"Taidekriitikon työ tarjoaa hyvää vastapainoa teoreettiselle parransukimiselle"

Harri Mäcklin
Pääaine: Estetiikka, erikoistumisena taidefilosofia
Sivuaineita: teoreettinen filosofia ja klassinen kreikka, lisäksi opintoja kielistä, semiotiikasta ja käytännöllisestä filosofiasta

Miten päädyit opiskelemaan omaa alaasi?

Olen pienestä asti ollut kiinnostunut taiteesta, ja lukiossa filosofia vei mennessään. Pallottelinkin pitkään taidehistorian ja filosofian välillä, kunnes kerran puolivahingossa löysin estetiikan yliopiston nettisivuilta. Se oli sen jälkeen menoa – en lopulta hakenut mihinkään muualle kuin estetiikkaan. Tuutorini sanoin, estetiikassa yhdistyy kaikki, mikä elämässä on tärkeää: taide ja filosofia.

Millaisia aiheita omassa pääaineessasi käsitellään?

Estetiikka on filosofia-aine, jonka varjolla voi tutkia oikeastaan kaikkea Platonista kaljapullojen etiketteihin. Estetiikka kattaa karkeasti ottaen kaikki taiteeseen, esteettisiin arvoihin, kritiikkiin ja ympäristöestetiikkaan liittyvät perimmäisimmät kysymykset, mutta oikeastaan estetiikassa kyse enemmän tietynlaisesta näkökulmasta ja tutkimusotteesta kuin rajoitetusta joukosta aihealueita.

Kerro jostain itseäsi kiinnostavasta oman alasi aiheesta.

Kiinnostukseni leviävät aika laajalle, mutta ennen kaikkea minua kiinnostaa taidefilosofian perinteiset kysymykset taiteen ontologiasta, määrittelystä,  tulkinnasta ja merkityksestä ihmiselle. Lyhyesti sanottuna minua kiinnostaa se, millainen paikka taiteella on inhimillisessä todellisuudessa. Aloin juuri valmistella graduani, joka käsittelee saksalaisfilosofi Martin Heideggerin myöhäistuotannossa toistuvaa erottelua ajattelemisen ja runoilemisen välillä. Karkeasti ottaen pyrkimykseni on käsitellä sitä, mitä yhteistä ja mitä eroa taiteella ja filosofialla Heideggerin mukaan on.

Millaiset opiskelumuodot ovat alallesi tyypillisiä?

Estetiikan ja filosofian kurssit ovat yleensä perinteisiä luentokursseja. Myös itsenäinen opiskelu on nähdäkseni välttämätöntä tällaisille parransukimisaineille – ajattelemaan oppii vain ajattelemalla itse. Lisäksi lukupiiritoiminta elää vahvana filosofia-aineissa.

Mikä sinusta on yliopistolla innostavaa?

Olen opintojeni alusta asti arvostanut suunnattomasti yliopiston vahvaa yhteisöllisyyttä ja uteliasta ilmapiiriä. Estetiikka on varsin pieni ja tiivis oppiaine, ja tutkijoilla ja opiskelijoilla on hyvin läheiset välit. Kaikkia yhdistää intohimo omaa oppiainetta kohtaan, ja olen nauttinut valtavasti samanhenkisestä seurasta, jota yliopiston ulkopuolelta voi joskus olla vaikea löytää. Yliopistossa kukaan ei kyseenalaista, miksi on tärkeää opiskella muinaiskreikkaa tai miettiä pöytien olemassaoloa.

Millaista työtä olet tehnyt opintojesi lomassa? Millaisia työllistymishaaveita sinulla on?

Aloin kirjoittaa kuvataidearvioita heti aloitettuani opintoni, ensin verkkolehti Mustekala.infossa ja viime syksystä lähtien Helsingin Sanomissa. Lisäksi olen ollut Mäntän kuvataideviikoilla keskusteluoppaana.

Olen tähdännyt tutkijauralle aina opintojeni alusta asti. Mitä pidemmälle pääsen opinnoissani, sitä varmemmaksi tulen; saa tapahtua ihmeitä, etten jäisi yliopistolle tekemään jatko-opintoja. Olisi myös hienoa päästä opettamaan, joten jonkinlainen tutkija-opettajan työ kuulostaisi erittäin hyvältä. Taidekriitikon työ  tarjoaa hyvää vastapainoa teoreettiselle parransukimiselle ja pitää jalat sopivasti maassa, joten pyrin löytämään tasapainon tutkimuksen ja kriitikkona toimimisen välille.

Kuuluuko opiskelijaelämääsi muuta kuin opiskelua?

Olen ollut aktiivisesti mukana estetiikan ainejärjestö Aistimuksen toiminnassa sekä tiedekuntajärjestö Humanisticumissa. Järjestötoiminta on loistava tapa tutustua samanhenkisiin ihmisiin ja toisten alojen opiskelijoihin. Lisäksi toimin kahtena vuonna Hämäläis-Osakunnan galleristina ja hoidin osakunnan taidekokoelmaa.

Haluatko lähettää yliopistosta kiinnostuneille jotain terveisiä?

Yliopistokoulutus antaa loistavat työkalut, joiden avulla voi oppia katsomaan maailmaa uusin silmin ja yllättymään sen rikkaudesta. Mielestäni meillä kaikilla on sen verran varaa olla idealisteja, että oma elämä kannattaa kuluttaa sellaisten asioiden äärellä, joita oikeasti pitää merkityksellisinä. Jos siis tuntee intohimoa vaikka taiteen ontologiaa, mayahieroglyfejä tai kiinan kielioppia kohtaan, niin siihen kannattaa tarttua ja sen eteen on tehtävä töitä.

Ei kannata kavahtaa väitteitä humanistien työttömyydestä tai uskoa puheita humanistisista aloista ”höpö-höpö-aineina” tai ”turhan tutkimuksena”. Tämä osoittaa teknistyneen nykypäivän huonon ymmärryksen humanistien vaaliman kulttuuriperinnön merkityksestä. Humanistien laaja-alaiselle asiantuntemukselle löytyy aina tilausta, ja riippuu pitkälti jokaisen omasta aktiivisuudesta mihin lopulta sijoittuu. Itsekin opiskelen ehkä yliopiston ”höpöhöpöimpiä” aineita, ja olen silti saanut oman alani töitä jo opiskeluaikana – enkä tässä suhteessa ole millään tavoin poikkeus.

Nähdäkseni humanistien ymmärrystä ihmisenä olemisesta tarvitaan nykypäivänä vähintään yhtä paljon – jos ei enemmänkin – kuin aina ennenkin. Mikäli tuntee siis yhtään vetoa yliopisto-opiskelua ja humanistisia aineita kohtaan, en voi kuin kannustaa pitämään intohimostaan kiinni ja onnitella loistavasta valinnasta.

Teksti: Anu Korhonen
Kuva: Hakijapalvelut