Lukemisen vapautta

– Alun perin valitsin oikeustieteellisen tiedekunnan ihan hyötynäkökulmasta. Ajattelin, että tästä valmistuu selvään ammattiin, Matilda Merenmies kertoo.

Opiskelun myötä juridiikka on alkanut kiinnostaa yhä enemmän.

– Oikeustieteessä on se kiva puoli, että kaikki on tavallaan uutta. Aina kun ottaa uuden kurssin joutuu aloittamaan ikään kuin alusta. Sitten kaikki alkaa kuitenkin jäsentyä ja lopulta liittyy samaan kokonaisuuteen aiemmin opitun kanssa, Merenmies kertoo.

Opintojen ensimmäisinä vuosina kaikki oikeustieteilijät lukevat samat opinnot. Merenmies ei vielä ole päättänyt mihin oikeuden alaan hän myöhemmin erikoistuu.

– Liikejuridiikka on kyllä vaikuttanut kiinnostavalta, etenkin kauppa- ja immateriaalioikeus.

Ennen erikoistumisvaihetta Merenmiehellä on kuitenkin vielä edessään kosolti lukemista. Iso osa oikeustieteellisen opinnoista suoritetaan satojen opiskelijoiden luennoilla tai suoraan kirjoista lukemalla.

– Tuntuu hassulta muistaa, kuinka ajatteli pääsykokeen jälkeen, että nyt lukeminen olisi ohi, kun se todellisuudessa vasta alkoi, Merenmies sanoo.

Oppimiskeskus Aleksandian lukupaikoilla tapaa enimmäkseen juuri oikeustieteen opiskelijoita.

– Vaikuttaa, että monissa muissa tiedekunnissa ihmiset tekevät enemmän töitä koneella, mutta oikeustieteessä kirjat ovat yhä keskeisimmällä sijalla.

Itsenäisen opiskelun kääntöpuoli on kuitenkin akateeminen vapaus. Kurssien suorittaminen on kiinni omasta motivaatiosta.

– Ajatus, että lukiossa piti esittää opettajille poissaolotodistuksia, tuntuu nyt älyttömältä. Täällä kukaan ei edes kerro, oletko päässyt tentistä läpi, ellet ota siitä itse selvää.

Yhteisöllisyyttä Merenmiehen opintoihin on tuonut toimiminen oikeustieteilijöiden tiedekuntajärjestössä Pykälässä, jonka tiloista Sörnäisissä on tullut Merenmiehelle kuin toinen koti.

– Se on sitten se paikka, jossa niitä lukusaleista ja luennoilta tuttuja kasvoja tapaa hieman rennommassa tunnelmassa.

 

Teksti ja kuva: Juha Merimaa