Tiedekunnan uutiset Yhteystiedot
PL 62 (Viikinkaari 11)
00014 Helsingin yliopisto

mmtdk-hallinto(at)helsinki.fi
mmtdk-opintoasiat(at)helsinki.fi

Flamma

Facebook

Instagram University of Helsinki

Tiet aiheuttavat eläimille paljon haittaa

hirviAlati laajentuvan tieverkon alle jää eläimille suotuisia elinympäristöjä. Törmäykset ajoneuvojen kanssa lisäävät eläinten kuolleisuutta, mikä voi olla tuhoisaa etenkin harvinaisemmille lajeille. Tiet hankaloittavat eläinten liikkumista ja voivat aiheuttaa populaatioiden geneettistä eriytymistä. Ihmisten liikenneturvallisuutta parantamalla voidaan usein pienentää myös eläimiin kohdistuvia haittavaikutuksia.

 

Metsäekologian laitoksen tutkijan, MMM Milla Niemen Tiehallinnolle kokoamassa tutkimusraportissa kartoitettiin teiden vaikutusta eläinten liikkumiseen ja toisaalta eläinten liikkumisesta ihmisille aiheutuvia ongelmia Uudenmaan alueella. 

"Teiden haittavaikutukset ulottuvat hyvin laajalle vesiekosysteemistä aina suuriin nisäkkäisiin saakka. Esimerkiksi monet sammakkoeläimet kärsivät liikenteen aiheuttamasta kuolleisuudesta. Keski-Euroopassa liikennekuolleisuuden on todettu olevan merkittävin saukkojen ja mäyrien kuolleisuuden aiheuttaja”, kertoo Niemi.

Eläinten liikkumistarpeeseen vaikuttavat muun muassa ravinnon hankkiminen, lisääntyminen ja uusien elinalueiden etsiminen. Eri lajit reagoivat tiealueeseen eri tavoin; jotkin lajit hyödyntävät teitä esimerkiksi ravinnon hankinnassa, toiset taas välttelevät liikenteen aiheuttamaa häiriötä. Pienille lajeille hiljainenkin maantie voi muodostaa fyysisen esteen ja vähentää yksilöiden levittäytymismahdollisuuksia.

"Suomessa ”eläinnäkökulmasta” on tehty vain muutamia selvityksiä. Keski-Euroopassa ja myös osassa Pohjois-Amerikkaa, joissa liikenteen eläimille aiheuttamat ongelmat ovat suurempia kuin Suomessa, on tutkimusta tehty jo yli 30 vuoden ajan. Tässä selvityksessä saatiin viitteitä siitä, että erityisesti Ruuhka-Suomen alueella tällaiselle tutkimukselle on tarvetta. Vaikka kysymystä voidaan lähestyä eläin- tai ihmisnäkökulmasta, ne eivät yleensä ole ristiriidassa keskenään. Ihmisten liikenneturvallisuutta parantamalla voidaan usein pienentää eläimiin kohdistuvia haittavaikutuksia", Niemi jatkaa.

"Ihmisnäkökulmasta tulee usein keskityttyä näkyviin lajeihin, erityisesti sellaisiin, jotka uhkaavat liikenneturvallisuutta. Tässä raportissa hirveä on tarkasteltu nimenomaan siksi, että se muodostaa liikenneturvallisuusriskin, ei niinkään sen vuoksi, että tiet uhkaisivat Suomen hirvikantaa.”

Pääteitä on pyritty suojaamaan hirviltä riista-aidoilla. Aitaaminen kuitenkin katkoo hirvieläinten kulkureittejä, lisää teiden estevaikutusta ja voi aiheuttaa populaation jakautumista. Riista-aita ei myöskään aina suojaa autoilijaa: vaihtoehtoista reittiä hakevat hirvieläimet ajautuvat joskus riista-aitojen väliin liikenteen sekaan. Riista-aitojen teho näyttäisikin olevan odotettua pienempi.

"Ali- ja ylikulkuratkaisujen käyttöä liikenneturvallisuuden parantajina puoltaa ehdottomasti se, että niiden avulla voidaan helpottaa eläinten liikkumista tiealueen poikki ja näin vähentää populaatioiden jakaantumisen riskiä sekä vähentää eläinten liikennekuolleisuutta. Toistaiseksi teiden populaatioita eristävä vaikutus Suomessa lienee vielä vähäinen verrattuna esimerkiksi Keski-Eurooppaan. Silti Suomessakin teiden estevaikutus tulee luultavasti kasvamaan tulevaisuudessa mm liikennemäärän kasvun ja tierakentamisen lisääntymisen seurauksena", täsmentää Niemi.

Anne Rauhamäki