Uutisia ja tiedotteita Yhteystiedot

Metsätieteiden laitos
PL 27 (Latokartanonkaari 7)
00014 HELSINGIN YLIOPISTO

Opiskelijapalvelut:
viikki-student@helsinki.fi
Opintosuoritusten rekisteröintipyynnöt:
viikki-register@helsinki.fi
Viestintä ja yhteiskuntasuhteet:
comms-viikki@helsinki.fi
Jatko-opintoasiat:
viikki-phd@helsinki.fi
Hallintoasiat:
mmtdk-hallinto@helsinki.fi

Ojitettu korpi palautuu suoksi

Korven ennallistuminen etenee onnistuneen ojien tukkimisen jälkeen vauhdilla. Nopeasti leviävät ja kasvavat rahkasammalet rakentavat uutta suota, samalla kun ojitetun kauden perintö vaikuttaa vielä kasvilajistoon ja ekosysteemin toimintaan. Liisa Maanaviljan väitöskirjatutkimus mittaa korpiekosysteemin rakenteen ja toiminnan palautumista ja palautumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkittavina olivat korven pohjan kasviyhteisörakenne, rahkasammalten yhteyttäminen ja kasvu sekä pintaturpeen biogeokemia.

Korvet ovat puustoisia, kuusi- tai hieskoivuvaltaisia soita. Luonnontilaiset korvet ovat arvokkaita luonnon monimuotoisuuden keskittymiä, hiilen varastoja ja hyödyllisiä orgaanisen aineksen suodattajia valuma-alueen vesistä ennen niiden päätymistä vesistöihin. Aiemmin yleisten korpien määrä on Pohjois-Euroopassa vähentynyt rajusti viime vuosikymmeninä, pääasiassa metsätaloudellisten ojitusten vuoksi. Etelä-Suomessa luonnontilaisten korpien määrä on vähentynyt 70 prosenttia 50-luvun jälkeen, ja kaikki korpien suotyypit on luokiteltu uhanalaisiksi. Metsäojitettuja korpia on ennallistettu Suomessa 1990-luvulta lähtien. Ennallistamisessa vedenpinta nostetaan uudelleen tukkimalla kuivatusojat. Tavoitteena on palauttaa luonnontilaisen korven rakenne ja toiminta ja sitä kautta korven tarjoamat hyödyt.

- Korpien ennallistamisessa muutos etenee kerran käynnistyttyään vauhdilla, koska hyvin kasvava rahkasammal rakentaa uutta suota nopeasti, kertoo metsäekologian alalta 8.5.2015 väittelevä Liisa Maanavilja.

Väitöskirjatutkimus mittaa rakenteen ja toiminnan palautumista ekosysteemin eri osa-alueilla ja palautumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkittavina ovat korven pohjan kasviyhteisörakenne, rahkasammalten yhteyttäminen ja kasvu sekä pintaturpeen biogeokemia. Tutkimuskohteina toimivat 18 ennallistettua mustikkatyypin korpea, joissa ojat on tukittu 1−15 vuotta aiemmin, sekä yhdeksän luonnontilaista ja yhdeksän ojitettua korpea Etelä-Suomessa. Osassa työtä mukana on myös korpia Šumava-vuorilta Tšekin tasavallasta.
Vedenpinnan noston oli oltava riittävän suuri, jotta muutoksia ilmeni missään mitatuista tunnuksista. Toisaalta riittävää vedenpinnan nostoa seuraavat muutokset olivat nopeita. Tieto hyödyttää käytännön ennallistamistyötä: jos rahkasammal ei valtaa alaa ensimmäisten vuosien aikana, ojat pitää tukkia paremmin tai puita kaataa vedenpinnan nostamiseksi.
Onnistunut vedenpinnan nosto loi edulliset olosuhteet rahkasammalten yhteyttämiselle ja käynnisti rahkasammalen nopean leviämisen ja korkeuskasvun. Uusi kasvu alkoi kerryttää korpeen soille tyypillistä huokoista pintakerrosta, mikä kiihdytti pinnan mikrobiaktiivisuutta kohti luonnontilaista tasoa. Samaan aikaan kuitenkin korkean vedenpinnan ja ojitetulta kaudelta periytyvän tiiviin, pitkälle hajonneen turpeen yhdistelmä loi aivan uudenlaiset olosuhteet kasveille ja mikrobeille. Tämä johti opportunististen, nopeasti uusia märkiä oloja hyödyntämään kykenevien kasvilajien runsastumiseen sekä ammoniumtypen vapautumisen ja metaanintuoton lisääntymiseen.
Vaativat korpilajit puuttuivat ennallistetuilta korpikohteilta, mutta vedenpinnan nosto palautti yleiset lajit. Onnistunut vedenpinnan nosto ja sitä seurannut rahkasammalten paluu sysäsivät korpiekosysteemin toiminnan pois ojitetusta tilasta luonnontilaisen kaltaiseen suuntaan.

Liisa Maanaviljan väitöskirja "Restoration of ecosystem structure and function in boreal spruce swamp forests" tarkastetaan Helsingin yliopistossa 8.5.2015 klo 12 (Raisio Oyj:n Tutkimussäätiön sali (LS 2), Latokartanonkaari 7 - B-rakennus). Vastaväittäjänä toimii Dr., Assistant Professor Juul Limpens Wageningenin yliopistosta. Väitöskirja on kokonaisuudessaan luettavissa Dissertationes Forestales -sarjan julkaisusta 191, http://dx.doi.org/10.14214/df.191.