Tiedekunnan uutiset Yhteystiedot
PL 62 (Viikinkaari 11)
00014 Helsingin yliopisto

mmtdk-hallinto(at)helsinki.fi
mmtdk-opintoasiat(at)helsinki.fi

Flamma

Facebook

Instagram University of Helsinki

Mikseivät Suomen puut kasva satametrisiksi?

Valtavat, noin satametriset punapuut Kaliforniassa ja eukalyptukset Kaakkois-Australiassa pysäyttävät matkailijat niitä ihailemaan. Suomessa korkeimmat puut ovat kuitenkin vain noin nelikymmenmetrisiä. Jo pitkään on tiedetty missä suurimmat puut kasvavat ja siten on eniten elävää biomassaa pinta-alayksikköä kohden, mutta ei ole tiedetty miksi. Global Ecology and Biogeography -lehdessä tänään 19.12.2011 julkaistavassa artikkelissa Markku Larjavaara ja Helene C. Muller-Landau esittävät uuden tavan selittää globaalia biomassavaihtelua.

- Suuren biomassan on arveltu olevan suuren perustuotannon tai metsäpalojen ja hirmumyrskyjen kaltaisten häiriöiden harvinaisuuden ansiota. Kuitenkin päiväntasaajan sademetsissä suuret häiriöt ovat harvinaisia ja perustuotanto suurempaa kuin missään muissa metsissä, mutta biomassa jää silti vain kohtalaiseksi. Jokin muu siis selittää globaalin biomassavaihtelun, Markku Larjavaara Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokselta kertoo.

Larjavaaran ja Muller-Landaun mukaan puiden energiatase riippuu yhteyttämisestä ja ylläpitokulutuksesta. Sekä yhteyttäminen että ylläpitokulutus taas riippuvat lämpötilasta. Molemmat kasvavat ensin lämpötilan noustessa, mutta yhteyttäminen ei merkittävästi enää noin 20 °C lämpimämmässä.

- Pienten kasvien kasvun pitäisi siis olla nopeinta trooppisessa noin 25 °C lämpötilassa. Suurten puiden maksimikoko olisi taas lämpötilassa jossa yhteyttämisen ja ylläpitokulutuksen suhde on suurimmillaan eli noin 15 – 18 °C vuorokauden keskilämpötilassa tai jonkin verran viileämmässä jos yöt ovat kylmempiä, Larjavaara selittää.

Sama lämpötila sopii puille ja ihmisille

Larjavaara ja Muller-Landau testasivat malliansa globaalin yli sadan koealan aiemmin julkaistun aineiston perusteella. Malli selitti biomassavaihtelusta peräti puolet. Tropiikin puut eivät kasva valtaviksi, koska ylläpitokulutus on suurta. Myöskään mantereisilla temperaattisilla alueilla kuten Kiinassa ja Itä-Yhdysvalloissa puut eivät voi kasvaa suuriksi, sillä kesähelteet räjäyttävät ylläpitokulutuksen ylös ja toisaalta talvella on liian kylmää yhteyttämiselle – ei siis riitä että vuodessa on keskimäärin sopivan lämpöistä. Luoteis-Kalifornian kaltaisille mereisillä alueilla taas lämpötila pysyy yleensä 5 ja 25 °C välillä ja valtavatkin puut pystyvät tuottamaan tarvitsemansa energian.

- On mielenkiintoista, että samoissa ilmastoissa, joissa asumisen energiantarve on pientä koska lämmitystä ja ilmastointia ei välttämättä tarvita, myös suurten puilla on hyvä olla, Larjavaara pohtii hymyillen.

- Etelä-Suomessa tällainen sopiva lämpötila vallitsee vain lyhyesti kevät- ja syyskesällä. Siksi puumme ovatkin ohuita tikkuja suurimpiin punapuihin verrattuna, hän jatkaa.

Globaalin biomassavaihtelun ymmärtämisellä on muutakin kuin perustutkimuksellista arvoa.

- Monet tutkijat pyrkivät ennustamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia metsiin. Mielestäni luonnollinen lähtökohta on ensin yrittää ymmärtää jo havaittavissa olevaa ilmaston globaalista vaihtelusta johtuva vaihtelua metsissä. Onkin kiinnostavaa seurata, miten tiedeyhteisö ottaa artikkelimme vastaan. Jatkorahoituksella voisimme soveltaa malliamme ilmastonmuutoksen vaikutuksen ennustamiseen, Larjavaara toteaa toiveikkaana.

Larjavaaran ja Muller-Landaun tutkimusta rahoitti HSBC-pankki.

Lisätietoja: Markku Larjavaara työskentelee Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen STEM-hankkeessa. Sähköposti markku.larjavaara (at) helsinki.fi ja puhelin 050-3458441.

Kuva: Markku Larjavaaran kokoelmat