Opiskelijahaastattelu

Metsästä on moneksi

Ennen yliopisto-opintojaan Viikissä Johanna Haapala arvelee omanneensa tyypillisen kaupunkilaiskäsityksen siitä, mikä on hyvä metsä.

— Hyvä metsä tarkoitti minulle vanhaa aarniometsää. Siksi yllätyin aluksi siitä, että yliopistossa metsään suhtaudutaan tuotanto-orientoituneesti. Hyvä metsä tarkoittaa usein tasaikäistä talousmetsää, Haapala sanoo.

Haapala ei kuitenkaan ole kokenut näiden metsäkäsitysten välillä sen dramaattisempaa ideologista ristiriitaa. Metsästä on Suomessa moneksi.

— Merkittävänä teollisuudenalana sitä tietenkin lähestytään myös talouden näkökulmasta.
Haapala itse opiskelee metsäekologiaa eli ”metsän tauteja ja ötököitä”. Metsään tutustuminen ei kuitenkaan jäänyt häneltä ekologiseen ja ekonomiseen näkökulmaan. Haapala on laajentanut tietämystään metsistä myös humanististen ja yhteiskuntatieteiden puolelle. Monitieteisessä yliopistossa se onkin helppoa.

— Keskustakampuksella olen tutustunut muun muassa metsän merkityksiin Suomen luonnonuskonnoissa ja lukenut ympäristöhistoriaa ja ympäristöpolitiikkaa, Haapala kertoo.

Biologia ja luonto kiinnostivat Haapalaa jo lukiossa, mutta biologia tuntui sisältävän hieman liikaa fysiikkaa ja kemiaa.

— Kaipasin käytännönläheisyyttä ja arvelin löytäväni sitä Viikistä ja metsätieteistä. Enkä ole pettynyt valintaani. Ensimmäinen tenttini yliopistolla oli oksatentti, jossa huoneeseen tuotiin kasa oksia nimettäviksi. Olin aivan ihastunut! Tiesin olevani juuri oikeassa paikassa, Haapala hymyilee.

Haapala muistelee lämmöllä myös fuksikesän kenttäkurssia Hyytiälän metsäasemalla.

— Siellä opeteltiin kädestä pitäen kaikkea moottorisahan käytöstä kääpätutkimukseen. Tunnelma kursseilla oli yhteisöllinen ja toverillinen. Professorimmekin ovat perinteisen metsämieshengen mukaisia: mutkattomia ja helposti lähestyttäviä, Haapala kehuu.

Nyt seitsemättä vuottaan opiskeleva Haapala on opintojensa alkumetreistä lähtien ollut mukana opiskelijapolitiikassa. Vuonna 2007 hän vaikutti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ja vuonna 2008 Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa. Nykyään Haapala on mukana uuden metsätieteiden laitoksen opettamisen kehittämistyössä.

Yliopiston tuoreesta laitosuudistuksesta Haapala on suorastaan innoissaan.

— Pääaineiden välillä tulee olemaan aiempaa enemmän yhteistyötä. Kaavailuissa on, että opiskelijat pääsisivät käyttämään asiantuntijuuttaan esimerkiksi monitieteisissä, kokoavia teemoja käsittelevissä pienryhmissä. Teemana voi olla esimerkiksi metsien tarjoamat palvelut, jota sitten tarkastellaan ekologisesta, ekonomisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta.

Tällaiset opinnot auttavat kehittymään laaja-alaiseksi metsäasiantuntijaksi.

— On tärkeää, että yliopisto tarjoaa mahdollisuuden kehittyä joko tutkijaspesialistiksi tai monialaiseksi asiantuntijaksi. Yhteiskunta tarvitsee molempia.

Teksti: Tapio Ollikainen
Kuva: Essi Mäkijärvi