Kestävä kehitys vei traktorin selkään

– Lukiolaisena minua alkoi kiinnostaa kestävän kehityksen ideologia. Se, miten ruoantuotanto voidaan järjestää niin, ettei se pitkällä tähtäimellä syö omaa pohjaansa, kasvintuotannon biologian opiskelija Sari Hyyrynen kertoo.

– Etsin verkosta paikkoja joissa aihetta voi opiskella. Päädyin sitten tänne Helsingin yliopiston maatalous- metsätieteelliseen tiedekuntaan, vaikka en tiennytkään alasta juuri mitään.

Aluksi opinnot Helsingin Viikissä hieman yllättivät.

– Perusopinnoissa maataloutta lähestytään hyvin käytännönläheisesti ja tuotannollisesta näkökulmasta. Monet tänne opiskelemaan tulevat ovat itse kotoisin maatiloilta ja näkevät asioita hieman toisesta vinkkelistä, Hyyrynen kertoo.

Ensimmäisen vuoden opinnot sujuvat kasvintuotannon biologiassa pitkälti pakollisten opintojen parissa. Hyyrynen on silti ehtinyt löytää jo oman erikoistumisalansa.

– Meillä on yhtenä erikoistumisalana agroekologia, jossa pohditaan juuri kestävään kehitykseen liittyviä kysymyksiä.

Toisin kun monilla muilla muut tiedekunnan linjoilla, agroekologian koulutuksen painotus on teoreettisempi.

– Meillä ei pohdita niinkään sitä, miten vilja kasvaa, kuin sitä, miten sitä tulisi kasvattaa.

Linjalta valmistuu ikään kuin neuvonnallisiin tehtäviin auttamaan kestävien maatalousratkaisujen suunnittelussa, mikä sopii Hyyryselle hyvin.

– Tulevaisuudessa olisi hienoa päästä töihin vaikka YK:n tai EU:n asiantuntijaksi.

Ensin täytyy kuitenkin laittaa kädet multaan ihan konkreettisesti. Kesäksi helsinkiläinen Hyyrynen on menossa työharjoitteluun maatilalle viljelijää auttamaan.

– Traktoria opeteltiin ajamaan jo keväällä, joten eiköhän se siitä, hän toteaa.

 

Teksti ja kuva: Juha Merimaa