Salix caprea - Raita

Yleisesittely - Levinneisyys ja kasvupaikkavaatimukset - Elinkierto -
Metsätaloudellinen kasvattaminen - Puuraaka-aine - Kulttuuriarvot - Kirjallisuutta

Teksti: Antti Rantanen

Yleisesittely

Raita (Salix caprea) on kansan hyvin tuntema pajulaji. Sen tuntomerkkejä ovat pystyraitainen kuori ja isot soikeat lehdet, jotka ovat alta harmaakarvaisia. Rakenteeltaan raita on yleensä pensasmainen, mutta hyvällä maalla se voi myös kehittyä varsin hyvärunkoiseksi puuksi. Raidan levinnäisyys Suomessa kattaa lähes koko maan, mutta puhtaina metsiköinä sitä ei maassamme kuitenkaan esiinny. Raita on tyypillinen euroaasialainen laji, jonka levinnäisyys maapallolla ulottuu Atlantilta Tyynelle merelle saakka. Kasvupaikkavaatimuksiltaan raita on melko vaativa puulaji. Sitä tavataan erityisesti keski-ja runsasravinteisilla mailla.

Raita lisääntyy sekä siemenistä että vesoista. Raidan siemenet itävät hyvin ja kevyinä myös lentävät pitkälle. Vesoista kantovesat ovat raidalla yleisimpiä. Raidan elinikäiselle kasvurytmille on olennaista sen nuoruusvaiheen nopea kasvu. Parhaimmillaan sen pituuskasvunopeus on kantovesana.

Raidan intensiivinen kasvatus on yleensä lyhytkiertoviljelyä, jossa hyödynnetään vesasyntyistä uudistumista ja tiheitä kasvatusasentoja. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan hyvillä mailla raidan tuotos on 10 vuodessa keskimäärin 110 m3/ha. Metsänhoidollisena erityispiirteenä voidaan mainita raidan merkitys monimuotoisuustekijänä talousmetsissämme. Se on merkittävä ravinnonlähde monille eliölajeille. Raidan kemiallisten puolustusaineiden vähyyden vuoksi se on tuhoaltis monille hyönteisille ja lahottajille. Tämän lisäksi myös erityisesti hirvi ja jänis aiheuttavat raidalle tuhoja.

Puun teknisistä ominaisuuksista voidaan mainita raidan puuaineen suuri tiheys muihin puulajeihimme verrattuna. Puuaines on kuitenkin helposti lahoavaa, mikä voi laskea tiheyttä. Raidasta voidaan valmistaa sulfaattisellua, mutta sen osuus kokonaispuustostamme on niin pieni, ettei sillä ole suurempaa metsätaloudellista käyttöä. Raidalla on kuitenkin muita käyttömuotoja. Siitä valmistetaan mm. erilaisia käyttöesineitä. Kulttuuriarvoista voidaan mainita raidan oksien käyttö virpomiseen palmusunnuntaisin. Sitä on käytetty yleisesti myös pääsiäiskoristeena.

Tuntomerkit

Raidan lehdet ovat 6-10 cm pitkiä ja soikeita. Ne ovat huomattavan paksuja ja korkosuonisia. Lehden laidat voivat olla mutkaisia, harvahampaisia tai ehyitä (kuva 1.) Yleensä alta harmaakarvainen lehti on pitkän ruodin päässä.

Nuorena raidan kuori on sileä, vihertävänharmaa ja kiilloton. Myöhemmin kuori muuttuu vaaleanharmaaksi ja halkeilee muodostaen pystyraitoja, joista raita on saanut nimensäkin. Aikaisin keväällä raita erottuu kukkiessaan ennen lehtien tuloa.

Kuva 1. Raidan lehtiä kuvattuna raidan runkoa vasten.
(Kuva Antti Rantanen)

 

Rakenne

Raita kasvaa yleensä kookkaana pensaana (kuva 2.). Varsin usein se voi kehittyä monihaaraiseksi puuksi jääden kuitenkin 10-15 metriseksi. Haarat ovat tällöin yleensä paksuja. Hyvällä maalla raita voi muodostaa hyvän rungon. Suomen suurimmat raidat ovatkin saavuttaneet noin 20 metrin pituuden.

Latvus on tyypillisesti pallomainen monihaaraisuudesta johtuen. Raidan pääjuuri lopettaa kasvunsa varsin nopeasti ja samalla varren alaosasta lähtevät sivujuuret alkavat levitä pitkälle sivullepäin. Juuristomuoto säilyy myöhemminkin pinnanmyötäisesti haaroittuneena.

Kuva 2. Pensasmainen raita syysasussaan Munkkivuoressa. (Kuva Antti Rantanen)

Takaisin alkuun

Levinneisyys ja kasvupaikkavaatimukset

Levinneisyys Suomessa

Raita on levinnyt lähes koko Suomeen ja puumaisista pajuistamme se onkin huomattavasti yleisin. Raidan yleisyyssuhteissa on kuitenkin eroja. Lapissa raita on verraten harvinainen, poikkeuksena Paatsjoen alue kaakkois-Inarissa, missä sitä on havaittu runsaasti. Myös Suomenselän alueella raitaa esiintyy harvassa. Erityisen runsaasti raitaa esiintyy Järvi-Suomessa ja varsinkin sen Pohjanmaahan rajoittuvissa osissa.

Levinneisyys maapallolla

Raita on euroaasialainen laji. Euroopassa sen levinnäisyysalue ulottuu Jäämereltä Välimerelle saakka. Euroopassa se puuttuu vain Islannista ja Fär-saarilta sekä Välimeren maiden alavilta alueilta. Euroopan lisäksi raitaa esiintyy Siperiassa, Keski- Aasiassa ja Vähässä-Aasiassa.

Kuva 3. Raidan levinneisyys maapallolla. (Kuva Antti Rantanen)

Kasvupaikkavaatimukset

Raita on luonteeltaan pioneeripuu, joka ilmestyy nopeasti paljaaksi jääneeseen maahan. Se on tyypillinen ihmisen toiminnasta hyötyvä puulaji. Varsinkin kaskeaminen ja hakkuut ovat parantaneet raidan menestymistä. Sitä tavataan yleisesti niityillä, ojanreunoilla, ohutturpeisilla soilla, rannoilla sekä pientareilla ja teiden varsilla. Tuoreissa keski- ja runsasravinteisissa metsissä se viihtyy hyvin kasvaen usein puumaiseksi. Parhaiten raidan löytää kangasmetsissä kosteista painanteista sekä kangaan ja suon vaihettumisvyöhykkeeltä.

Takaisin alkuun

Elinkierto

Lisääntyminen

Raita lisääntyy sekä siemenistä että vesoista. Raita kukkii ennen lehtien puhkeamista Etelä-Suomessa huhti- toukokuussa ja Lapissa touko-kesäkuussa. Hyönteispölytteinen raita näkyy usein selvästi lehdettömien puiden joukosta. Raita on lisäksi kaksikotinen eli kellertävät hedekukat ovat eri puuyksilössä kuin harmahtavat emikukat. Suotuisina keväinä kun hyönteisiä on riittävästi, raita tuottaa yleensä runsaasti lentohaivenellisia siemeniä, jotka keveytensä takia voivat kulkeutua tuulen mukana kauaksikin. Siemen kuitenkin menettää nopeasti itämiskykynsä, jos sopivaa itämisalustaa ei löydy.

Raita lisääntyy hyvin myös suvuttomasti. Erityisen runsaasti se kasvattaa kantovesoja, minkä vuoksi raitaa voidaan käyttää energiametsätalouteen. Runkovesoja raita tuottaa kuitenkin vähän eikä juurivesoja lainkaan.

Kasvun vuotuinen ja elinikäinen rytmi

Raita on nuorena nopeakasvuinen ja saavuttaa maksimipituutensa suhteellisen nopeasti. Lehtosen ym. (1978) tutkimuksessa todetaan raitojen saavuttavan 10-15 metrin pituuden jo 20-30 vuotiaina, minkä jälkeen pituuskasvu heikkenee huomattavasti. Siemenestä lähtevä taimi kasvaa ensimmäisenä vuonna n. 10 cm pitkäksi.

Parhaiten raita kasvaa pituutta kuitenkin kantovesana. Metsäntutkimuslaitoksen 4H-kerholaisille järjestämässä pajunetsintäkilpailussa mitattiin pajujen vuoden mittaisia kantovesoja. Pisimmät raidan kantovesat mittauksissa olivat yli 3 metriä pitkiä. Nopean kasvun jälkeen raita kuitenkin vanhenee nopeasti ja jää varsin lyhytikäiseksi.

Takaisin alkuun

Metsätaloudellinen kasvattaminen

Kasvattaminen

Raitaa on kasvatettu vähäisessä määrin energiapuuksi, jolloin tavoitteena on pelkästään korkea biomassatuotos. Lyhytkiertoviljely on intensiivistä ja siinä käytetään hyväksi täysmuokkausta, tehokasta lannoitusta, koneellista kylvöä ja korjuuta. Raidan vähäiseen käyttöön energiapuukasvatuksessa on syynä sen heikko juurtuvuus pistokkaista, mitä voidaan kuitenkin lisätä hormonikäsittelyllä (IBA).

Pistokkaiden juurtuvuuden lisäksi lyhytkiertoviljelyyn perustuva kasvatus edellyttää puulajilta nopeaa kasvua, kykyä kasvaa tiheässä, hyvää vesomiskykyä, terveitä ja lahosta vapaita vesoja sekä hyvää ilmaston- ja bioottisten tuhojen kestävyyttä. Nämä jälkimmäiset edellytykset raita täyttääkin kohtalaisesti. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan se tuottaa 10 vuodessa keskimäärin 110 m3/ha. Näitä hyviä ominaisuuksia on pyritty hyödyntämään risteyttämällä raita muiden paremmin juurtuvien pajulajien kanssa.

Raitaa voidaan kasvattaa myös siemenistä. Siementen pienen koon ja nopeasti heikentyvän itävyyden vuoksi se on kuitenkin osoittautunut vaikeammaksi kuin pistokkaista lisääminen.

Metsänhoidolliset erityispiirteet

Nuorissa taimikoissa raitaa pidetään usein haitallisena roskapuuna, joka nuoruusvaiheen nopean kasvunsa avulla jättää muut puulajit varjoonsa. Ilman kantokäsittelyä raidan poistamisesta ei ole todellista hyötyä, sillä se saavuttaa nopean vesakasvunsa avulla muut taimet jo seuraavana vuonna.

Varttuneemmassa metsässä raidasta ei yleensä ole haittaa muille puulajeille sen kasvun hidastuessa myöhemmällä iällä. Tällöin onkin tärkeää jättää raidat rauhaan niiden monimuotoisuutta lisäävän ominaisuutensa vuoksi. Raita on nimittäin tärkeä kasvualusta ja ravinnonlähde monelle harvinaiselle jäkälä-, sieni-ja hyönteislajille. Yksi harvinaisimmista raidan kuorella elävistä jäkälistä on raidankeuhkojäkälä, jota sopivien sekametsien vähenemisen lisäksi uhkaa ilmansaasteet.

Tuhoalttius

Raita on altis sieni- ja hyönteistuhoille. Siinä on vähän kemiallisia karkotteita ja haitta-aineita, jotka suojelisivat sitä hyönteisiltä. Tästä syystä raita onkin usean moniruokaisen hyönteisen ravinnonlähde. Suomen suurperhosista lähes 190 lajin on todettu käyttävän raitaa ravinnoksi. Hyönteiset syövät raidasta lehtiä ja norkkoja sekä varsinaista puuainesta. Raidassa kasvaa myös useita lahottajia. Lahottajista yleisin on raidankääpä (Phellinus conchatus), joka esiintyy lähes kaikissa vanhoissa raidoissa. Tämän lisäksi elävissä raidoissa kasvaa yleisesti kuhmukääpiä (Phellinus punctatus) ja arinakääpiä (Phellinus igniarius). Harvinaisista lajeista ehkä tunnetuin on raidantuoksukääpä (Haploporus odorus). Kotimaisista nisäkkäistämme raitaa ravinnokseen käyttävät jänis ja hirvi. Varsinkin hirvi voi estää raitaa kasvamasta puuksi syömällä tuoreet kasvaimet vuosittain.

Takaisin alkuun

Puuraaka-aine

Puuaineen tekniset ominaisuudet

Raidan puuaineen tiheys on kotimaisista puulajeistamme kolmanneksi suurin heti koivun ja pihlajan jälkeen. Lehtosen ym. (1978) tutkimuksessa raidan kuiva- tuoretiheys vaihteli välillä 462-520 kg/m3. Sen puuaines on kuitenkin helposti lahoavaa, mikä toisaalta laskee sen tiheyttä. Raidan kellanvalkoinen pintapuu erottuu selvästi vaalean punertavasta tai ruskeahkosta sydänpuusta. Runkojen sydänpuuosuus on keskimäärin 27 %.

Raidan puuainekselle on ominaista pehmeys, sitkeys ja kimmoisuus. Kosteusoloista johtuva puuaineksen "eläminen" on raidalla vähäistä. Lehtosen ym. (1978) mukaan raidan kuidunpituus on n. 20-30 % pienempi kuin koivulla. Raidan suuresta ligniinipitoisuudesta johtuen siitä keitetyn sulfaattisellun saanto on pienempi kuin koivumassan saanto.

Metsätaloudellinen käyttö

Raidan vähyyden vuoksi sillä ei ole suurtakaan metsätaloudellista merkitystä. Raidasta voidaan valmistaa sulfaattisellua, mutta sen saanto on alhaisempi ja massan lujuus huonompi kuin koivumassan. Raidan nopea nuoruusvaiheen kasvu on kuitenkin kilpailuetu, mikä voi tulevaisuudessa lisätä raidan käyttöä kuitu-ja energiapuuna.

Muu käyttö

Nykyään Suomessa raitaa käytetään eniten halkona. Kuitenkin aikaisemmin raidan lehtiä käytettiin varsin yleisesti rohdoksena. Sen sisältämä salisiini antoi helpotusta kuumeeseen, reumatismiin ja päänsärkyyn. Maatalouden puolella sitä on käytetty suuren valkuaispitoisuutensa takia myös lehdeskasvina.

Vaatimattoman kokonsa vuoksi raidasta on valmistettu lähinnä vain pieniä käyttöesineitä kuten esimerkiksi lippaita, hammastikkuja ja työkalujen varsia. Lisäksi raitaa voidaan käyttää nahkojen parkitsemiseen, sidonta-aineeksi ja värjäykseen. Ulkomailla raidan siemenkarvoista on valmistettu myös patjojen täytteitä. Mehiläiskasvattajille raita on merkittävä aikaisen kukkimisensa takia. Muiden ravinnonlähteiden puuttuessa raita on muodostunut elintärkeäksi mehiläisille. Aikainen ja kaunis kukkiminen on lisännyt myös raidan suosiota piha-ja puistopuuna.

Takaisin alkuun

Kulttuuriarvot

Suomen maaseudulla ei varmasti ole montaakaan pojannaskalia, joka ei olisi isänsä opastuksella joskus valmistanut pajupilliä. Tämän käsityönäytteen valmistusaineena on yleisesti ollut raita, jonka kuori irtoaa varsin helposti. Lisäksi raita on kuulunut olennaisena osana suomalaiseen pääsiäisperinteeseen. Länsi-Suomessa raitaa on käytetty yleisesti "palmuina", joilla lapset koristivat kotinsa palmusunnuntaisin. Vielä nykyäänkin niitä käytetään kodeissa usein pääsiäiskoristeina. Itäsuomalaiseen pääsiäisperinteeseen on taas kuulunut terveyden ym. toivottaminen virpomalla. Virpomisvitsana käytettiin tavallisesti raidan oksia.

Takaisin alkuun

Kirjallisuutta

Cajander, A. K. 1917. Metsänhoidon perusteet II. Porvoo
Heino, E. 1983. Raidan ominaisuuksia. Sorbifolia 14:(2)
Hämet-Ahti, L, Palmen, A, Alanko, P & Tigerstedt, P. 1992. Suomen puu-ja pensaskasvio. Dendrologian Seura. Helsinki
Kujala, V. 1964. Metsä-ja suokasvilajien levinneisyys-ja yleisyyssuhteista Suomessa. Metsäntutkimuslaitoksen julkaisuja 59.
Lehtonen, I., Pekkala, O. & Uusivaara, O. 1978: Tervalepän ja raidan massateknisiä ominaisuuksia. Folia Forestalia 344.
Leikola, M. 1976. Näkökohtia lyhytkiertoviljelmiä ja -kokeita perustettaessa. Metsäntutkimuslaitos. Metsänviljelyn koeaseman tiedonantoja 15:1-20
Lindholm, T. 1990 Vuoden puu: raita. Suomen luonto (1)
Murto, R. 1990. Raita on turhan hyljeksitty arvopuu. Metsälehti (12)
Niemelä, T & Kotiranta, H. 1990. Raita ja sen lahottajat. Sorbifolia 21 (3)
Pohjonen, V. 1974. Istutustiheyden vaikutus eräiden lyhytkiertoviljelyn puulajien ensimmäisen vuoden satoon ja pituuskasvuun. Silva Fennica 8 (2):115-127.
Raatikainen, M. 1990. Raita pihapuuna. Sorbifolia 21 (1)
Salmi, J. 1978. Suomalaisia ja ulkomaisia puulajeja. Osa III: Lehtipuut O-Ö. Helsingin yliopiston metsätegnologian laitos. Tiedonantoja N:o 38
Viherä-Aarnio, A. 1990. Raita (Salix caprea) energiapuuna. Sorbifolia 21 (2)
Väisänen, R. 1990. Raita ja hyönteiset. Sorbifolia 21 (3)

Takaisin alkuun