haluaisin että joku yleisöstä tuntee minun soittavan henkilökohtaisesti juuri hänelle. On vaikea tehdä musiikkia siitä mikä ei kosketa. Muuten se olisi vain tyhjää ristisanailua, Ankerman kuvailee.

Koivisto on samaa mieltä.

-Jos edes yksi yleisöstä keskittyy, on aivan sama onko paikan päällä viisi vai viisituhatta ihmistä, hän pohtii.

Yhtyeen tulevaisuudensuunnitelmissa eivät kuitenkaan siinnä jättilavat tai ulkomaat.

-Kaipaamme vain soittoa ja juuri tätä kontaktin saamista yleisöön. Enemmän, isompaa ja kauniimmin. Mutta ei ulkomaille. Soittaminen on tärkeintä, Ankerman tiivistää.

 

Lue lisää yhtyeestä >>http://lauriankerman.wordpress.com/
Lue lisää Sarjakuvakeskuksen työpajoista Viikissä >> http://www.helsinki.fi/mmtdk/esittely/uutiset/2013/130708_sarjakuvakeskus.html

 

Teksti ja kuvat: Pia-Leena Heikkilä