Luentosali kertoo vallasta

– Veli opiskelee sosiologiaa, joten päätin katsoa, mistä siinä on kyse, Tuukka Ylä-Anttila kertoo.

– Heti pääsykoekirja, Zygmunt Baumanin Sosiologinen ajattelu oli niin mielenkiintoinen, että päätin jatkaa samalla alalla. Minua kiehtoi ajatus siitä, miten sosiologialla voi tehdä näkyviksi huomaamattomia arjen ratkaisuja, jotka kuitenkin kuvaavat erilaisia valta-asetelmia. Jos ajatellaan vaikka luentosalia, niin sehän on oikeastaan rakennettu pönkittämään luennoitsijan valtaa – hän seisoo korokkeella ja muut istuvat hänen alapuolellaan, sosiologian opiskelija analysoi.

Muuten valtiotieteellisen tiedekunnan valtahierarkia on kuitenkin osoittautunut melko matalaksi.

– Minusta tiedekunnassa on tasa-arvoinen henki, opettajat ja henkilökunta suhtautuvat opiskelijoihin pikemminkin työtovereina kuin oppilaina. Ihmisiä on helppo puhutella käytävillä kohdattaessa.

Ylä-Anttilalla tosin on kokemusta tiedekunnasta myös henkilökunnan puolelta, sillä ennen opintojensa varsinaista aloittamista hän toimi vuoden verran siviilipalvelusmiehenä tiedekunnan atk-palveluissa.

Pääsykoekirjan teoreettisiin kehitelmiin verrattuna sosiologian perusopinnot ovat Ylä-Anttilan mukaan olleet yllättävän käytännönläheisiä.

– Käydään läpi tehtyjä tutkimuksia ja niiden keskeisiä havaintoja. Pohditaan erilaisia tutkimusmenetelmiä ja sitä, miten niitä voidaan soveltaa käytäntöön, Ylä-Anttila kertoo.

Valtiotieteellisessä opiskelu on hyvin vapaata niin aikataulujen kuin sivuaineidenkin suhteen. Varsinaisia sivuainevalintoja ensimmäisen vuoden opiskelija ei ole ennättänyt vielä ottaa, mutta Ylä-Anttila pohtii laajentavansa opintojaan yhteiskuntafilosofian ja sosiaalipolitiikan opinnoilla.

Opintojen jälkeisestäkin ajallekin on jo tavoite.

– Valehtelisin, jos sanoisin, etten haaveile tutkijanpaikasta. Mutta katsotaan nyt miten opinnot etenevät, tutkijoiksi on tunkua ja paikkoja rajoitetusti.

 

Teksti: Juha Merimaa
Kuva: Veikko Somerpuro