Alnus glutinosa - Tervaleppä

Yleisesittely - Levinneisyys ja kasvupaikkavaatimukset - Elinkierto -
Metsätaloudellinen kasvattaminen - Puuraaka-aine - Kulttuuriarvot - Kirjallisuutta

 

Yleisesittely

Yksi varmimpia tervalepän (Alnus glutinosa) tuntomerkkejä ovat vastapuikeat, tylppäkärkiset lehdet. Vanhemmilla yksilöillä rungon kuori on halkeilut sekä pysty- että vaakasuuntaisesti. Tervalepän rakenne on erikoislaatuinen, sen juuressa on Frankinia bakteereita, jotka pystyvät tehokkaasti hyväksikäyttämään ilmakehän vapaata typpeä.

Kuva 1. Idänlehtikuoriainen (Agelastica alni) tervalepän lehdellä. (Kuva: Anu Riikonen).

Tervalepän levinneisyys Suomessa on keskittynyt Kokkolan eteläpuolella, mutta sitä tavataan vielä huomattavasti pohjoisemmassakin. Tervalepän levinneisyys maapallolla on keskittynyt Eurooppaan, Siperiaan, Kaukasukselle, vähä- Aasiaan ja lähi- Itään. Kasvupaikkavaatimuksiltaan tervaleppä viihtyy pysyvästi kosteiden vesistöjen rannoilla, järvien rantamaat ja puronvarsi korvet tarjoavat puulle erinomaisen kasvupaikan.

Tervalepän lisääntyminen tapahtuu huhti- toukokuun vaihteessa viikkoa ennen harmaaleppää. Tervalepän siementen itävyys on huonohko, se kykenee lisääntymään myös juurivesoista. Kasvun vuotuiselta ja elinikäiseltä rytmiltään tervalepän kasvu on alussa melko hidasta, mutta se saavuttaa melko pian jopa metrinkin kasvun kesän aikana. Tervalepän elinikä on n. 100- 120 vuotta. Tervaleppää voidaan kasvattaa esim. sekapuuna metsikössä, koska sen on havaittu lisäävän maan humus- ja typpivaroja.

Metsänhoidollisilta erityispiirteiltään tervaleppä on osoittautunut jalostuksen kannalta varsin lupaavaksi geneettisen monimuotoisuutensa johdosta. Tuhoalttiudeltaan kuivuus, halla ja sienituhot ovat pahimpia tervalepän tuhotekijöitä, hyönteis- ja nisäkästuhojen jäädessä huomattavasti vähäisemmiksi. Tervalepän puuaines teknisiltä ominaisuuksiltaan on valkoista, mutta se punertuu melko nopeasti vanhetessaan. Metsätaloudellisen käytön kannalta tervaleppä ei yllä koivun tasolle mm. kuidun saantoa ja massan lujuutta vertailtaessa. Muussa käytössä tervaleppä soveltuu mm. listojen ja huonekalujen valmistukseen, mutta se soveltuu kosteutta kestävänä puuna myös ulkorakentamiseen. Puu palaa hyvin hitaasti ja siitä valmistettu puuhiili soveltuu hyvin grillaamiseen. Kulttuuriarvoltaan tervaleppä on maisemapuuna ainutlaatuinen ja varsin omaperäinen.

Tuntomerkit

Kuva 2. Tervalepän hede- ja emikukinnot. (Kuva: Anu Riikonen).

Tervalepän lehdet ovat tylppäkärkiset, vastapuikeat ja jokseenkin kaljut lukuunottamatta alapinnan suonihankojen karvatupsuja. Lehdet ovat tahmeita, hieman kiiltäviä ja tummanvihreitä. Tervalepän lehdet eivät muuta väriään syksyllä, vaan ne putoavat maahan vihreinä.

Tervalepän talviasuiset versot ovat punertavia ja kaljuja. Hedekukinto on pitkähkö norkko (n. 3-5 cm ), emikukinto on perällinen, käpymäiseksi puutuva, ja seuraavaksi talveksi oksaan kiinni jäävä norkko. Tervaleppä on yksikotinen puu eli sen hede- ja emikukinnot ovat samassa yksilössä. Eminorkot näyttävät sijaitsevan versossa hedenorkkojen alapuolella. Hedekukan kehä on vähäinen , emikukka on kokonaan kehätön. Hedelmät ovat pieniä ohutkuorisia pähkylöitä, joilla on lenninsiivet.

Tervalepän kuori on aluksi punertavanruskea, mutta se muuttuu vanhetessaan harmaanruskeaksi ja halkeilevaksi sekä vaaka, että pystysuunnassa.

Rakenne

Tiheässä korvessa kasvanut tervaleppä muodostuu korkeaksi ja suorarunkoiseksi puuksi, jolla on pitkänomainen ja tasasuhtainen latvus. Vapaana kasvanut latvus muodostuu leveäksi ja vahvaoksaiseksi. Monirunkoisuus johtuu siitä, että puut ovat kasvaneet kantovesoista. Juuristo leviää laajalle ja se muodostaa lukuisia sivujuuria. Lepän juurissa on korallimaisia muodostumia, joissa on typpeä sitovia Frankinia sädesienibakteereita, ne pystyvät käyttämään hyväkseen ilmakehän vapaata typpeä.

Takaisin alkuun

Levinneisyys ja kasvupaikkavaatimukset

Levinneisyys suomessa

Tervalepän pohjoinen puuraja kulkee pohjanlahden perukasta Rovaniemelle ja sieltä Ranuan kautta Suomussalmelle. Tervalepän yleisen esiintymisen pohjoisraja kulkee paljon etelämpänä, Kokkolasta rannikkoa pitkin Porinseuduille ja sieltä linjaa Tampere- Varkaus- Uukuniemi itään.

Levinneisyys maapallolla

Tervaleppää esiintyy lähes koko Euroopassa sen pohjois- ja koillisosaa lukuunottamatta, sekä länsi-Siperiassa, Kaukasuksella, vähä- Aasiassa ja lähi- Idässä. Keski- Euroopassa tervaleppää esiintyy varsinkin alanko alueilla.

Kasvupaikkavaatimukset

Tervaleppä vaatii maaperältä runsasta ja tasaista kosteutta sekä pohjaveden liikkuvuutta. Sille soveltuvia kasvupaikkoja ovat pysyvästi kosteat merien- ja järvien rannat, puronvarsikorvet ja lehdot. Tervaleppä viihtyy myös tulvamailla. Suotuisilla kasvupaikoilla runko muodostuu suoraksi ja voi saavuttaa jopa 28 metrin korkeuden. Tervalepän typensidontaprosessi vaatii tietyn määrän ravinteita toimiakseen. Kasvupaikan hivenravinteilla kuten molybdeenillä, raudalla ja kuparilla on osoitettu olevan olennainen merkitys typensidonnassa. Myös maan happamuudella on suuri vaikutus sekä isäntäkasvin kasvuun että nystyröintiin. Tervalepällä sädesieniä esiintyy laajalla PH- alueella ( PH 3,4 - 8,5 ), mutta äärialueilla niiden toiminta on yleensä vähäistä. Typpiomavaraisuudestaan huolimatta leppä ei tule toimeen aivan typettömällä kasvualustalla, sillä tietty määrä typpeä maaperässä edistää lepän nystyröintiä ja sitä kautta kasvua. Valon riittävä saanti on myös tärkeää, koska se edistää tervalepän typensidontaa.

Takaisin alkuun

Elinkierto

Lisääntyminen

Tervaleppä kukkii huhti- toukokuun vaihteessa noin viikkoa aikaisemmin kuin harmaaleppä, siemen kypsyy ennen harmaalepän siementä ja varisee osittain sulaan maahan. Hedelmöitys tapahtuu kun siitepölyhiukkaset takertuvat eminorkkojen tummanpunaisille luoteille. Tervalepän siemenet leviävät mm. keväisten tulvavesien kuljettamina. Siementen itävyys on yleensä alhainen, mutta pölytyksen onnistuessa itävyys voi kohota 30- 50 prosenttiin. Siementä tervaleppä alkaa tehdä vapaana kasvaessaan varsin varhaisessa vaiheessa, jo alle 10 vuoden ikäisenä. Siemenvuosia tervalepällä lienee joka vuosi, tosin runsaita harvemmin. Siementen lisäksi tervaleppä voi uudistua myös tyvivesoista, mutta juurivesoja ei tervalepälle muodostu.

Kasvun vuotuinen ja elinikäinen rytmi

Ensimmäisenä vuonna tervalepän kasvu on varsin hidasta. Kasvu nopeutuu kuitenkin pian, joten jopa metrinkin kasvu kesässä on mahdollista. Tervalepikkö saavuttaa Suomessa noin 20 metrin pituuden. Tammisaaressa on mitattu 32 m korkea puu, joka lienee pisin Suomessa mitattu tervaleppä. Paksuin Ruotsissa mitattu yksirunkoinen tervaleppä on ympärysmitaltaan 528 cm. Tervalepän biologinen ikä on noin 100- 120, jopa 150 vuotta. Talousiäksi eli hakkuukierron pituudeksi muodostuu 60- 100 vuotta.

Takaisin alkuun

Metsätaloudellinen kasvattaminen

Kasvattaminen

Tervaleppä on nykyään puhtaina metsiköinä pienialainen ja harvinainen puulaji. Viljely on Suomessa ollut vaatimatonta. Viljelyn vaikeutena on hallanarkuus, joka taas edellyttää runsasta verhopuuston käyttöä. Hallanarkuus lienee yksi syy siihen miksi tervaleppä suosii vesien rantoja. Tervaleppää suositellaan kasvatettavaksi varsinkin rantametsissä, joiden kosteilla ja runsasravinteisilla tulvamailla se menestyy hyvin.

Suositeltava istutustiheys on 1500- 2000 tainta hehtaarille. Tervalepän kasvattaminen esimerkiksi sekapuuna metsikössä on varteenotettavaa, koska sen on havaittu kartuttavan mm. maan humus- ja typpivaroja. Tervaleppä parantaa myös maan fysikaalisia ominaisuuksia. Lisäksi se rajoittaa tiettyjen juuristopatogeenien toimintaa sekä edistää metsikön eri puulajien kasvua. Tervalepän kasvattamista puoltaa myös sen vuosittain tuottama maata parantava runsas karikesato. Karikesato lisää maan orgaanisen aineen määrää ja vähentää maan tiheyttä. Leppä lisää maan käyttökelpoisia typpivaroja toisaalta lehti- ja oksakarikkeiden hajotessa, toisaalta juurten ja juurtennystyröiden hajotessa.

Metsänhoidolliset erityispiirteet

Tervaleppä on lukuisissa jälkeläiskokeissa osoittautunut lupaavaksi sekä tuotoksen että jalostuksen kannalta. Geneettisesti tervaleppä on hyvin monimuotoinen puu. Tervaleppää on risteytetty mm. harmaa-lepän kanssa hybridien tuottamiseksi, myös muita leppälajeja on kokeiltu risteytyksen kohteina meillä pohjoismaissa.

Tuhoalttius

Tervalepän taimet ovat hallanarkoja. Keväthalla voi vaurioittaa myös isompien puiden nuoria lehtiä. Tervaleppä on varsin myrskynkestävä puulaji, lumenmurtoja ja metsäpaloja ei yleensä tervalepikössä esiinny. Tervalepän lehdillä saattaa nähdä pieniä punertavia nystyjä, jotka ovat lepänäkämäpunkin aiheuttamia. Hyönteiset ja nisäkkäät eivät aiheuta tervalepälle yhtä suuria tuhoja kuin esimerkiksi pajuille, koivuille ja haavoille. Sienituhot ovat yleisiä ja niiden aiheuttajina ovat ennen muuta lepänsieni ( Inotus radiatus ) ja samat lahottajasienet taula- ja pakurikääpä, jotka esiintyvät myös muilla saman heimon puilla kuten esim. koivulla.

Takaisin alkuun

Puuraaka-aine

Puuaineen tekniset ominaisuudet

Tervalepän puuaines on pehmeätä, kevyttä ja valkoista, mutta se punertuu nopeasti ilman vaikutuksesta. Puuta kuiduttavan teollisuuden kannalta tervaleppä ei ole esimerkiksi koivun veroinen, koska sen kuidut jäävät 10- 20% koivun kuituja lyhyemmiksi. Massan saanto on alhaisempi ja massan lujuus on heikompi kuin koivulla. Tiheys on tervalepällä 10- 15% pienempi kuin koivulla, mikä osaltaan vähentää metsäteollisuuden kiinnostusta siihen. Lepän polttoarvo ei ole kuusta parempi, vaan se palaa hyvin hitaasti.

Metsätaloudellinen käyttö

Tervalepän tasa-aineinen, suoraksi ja järeäksi kasvava runko soveltuu hyvin mekaanisen metsäteollisuuden raaka-aineeksi. Tervaleppää on käytetty puusepänteollisuudessa mm. listojen- ja valumuottien valmistuksessa. Puuaines kestää kosteutta, ja siksi sitä käytetään jonkin verran ulkorakentamisessa. Lepän juurissa on selvää visamuodostusta, jota on käytetty hyväksi mm. pöytälevyissä. Keski- Euroopassa ja Venäjän Euroopan puoleisessa osassa tervalepän keskeisimmillä levinneisyysalueilla on tervalepän metsätaloudellinen merkitys huomattavasti suurempaa kuin Suomessa.

Muu käyttö

Tervaleppää on käytetty mm. taulun kehyksiin, ja puukenkien sekä puuastioiden valmistukseen. Lepästä valmistettu puuhiili soveltuu grillaamiseen, koska se palaa hyvin hitaasti. Tervaleppä on ollut kansan keskuudessa rohtokäytössä, sen lehtiä on käytetty mm. haavojen hoitoon ja reumatismiin.

Takaisin alkuun

Kulttuuriarvot

Suomi tunnetaan tuhansien järvien maana niin meillä kuin muuallakin maailmalla. Näistä järvistä monien rantavesiltä, rannoilta avautuu unohtumaton tervaleppämaisema. Tervaleppä onkin olennainen osa suomalaista rantamaisemaa.

Takaisin alkuun

Kirjallisuutta

Björklund ,T. 1984. Tervalepän biomassa. METLA tiedonantoja 151. Valtion painatuskeskus. Helsinki.
Holmåsen, I. 1989. Pohjolan puut ja pensaat. WSOY. Helsinki.
Kalela, E. 1961. Metsät ja metsien hoito. WSOY. Helsinki.
Lehtonen, I. ym. 1978. Tervalepän ja Raidan puu- ja massateknisiä ominaisuuksia. Folia Forestalia 344. Valtion painatuskeskus. Helsinki.
*Mälkkönen, E. ym. 1985. Leppä ja lupiini typensitojina metsässä. SITRA Biologisen typensidonnan ja ravinnetypen hyväksikäytön projekti. Helsinki.
Raulo, J. ym. 1989. Harmaa- ja Tervalepän karikesato. Folia Forestalia 738. Helsinki.
Saarsalmi, A. ym. 1985. Leppäviljelmän biomassan tuotos sekä ravinteiden ja veden käyttö. Folia Forestalia 628. Valtion painatuskeskus. Helsinki.
Metsäkeskus Tapion julkaisuja 6 1994. Luonnonläheinen metsänhoito Metsänhoitosuositukset. Helsinki.

Takaisin alkuun