Maantiede ja aluetiede yhdistävät luonnontieteet luontevasti yhteiskuntaan

”Maantiedettä kannattaa ehdottomasti lähteä opiskelemaan. Opinnoista voi helposti rakentaa monipuolisen kokonaisuuden sen mukaan, mitä haluaa tehdä isona”, sanoo aluetieteen opiskelija Laura Kauria. Hän on opinnoissaan keskittynyt suunnittelumaantieteeseen ja geoinformatiikkaan.

”Tää on varmaan aika stereotyyppinen vastaus, mutta olen aina ollut tosi kiinnostunut kartoista”, naurahtaa 26-vuotias Laura Kauria kysyttäessä, miksi maantiede?

Hän kertoo jo lapsena kuvitelleensa karttojen avulla erilaisia maailmankolkkia ja millaista elämä jossakin kartan pisteessä voisi olla. Lukioaikoina kiinnostus maapallon erilaisia ilmiöitä kohtaan vain laajeni, ja nyt Laura opiskelee neljättä vuotta Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitokselle Kumpulan tiedekampuksella.

Oma ala ei kuitenkaan löytynyt ihan heti lukion jälkeen, vaan Laura haaveili arkkitehtiopinnoista Otaniemessä ja suoritti niihin liittyviä kursseja avoimessa yliopistossa.

Yhdyskuntasuunnittelun kurssin myötä syntyi kuitenkin kiinnostus suunnittelumaantiedettä kohtaan ja päätös hakeutua opiskelemaan matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan.

Suunnittelumaantiede on yksi aluetieteen oppiaineen erikoistumislinjoista. Opiskelun alkuaikoina Lauran toiveammatti oli kaavoittaja, mutta nyt hän toivoo tulevaisuuden uransa löytyvän geoinformatiikan, eli paikkatiedon, alalta.

”Geoinformatiikka on hyvin käytännönläheistä. Me opiskelemme case-tapausten kautta ja olemme esimerkiksi mallintaneet paikkatieto-ohjelmistolla Forssan seudun tulvavaaroja”, Laura kertoo ja lisää, että mallintaa voi vaikkapa, miltä Helsinki näytti 5 000 vuotta sitten tai miten Afrikan konfliktit ja timanttikaivokset sijoittuvat toisiinsa nähden.

Lisäksi geoinformatiikassa piirretään karttoja, ei kuitenkaan enää käsin, vaan digitaalisesti tietokoneen avulla.

Kumpulassa geoinformatiikka kuuluu maantieteen pääaineen alle ja Laura harkitsee keskittyvänsä sen opiskeluun maisterivaiheessa.

Yhteensä geotieteiden ja maantieteen laitoksella on peräti 13 erikoistumislinjaa. Lisäksi sivuaineet määrittävät hyvin pitkälti sen, mihin ammatteihin opiskelijat sijoittuvat valmistuttuaan.

Laura on kandivaiheessa opiskellut oman laitoksensa kurssien lisäksi yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelua Aalto-yliopiston teknillisessä korkeakoulussa, sekä tilastotiedettä ja tietojenkäsittelytiedettä Kumpulassa.

”Täällä saa vapaasti valita, mitä haluaa lukea ja rakentaa opintonsa sen ympärille. Se on ihana vapaus, mutta toisaalta myös tosi iso haaste, koska pitää osata myös rajata opintonsa”, hän tuumii.

Matemaattis-luonnotieteellinen tiedekunta tarjoaa Lauralle luontevan työskentely-ympäristön, mutta maantieteilijät levittäytyvät tehokkaasti myös muihin tiedekuntiin.

”Kumpulan kampus on minulle juuri oikea paikka ja tunnen olevani kotonani täällä, mutta toki opiskelutovereideni joukossa on niitäkin, joita ei juurikaan kampuksella näy, koska heillä on laajoja sivuainekokonaisuuksia esimerkiksi valtiotieteellisessä tiedekunnassa”, Laura pohtii opintojen monialaisuutta.

Kumpulan kampuksen hyviksi puoliksi hän listaa oppiainevalikoiman lisäksi hyvät kulkuyhteydet sekä modernit ja toimivat tilat, joiden maskuliinisesta mutta viihtyisästä arkkitehtuurista Laura pitää.

Lisäksi kattava ja valoisa kirjasto sekä Unisportin liikuntakeskuksen läheisyys miellyttävät häntä. ”Voi vaikka luentojen välissä käydä pelaamassa lentopalloa muiden opiskelijoiden, opettajien ja proffien kanssa”, Laura kuvaa ja nostaa esille tiedekunnan välittömän ilmapiirin.

Opintojen oheen jäävän vapaa-ajan hän viettää lähinnä läheisten ihmisten kanssa, unohtamatta kuitenkaan opiskelijarientoja. ”Sitseillä käyn yhä aina kun vain ehdin ja ainejärjestön juhlissa.”

Lisäksi Laura vaikuttaa Suomen suunnittelumaantieteilijöiden liiton hallituksessa. ”Meitä on tosi vähän Suomessa, joten järjestön kautta tapaamme toisiamme ja vaihdamme alan kuulumiset.”

Lue myös muita tiedekunnan opiskelijaastatteluita »