Tiedekunnan uutiset Yhteystiedot
PL 62 (Viikinkaari 11)
00014 Helsingin yliopisto

mmtdk-hallinto(at)helsinki.fi
mmtdk-opintoasiat(at)helsinki.fi

Flamma

Facebook

Instagram University of Helsinki

Rehevöitymisen torjuntaan kannattaa satsata


Itämeren rehevöitymisen torjuminen ei ole vain periaatekysymys, vaan se kannattaa myös taloudellisesti, selviää 8.11.2012 julkistetuista, Itämeren suojelua tutkineista Itämeren suojelun kustannusten, hyötyjen ja ohjauskeinojen arviointi- ja Kustannustehokkaat ohjauskeinot Itämeren suojelussa -tutkimushankkeista.

Rehevöitymisen torjunnassa ei kuitenkaan kaikissa rantavaltioissa olla samalla viivalla. Kalleimpia satsauksia vaaditaan maissa, jotka eivät ole suurimpien hyötyjien listalla. Itämeren suojelun kustannusten jakoa olisi kuitenkin mahdollista rukata kaikille kannustavammaksi, ja kustannustehokkailla toimintamalleilla on saavutettavissa merkittäviä säästöjä.

- Kustannustehokkailla, yli valtionrajojen suunnitelluilla toimilla voidaan tasata suojelun kustannuksia. Myös kansainvälinen rahoitus, yksityiset toimijat, säätiöt ja kansalaisaktiivit ovat merkittävässä roolissa, Kari Hyytiäinen MTT:ltä painotti.

Halua suojelutoimiin löytyy: kaikkien rantamaiden asukkaat olivat kyselyn mukaan valmiita satsaamaan rehevöitymisen torjuntaan taloudellisesti.

Suomellakin parannettavaa - edullisesti

Koko Itämeren tasolla ravinteiden vähennysmahdollisuudet ovat valtavat, mutta myös Suomessa on potentiaalia vähentää päästöjä.

- Arvioimme rehevöitymisen torjunnan kustannuksia yhdyskuntavesien puhdistuksessa ja maataloudessa. Vedenpuhdistuksessa, etenkin typen puhdistuksessa, voitaisiin saavuttaa merkittäviä vähennyksiä, vieläpä melko alhaisin kustannuksin, Hyytiäisen kanssa Taloudellinen näkökulma Itämeren suojeluun -julkaisun toimittanut professori Markku Ollikainen taloustieteen laitokselta kertoo.

Kun suuret puhdistamot puhdistavat typpeä noin 90 prosenttia - nyt Suomessa keskimäärin 56 prosenttia - ja maatalous vähentää typpikuormaansa noin 30 prosenttia, kummankin alan kustannusrasitus kasvaa yhtä suureksi. Näillä puhdistusprosenteilla saavutetut päästövähennykset ovat yhteiskunnan kannalta kustannustehokkaat.

- Tutkimuksen johtopäätösten pohjalta suosittelisimme, että typen puhdistuksen edullisuuden vuoksi Suomi harkitsee EU:n yhdyskuntajätevesidirektiiviä tiukempaa typpipolitiikkaa fosforin tapaan, Ollikainen ehdottaa.

Nykyistä paljon tiukempi fosforinpoisto yhdyskuntavesistä ei Ollikaisen laskelmien mukaan ole kustannustehokasta, vaan rahat kannattaa satsata tehokkaampiin toimiin.

Maatalouden kohdalla on fosforin ja typen päästöjen vähentämiseksi keskeistä, että Suomen korjaa maatalouden ympäristötukijärjestelmän puutteet.

- Nykyinen ympäristötuki ei ole vähentänyt ravinnekuormaa. Vähennyksiä on saatu aikaan, mutta samaan aikaan ravinnekuormaa ovat lisänneet peltopinta-alan kasvu, siirtyminen paljon typpeä vaativien kasvien viljelyyn ja merkittävästi aiempaa suuremman typpilannoituksen salliminen kuluvalla tukikaudella. Vika ei siis ole viljelijöissä, vaan järjestelmässä, Markku Ollikainen painottaa.

Nyt julkistetuissa hankkeissa olivat mukana Helsingin yliopisto, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus ja Suomen ympäristökeskus. Rehevöitymisen lisäksi selvitettiin myös laivaliikenteen öljyvahinkojen sekä vieraslajien ennaltaehkäisyn ja torjunnan hyötyjä ja kustannuksia. Hankkeita ovat rahoittaneet ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä valtiovarainministeriö.

Taloudellinen näkökulma Itämeren suojeluun –tutkimusraportti verkossa

Professori Markku Ollikainen TUHAT-tutkimustietokannassa

Teksti: Sanna Schildt
Kuva: Pöllö / Wikimedia Commons