a
 


Ulkolaitamoottorin myyjiä Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla lehti- ja keruuaineiston valossa

Helsingin yliopisto/Merihistoria
Merihistorian seminaari 2004-2005
Vetäjinä Anne Ala - Pöllänen, Mika Lavento, Matias Laitinen
Respondentti: Milla Niini
Opponentti: Aaro Sahari

1. JOHDANTO
1.1. Tutkimuskysymys ja aiheen rajaus
1.2. Lähdeaineisto
2. ULKOLAITAMOOTTORIN MYYJIÄ LEHTIAINEISTON MUKAAN
2.1. Ulkomaisten venemoottorien myyjät Suomessa
2.2. Kotimaisia venemoottoreiden valmistajia
3. ULKOLAITAMOOTTORIN MYYJIÄ KERUUAINEISTON PERUSTEELLA
3.1. Ostopaikkoja ympäri Suomen
3.2. Osuuskaupat
4. ULKOLAITAMOOTTORIN OSTAJISTA
5. PÄÄTELMIÄ ULKOLAITAMOOTTORIN HANKINNASTA
LÄHTEET
LIITTEET
NOOTIT

1. JOHDANTO

Moottoriveneily lienee samanikäinen ilmiö kuin autoilu, sillä polttomoottoria sovellettiin 1900-luvun alussa eri tahoille. Autoilu yleistyi Suomessa pikkuhiljaa 1900-luvun alussa, mutta tieverkosto oli sangen kehittymätöntä aina 1950 -luvulle asti. Auton rinnalla hevonen oli tärkeä apu liikkumisessa pitkään, joten voi olettaa että vesistöjen halkomassa maassa veneelläkin on ollut olennainen osa kulkemisessa.[1]

Veneilyn historia jäi askarruttamaan minua kun pohdin veneharrastuksen alkuvaiheita. Veneily on nykyään monen rakas harrastus. Kuitenkin vene on ollut tarpeellinen kulku-välinekin. Entä mitä tapahtui kun ensimmäiset moottorit veneisiin saatiin ja milloin ylen päätänsä Suomeenkin venemoottoreita tuli? Oliko Suomi tuolloin paljonkin jäljessä naapureitaan? Näitä kysymyksiä pohtien päätin tehdä kansatieteen pro graduni veneilyyn liittyvästä aiheesta. FM Anne Ala-Pöllänen opasti minut haastattelemaan Nils Häggblomia, joka on veneitä ja moottoreita myyvän Telva Oy:n[2] pitkäaikainen, nyt jo eläkkeelle jäänyt työntekijä. Nils Häggblom on kiinnostunut perämoottoreista ja on kerännyt niitä vuosien varrella. Nykyään hänen kokoelmansa ovat esillä Porvoossa pienessä yhdistyksen tukemassa perämoottorimuseossa.

Veneilyä on lähestytty useimmiten pursiseurojen historiikkien kautta tai venetyyppejä esitellen, mutta veneilyssä nykyään itsestään selviä teknisiä apuvälineitä ja moottoreita ei niinkään ole tarkasteltu. Ryhdyinkin tutkimaan veneilyn alkuvaiheita Suomessa huviveneilyn kannalta olennaisen keksinnön, perämoottorin kautta.

sivun alkuun

1.1. Tutkimuskysymys ja aiheen rajaus

Tässä merihistorian seminaarityössä tarkastelen kuinka ulkolaitamoottori, tutummin perä-moottori, oli hankittavissa 1900-luvun alun Suomessa. Moottoreiden tulosta veneisiin on kerätty muistitietoa eripuolelta Suomea. Moottoriveneiden, eri moottorityyppien ja huvi-veneilyn yleistymistä on kyselty Museoviraston keruuarkiston ja Åbo Akademin etnologian laitoksen kyselyissä. Käytän tähän työhön materiaalia Museoviraston Keruuarkistosta. Muistitietoa ja lehtiaineistoa vertaamalla pyrin löytämään keskeisiä perämoottorin myyjiä ja paikkakuntia joista perämoottori oli mahdollista hankkia. Samalla pohdin sitä kenellä oli mahdollisuus uutuuden ostoon. Museoviraston kysely on tehty vuonna 1976 ja siihen vastanneiden muistitieto ylettyy jopa 1900-luvun alkuun.[3] Ajallisesti keskitän tutkimukseni 1920-luvun loppuun ja 1930-luvun alkuun. Tällöin perämoottori oli vielä uusi tulokas, mutta yleistymässä. Ajanjakso oli myös taloudellisen kehityksen aikaa, jolloin ihmisillä oli alkoi jo olla varaa suurtenkin hankintojen ostoon.

Keskityn siis perämoottoreihin jotka ovat veneen perään kiinnitettäviä venemoottoreita. Keskimoottorit ovat puolestaan veneen pohjalle sijoitettuja, akselin välityksellä potkuriin kiinnitettäviä moottoreita. Yleensä ne olivat suurikokoisempia ja nelitahtisia, kun taas perämoottorit olivat useimmiten kaksitahtisia moottoreita. Suomessa keskimoottorit ovat olleet hyvin suosittuja, ja moni Museoviraston kyselymateriaalin vastaajistakin pitää niitä ulkolaitamoottoreita luotettavampana. Keskimoottoreilla olikin erityistä merkitystä työvenekäytössä, varsinkin kalastajilla koko Suomen rannikkoalueella. Toki höyrykoneita käytettiin jo 1800-luvun lopulla, mutta vasta polttomoottoreiden kehitys mahdollisti moottoreiden käytön yleistymisen.[4]

sivun alkuun

1.2. Lähdeaineisto

Museoviraston Keruuarkiston kysely, jossa on tietoa moottoriveneilyn ensivaiheista Suomessa, kuuluu vuosittaiseen kyselylehtiseen joita ilmestyi aina vuoteen 1995. Kysely 23 on vuodelta 1976. Siinä on usealta osioita, joista yksi on nimeltään Moottorivene, ja se käsittää kysymykset 40.-54. Tässä käytän kysymyksistä yhtä joka kyselee moottoreiden ostoa ja veneissä käytettyjä moottorityyppejä. Keskityn kysymyksessä 41 ostopaikkoihin joita vastaajat muistavat, enkä käsittele nyt muita aihealueita kysymyksessä.[5] Lisäksi esittelen mitä myyntipaikkoja venealan lehdessä, Frisk Bris, puolestaan mainostetaan.

Frisk Bris ilmestyi vuodesta 1903 alkaen.[6] Mainosten avulla koitan löytää tietoa paitsi Helsingissä myös maaseudulla ja muissa kaupungeissa sijainneista myyjistä. Lehdessä ilmestyi myös palsta joka käsitteli moottoriveneitä, venemoottoreita, niin keski- kuin perämoottoreitakin ja moottorivenekilpailujakin. Näistä etsin mainoksia täydentävää tietoa ulkolaitamoottoreista. Tätä tutkimusta varten käytän Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmissa olevia Frisk Brisin vuosikertoja, ja rajaan tutkittavan materiaalin alkamaan 1920-luvun alkupuolelta ja käyn läpi materiaalia noin kymmenen vuoden ajalta.

Frisk Bris on hyvinkin vastakohtainen materiaali keruuarkiston vastausaineistolle. Lehti oli purjehtijaliiton oma julkaisu ja ruotsinkielinen. Se on, ja on edelleenkin, siis tiiviille ryhmälle suunnattu erikoislehti, joka myös keskittyy yksinomaan veneilyyn liittyviin asioihin. Sitä tuskin luettiin Sisä-Suomessa 1900-luvun alkupuolella, mutta tässä voi ajatella että se täsmentää eri puolilta Suomea olevan vastausmateriaalin tietoja.[7] Frisk Bris ilmestyi 1900-luvun alussa kerran kuukaudessa ja oli sivumäärältään 10-20 sivua. Suppeahkona materiaalina se on juuri sopivan kokoinen aineisto tässä työssä. Suomen Kuvalehti joka oli 1900-luvun alussa yksi suosituimmista aikakauslehdistä, taas esimerkiksi olisi ollut niin suuri aineisto ettei sitä tämän työn puitteissa olisi voinut kokonaisuudessaan käsitellä.[8]

Mainosten ohella ovat lähteenä myös myöhemmin venealan lehdissä ilmestyneet katsaukset joidenkin tunnettujen maahantuojien historiaan. Perämoottorimuseon kokoelman pohjalta on julkaistu Nils Häggblomin haastatteluja, joissa hän esittelee 1900 -luvun alun perämoottoreita. Artikkelit ovat alun perin ilmestyneet Kippari -lehdessä vuosina 2002-2004.[9] Käytän lähteenä muun muassa Nils Häggblomin antamaa artikkelia joka on Thorsten Hjortin, Maritim Oy:n pitkäaikaisen toimitusjohtajan tekemä käsikirjoitus. Kirjallisuutta varsinaisesti maahantuojista Suomessa on vähän, mutta venemoottoreiden valmistajien vaiheista löytyy runsaahkosti tietoa, useimmiten englannin tai ruotsinkielistä. Suomalaista venealan kirjallisuutta edustaa mm. A.I. Wallin kirja Moottorivene. Samantyyppisiä ohjekirjoja on tehty Ruotsissa 1920- ja 1930 -luvulla.[10] Tutkimuskirjallisuutta olen käyttänyt monelta alalta. Erityisesti ruotsalainen venemoottoreiden historiaa käsittelevä Svenska Båtmotorer, mainoskuvan historiaa käsittelevä Päivi Hovin väitöskirja ja Vuokko Lepistön keittiöteknologian historiaa käsittelevä kirja ovat olleet hyödyllisiä, niin esimerkkeinä kuin lähteinäkin.[11]

Museoviraston kyselyyn 23 on vastaajia kaikkiaan 1005, Moottorivene -osioon vastaajia on yli 400. Tästä määrästä sama vastaaja on voinut vastata useamman paikkakunnan osalta tai sama vastaaja on voinut haastatella useampaa henkilöä jolloin vastauksia on useampi yhdellä vastaajanumerolla. Kyselyn ongelmana on hajanaisuus, se on levinnyt Museoviraston vastaajaverkoston kautta kaikkialle Suomeen, niin sisämaahan kuin rannikollekin. "Tuhansien järvien maassa" vesistöjä osuu monellekin paikkakunnalle; kuitenkin tässä Moottorivene -aiheessa huomaa ettei moni tunne aihetta lainkaan tai tarpeeksi, jolloin vastaukset jäävät hyvin lyhyiksi.[12] Nyt jätän huomiotta kaikki "en tunne asiaa" -vastaukset, joita on noin yksi kolmasosa kaikista vastauksista sekä vastaukset joissa ei ole vastattu nimenomaan kysymykseen 41. Eräät vastaajat eivät myöskään vastaa kysymyksiin suoraan, vaan kertovat muistelukertomuksia tai tarinoita, josta ei löydy selkeitä vastauksia. Näitä vastaajia en käytä tässä yhteydessä. Toisinaan vastaajat ovat haastatelleet lähiympäristöään lisätietoja varten -tiedot haastatelluista löytyvät kunkin vastaajan kohdalta.

Toisinaan on hankala erotella aikaa josta vastaajat kertovat, mutta yleensä heidän vastauksensa edelliseen kysymykseen Moottorivene -osiossa ajoittaa vastauksen. Tämä on kysymys numero 40. Siinä kysytään ensimmäisiä moottoriveneitä ja ensimmäisiä perä-moottoreita ja niiden käyttäjiä. (LIITE 1) Yhteensä olen käsitellyt vastauksia noin 400 kappaletta, näihin sisältyvät myös vastaajat jotka eivät tunne asiaa tai joiden vastaukset eivät vastaa kyselyn kysymyksiin. Tässä työssä käytän noin 50 vastaajan vastauksia.
Vastaajat käyttävät usein ainoastaan yleisempää ilmaisua venemoottorit ja silloin tulkitsen asian niin että vastaus tarkoittaa myös perämoottoreita, välillä edellisestä vastauksesta on käynyt ilmi että vastaaja tuntee ulkolaitamoottoreita ja tarkoittaa venemoottoreilla sekä keski- että ulkolaitamoottoria tai nimenomaan ulkolaitamoottoria.

sivun alkuun

2. ULKOLAITAMOOTTORIN MYYJIÄ LEHTIAINEISTON MUKAAN

2.1. Ulkomaisten moottorimerkkien myyjät Suomessa

1900-luvun alussa kehiteltiin Amerikassa ensimmäiset perämoottorit, merkki oli Waterman. Seuraavaksi, vuonna 1909, syntyivät Evinrude –perämoottorit Yhdysvalloissa, jolloin myös Watermanille avautui suurempia markkinoita.[13] Samaan aikaan Suomessa valmistettiin jo useita eri keskimoottorimalleja, ensimmäiset keskimoottorit olivat tulleetkin Suomessa veneisiin jo 1800 –luvun lopulla höyrykoneiden jälkeen.[14] Veneiden koneistumisessa siis edettiin alkuun suunnilleen samaa tahtia kuin esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa, tosin pienemmässä mittakaavassa.[15]

Ulkolaitamoottorien saamiseksi tarvittiin tietenkin maahantuojia ja myyjiä. Ensimmäiset perämoottorit tuotiin Suomeen 1910 tienoilla; W. Hagan myi tuolloin Waterman – ulkolaita-moottoreita Kristiinankaupungissa. Nils Häggblomin mukaan ensimmäisenä Helsingin seudulla myytiin Evinrude -perämoottoria S. Pihlgrenin liikkeessä vuonna 1912. Seuraavina vuosina uusia merkkejä näiden kahden ensimmäisen rinnalle tuli yksitoista. Innostus olikin suurta.[16]

Yksi ensimmäisistä ulkolaitamoottoreita myyvistä liikkeistä oli Maritim Oy. Se oli saanut alkunsa jo vuonna 1912 jolloin elettiin nousukautta ja venetarvikkeiden tarve oli suuri, mutta jälleenmyyjiä ei juuri ollut. Herrat Geitlin ja Brandt perustivat yhtiön nimellä Finska Yachtförmedlingsbyrå, josta vuonna 1918 tuli nimeltään Ab Maritim Oy. Toimialaltaan laajalla Maritimillä on ollut iso merkitys veneiden ja venetarvikkeiden välittäjänä ja myyjänä.[17]

Vuoden 1923 ja 1924 Frisk Bris -lehdissä mainostajina olivat pääasiassa keskimoottoreiden edustajat.[18] Stockmann oli mainonnassa alusta asti mukana, mutta erityisesti perämoottoreita mainosti ainoastaan Eltoa myyvä Ab Mark Oy joka toimi Husqvarnan kanssa samassa osoitteessa Helsingissä.[19] Lisäksi löytyi yksi erikoisuus jota mainostettiin vuonna 1925. Se oli Harald Catanin insinööritoimiston myymä saksalainen Pirat -ulkolaitamoottori. Tuona vuonna se oli myös ainoa ulkolaitamoottori mainoksissa.[20] Mainokset yleistyvät lehdessä vuoden 1925 jälkeen ja vuonna 1926 mainokset olivat näkyvämpiä kuin aiemmin.

Ruotsalaisvalmisteista Archimedes -ulkolaitamoottoria myi 1920-luvulla Arwidsonin liike jonka mainoksia oli Frisk Brisissäkin. 1920 -luvun alussa mainokset olivat lähinnä liikkeistä jotka sijaitsivat Helsingissä ja Turussa. Arwidsonilla oli kuitenkin haarakonttorit myös Kuopiossa ja Viipurissa.[21] Vastaajistakin moni muistaa Archimedes -moottorin, se olikin yksi suosituimmista merkeistä.[22]

Insinööritoimisto Harry Mieritz mainosti ruotsalaista Penta -moottoria 1920-luvulla, konttori oli Helsingissä, mutta muista jälleenmyyjistä ei annettu tietoa.[23] Penta -ulkolaitamoottorin menestys oli Suomessa ilmeisen suuri, sillä vuonna 1932 Penta yhtiö perusti Suomeen oman tytäryhtiön. Harry Mieritzin insinööritoimisto siirtyi myymään myöhemmin Archimedes –ulkolaitamoottoreita.[24] (LIITE 2)

Amerikkalaisvalmisteista Johnsonia toi maahan oma välitysliikkeensä, Motorkompaniet, ja virallisena myyntipaikkana oli Maritim Oy.[25] Myyntiliikkeet sijaitsivat pääosin Helsingissä. Johnsonia mainostettiin Frisk Brisissä ensimmäisen kerran 1920 -luvun aikana vuonna 1926. Mainoksessa lueteltiin agentuurit Helsingin lisäksi Turussa kahdella eri välittäjällä, Tampereella, Viipurissa, Vaasassa, Mikkelissä, Loviisassa, Kuopiossa, Pietarsaaressa ja Sortavalassa.[26](LIITE 2)

Ensimmäisen kerran 1920-luvulla Frisk Brisissä näkyi mainos Evinrudesta vuonna 1927 silloin myyjänä Evinrude Motor Agency. Vuonna 1929 mainokset siirtyivät Maritimille jossa Frisk Brisin numerossa 3 Maritim etsi myös paikallisia myyjiä. Jo seuraavassa numerossa esiteltiin jälleenmyyjiä (LIITE2).[27] Vuosina 1929-1930 Evinruden edustus siirtyikin yksin-oikeudella Maritim -yhtiölle. Evinrude kuului Pentan ja Archimedeksen ohella merkkeihin, jotka myös vastaajat muistavat. Näiden lisäksi esiintyi vain hajamainintoja muista ulkolaitamoottorimerkeistä.[28]

Numerossa 5 vuonna 1927 näkyi ensimmäisen kerran amerikkalainen Caille -perämoottori Frisk Bris -lehdessä, edustajana Simonsen & Nielsen As:n haaraliike Suomessa. Jälleenmyyjiä löytyi ympäri Suomea; Heinolassa, Tammisaaressa ja Pietarsaaressa maahantuojan edustajana olivat ilmeisesti konepajat, Kotkassa, Mikkelissä, Tampereella sähköliikkeet ja Jyväskylässä Keski-Suomen maanviljelys Konekauppa Oy. Hämeen-linnassa, Oulussa, Vaasassa, Viipurissa, Lappeenrannassa edustajina olivat autoliikkeet. Helsingissä edustajana toimi Nya motor- & Radioäffären, Turussa, Varkaudessa, Uudessakaupungissa ja Kuopiossa yksittäiset myyjät (esimerkiksi Varkaudessa Orasmaa & Hanhineva)[29] Vuonna 1929 haaraliikkeen sijaan Caille -perämoottoria myi Helsingissä Oy Vasanta Ab.[30] Vuonna 1931 Simonsen & Nielsen markkinoikin englantilaista ulkolaita-moottoria nimeltään TSD, mutta siitä löytyi mainos vain parissa lehdessä.[31]

Vuonna 1927 mainostettiinn myös ensimmäistä kertaa Frisk Brisissä amerikkalaisia Lockwood -perämoottoreita, niitä välitti Autola Ab ja myi Maritim. Samalla ilmoituksessa etsittiin jälleenmyyjiä. Vuonna 1930 sitten Lockwoodin mainoksesta näkyi paikallismyyjiä. Autola Ab oli edelleen pääedustaja, mutta lisäksi lueteltiin myyjät 15 eri paikkakunnalla Turusta Nurmekseen, Viipurista Tornioon. Liikkeistä seitsemän oli autoliikkeitä ja kolme yksittäisiä toiminimiä, loput rautakauppoja tai urheiluliikkeitä. (LIITE 3)[32] Lockwood -perämoottorit sulautuivat yhteen Eltoa ja Evinrudea valmistavan yrityksen kanssa 1929 ja vuoden 1931 jälkeen niitä ei enää valmistettu.[33]

Vuonna 1929 myytiin maassa Thorsten Hjortin mukaan kokonaisuudessaan 1070 perämoottoria. Vuonna 1930 oli myynnissä Evinrude -perämoottoreita jo neljää mallia. Vuonna 1933 sen sijaan Frisk Brisissä todettiin että ulkolaitamoottoreiden myynti oli edellisvuosia hiljaisempaa ja kaiken kaikkiaan myytyjen koneiden teho puolet vähemmän siitä mitä vuonna 1932. Vuonna 1933 myytiinkin T. Hjortin mukaan lamasta johtuen vain 275 ulkolaitamoottoria, tämä todetaan myös Frisk Brisin numerossa 10 samalta vuodelta. Laman vaikutus kesti 1930-luvun puoliväliin ja vasta ennen toista maailmansotaa myyntiluvut olivat suurempia kuin 1920-luvun lopussa.[34]

Frisk Brisin 1930-luvun alkupuolen numeroissa mainokset vähenevät, mutta moottoriveneistä ja venemoottoreista oli säännöllisesti palsta lehdessä. Siinä esiteltiin uutuuksia ja venemoottoreiden uusia malleja. Huomiota sai niin Evinruden 25. toimintavuosi kuin Archimedeksen uudet ulkolaitamoottorimallitkin.[35] 1930-luvun alkupuolella mainosten vähenemisestä huolimatta löytyi pari "erikoisuutta", Harald Catanin patentoima keksintö "Kiva" -teline jonka avulla ulkolaitamoottori voitiin kääntää veneen sisään muun muassa huoltoa varten. Lisäksi lehdessä oli mainos "Iltis" -ulkolaitamoottorista, jota myöhemmistä vuosikerroista ei enää löydy.[36] Ensimmäisen, ja ainoan kerran, 1920 -luvulla tämä merkki oli esillä vuoden 1927 numerossa 4 Hankkijan välittämänä. Vuonna 1935 löytyi myös mainos ruotsalaisvalmisteisesta TRIM –ulkolaitamoottorista, jota oli valmistettu vuodesta 1933 alkaen.|37]

Vuonna 1935 juhli ruotsalainen A/B Pentaverken 40 000. moottorinsa valmistumista toimintansa aikana. Puolet tästä oli Frisk Brisin mukaan mennyt yksinomaan Ruotsiin ja puolet vientiin.[38] Ruotsissa toimi lukuisia konepajoja joissa valmistettiin ulkolaitamoottoreita ja ulkolaitamoottorin kerrotaan olevan hyvin suosittu.[39]

sivun alkuun

2.2. Kotimaisia venemoottoreiden valmistajia

Suomeen tuotiin paljon venemoottoreita heti 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä joten moottorituotantoa maassamme kannatti kokeilla. Vuonna 1906 perustettiin veljekset Wickström Konetehdas Oy Vaasaan[40], joka valmisti venemoottoreita Pohjanmaan kalastajille, samoin Kuopiossa tehtiin moottoreita veneisiin jo 1910-luvun alussa. Nämä olivat pääosin keskimoottoreita.[41]

Kuopiossa toimi Kuopion osuuskonepaja, joka ilmoitettiin kaupparekisteriin vuonna 1902. Aiemmin samoilla paikoilla oli toiminut laivatelakka ja konepaja. Vuonna 1910 aloitettiin perämoottorien, nimeltään Kalla, valmistus. Mallina oli tarinan mukaan merimiehen Amerikasta mukanaan tuoma Evinrude -ulkolaitamoottori. Jo vuonna 1913 kyseistä kopiota alettiin valmistaa yksinomaan keskimoottorina. Nimeksi koneelle vakiintui vähitellen "Kipinä". Perämoottori "Kallaa" valmistui siis vain kokeiluluontoisesti ennen hyvin tunnettua "Kipinä" -moottoria, eikä tätä varhaista perämoottoria tunnettu kotiseutuaan kauempana, sillä seuraavat ulkolaitamoottorit esitellään yleisesti
Suomen ensimmäisinä kotimaisina perämoottoreina.[42]

Nils Häggblom esittelee kotimaista valmistusta Juha Virtasen kirjoittamassa artikkelissa Nissen aarteita 4: Aveko oli ensimmäinen suomalainen. Siinä ensimmäisen Aveko ulkolaitamoottorin kerrotaan valmistuneen 1921. Wallin mukaan kuitenkin Suomessa alettiin valmistaa Aveko –moottoria, 2,5 hevosvoimaa, jo vuonna 1920.[43] Moottoria valmistettiin Helsingissä Ahjon konepajassa. Nils Häggblomin mukaan Aveko –perämoottorit olivat ajanmukaisia ja moderneja. Niiden valmistus kuitenkin lopetettiin vuoden 1924 jälkeen. Frisk Brisissä todettiin että esimerkiksi Aveko -moottorit eivät pystyneet kilpailemaan ulkomaisten ulkolaitamoottorien kanssa.[44] Seuraava kotimainen ulkolaitamoottori olikin Nopsa, jota Nils Häggblomin mukaan moni luulee ensimmäiseksi kotimaiseksi Avekon sijaan. Sen valmistus aloitettiin vuonna 1930 Porissa.[45] (LIITE3)

Hinnaltaan kotimaiset ulkolaitamoottorit olivat samaa luokkaa kuin ulkomailta tuodutkin, Nopsa -ulkolaitamoottorin hinta oli vuonna 1930 noin 6300 markkaa. Nopsa -ulkolaita-moottoria kehuttiin Frisk Brisissä. [46] Nopsaa myytiin kolmen eri jälleenmyyjän kautta, Stockmannilla Helsingissä ja Suomen maanviljelijäin kauppa Oy:n liikkeissä Tampereella sekä yhdeksässä muussa kaupungissa ja Ab Victor Forseliuksen liikkeissä kahdeksalla eri paikkakunnalla.[47]

Ruotsissa oli ulkolaitamoottoreiden valmistusta huomattavasti enemmän kuin Suomessa[48] mutta toisaalta Suomessa voidaan katsoa keskimoottoreiden olleen alkuun ulkolaita-moottoreita suositumpia ja näin ulkolaitamoottoreille oli ehkä vähemmän kysyntää. Jopa lamavuonna 1933 Suomessa myytiin 500 keskimoottoria, mikä oli myös edeltävän vuoden myyntiluku. Ulkolaitamoottorien myyntiin siis lama vaikutti voimakkaammin.[49]

sivun alkuun

3.ULKOLAITAMOOTTORIN MYYJIÄ KERUUAINEISTON PERUSTEELLA

3.1. Ostopaikkoja ympäri Suomen

Vastausmateriaali on sisällöltään hajanaista. Osa vastaajista kuittaa kysymyksen moottorien hankinnasta muutaman sanan lauseella. Vastaajat puhuivat usein laajemmin moottoreiden hankinnasta ja toiset taas kertovat mistä sai keskimoottoreita. Oletan kuitenkin että samoista liikkeistä on voitu hankkia perämoottorikin. Yhtäläisyyksiäkin vastauksista Frisk Brisin mainosten kanssa löytyy.

Vastaajien joukossa on paljon naisia ja voi ajatella että koneostot ovat hankintoja jotka tehtiin erikseen muista kodin ostoista - näin ollen maatalouskoneita ja rautatarvikkeita myyvät liikkeet eivät olisi tuttuja vastaajille, vaan he muistavat vain että "moottori tuli hankittua kaupunkireissujen yhteydessä".[50] Enimmäkseen maaseutupitäjissä olevat vastaajat luonnollisestikin toteavat vastauksissaan että isommat hankinnat tehtiin lähimmistä kaupungeista. Tarkemmin vastauksiaan erittelevät kertovat mistä kaupungeista ja mistä liikkeistä hankinnat tehtiin. Yleensä liikkeinä mainitaan rauta- ja urheilukaupat,[51] sen tarkemmin niitä nimeämättä tai muistelematta.

”Perämoottorit ostettiin tietääkseni Lahdesta, mutta myös Helsingistä.” K23/ 256

”Joka kirkonkylässä ei noina aikoina ollut konekauppoja niin kuin nykyisin on, sellaiset kuin koneet ja moottorit oli hankittava kaupungista täkäläiset Joensuusta.” k23/170

Suurimmista kaupungeista erityisesti Helsinki ja Turku[52], samoin Viipuri, ovat paikkoja joista ulkolaitamoottoreita kuten varmasti muitakin suurempia ostoksia on lähdetty hakemaan. Tampere[53] ja Rovaniemikin mainitaan lähimpinä kaupunkeina.[54] Muita pienempiäkin keskuksia mainitaan vastauksissa[55] jotka olivat mahdollisesti riittävän suuria houkutellakseen kauppiaita kokeilemaan myös ulkolaitamoottorin myyntiä. Voisi päätellä että jo 20 000 asukkaan alueet olivat sopivia markkinapaikkoja.

Viipurissa kerrotaan olleen lukuisia tukkuliikkeitä joista noin 16 voisi olla nimen perusteella sopivia välittämään venemoottoreitakin, nimet muistuttavat siis Frisk Brisin mainoksissa esiintyneitä (LIITE 2). Siviilirekisterin mukaan kaupungissa oli asukkaita vuonna 1937 noin 84 000. Helsingissä taas asukasluvuksi ilmoitetaan vuonna 1930 noin 245 000. Huomattavina tukkukauppoina mainitaan muun muassa osuusliike Hankkija ja Ab Julius Tallberg Oy[56] joista ensimmäinen mainitaan vastauksissa ja joista molemmat löytyvät Frisk Brisin mainoksista.[57]

”41. Venemoottorit oli käytävä ostamassa lähimmästä kaupungista, sillä maaseutukauppiaat eivät niitä pitäneet varastoissa, mutta kyllä he välittivät moottoreita eri tilauksesta. Pälkjärveläiset kävivät ostamassa venemoottorinsa Sortavalasta joka oli lähin kaupunki. ----” K23/550

Keskuksia joista venemoottorihankintoja tuohon aikaan keruuvastausten mukaan tehtiin, olivat muun muassa Kajaani, Sortavala, Joensuu, Jyväskylä, Kuopio ja Lahti.[58] Esimerkiksi Jyväskylässä oli vuonna 1932 liki 8000 asukasta, Jyväskylän maalaiskunnassa puolestaan oli lähes 16 000 asukasta. Sortavalassa oli noin 4200 ja Sortavalan maalaiskunnassa 21 410 asukasta vuonna 1935. Lahden asukasluvuksi ilmoitetaan 19 688 vuonna 1933.[59] Näiden pienehköjen kaupunkien ympärillä löytyi asiakkaita, Suomihan ei tuohon aikaan ollut vielä kaupungistunut vaan pääosa väestöstä asui maaseudulla tai haja-asutusalueilla.

"--- Mutta siinä 1936 tuli esittelijä muistaakseni Elvingture -nimisistä perämoottoreista, mutta isäni sanoi niiden olevan hepposia, siis heikkoja, ettei hän vaihda keskimoottoria perämoottoriin.”K23/636, Kuusjärvi

Muutamat vastaajat muistavat myös kierteleviä edustajia jotka esittelivät erilaisia koneita.[60] Edellä on esimerkki siitä muistikuvasta että kauppias edusti jotakin tiettyä moottorimerkkiä, toisinaan kuitenkin on arvelujen varassa olivatko kiertelevät kauppiaat ainoastaan maatalous-konemyyjiä vai mahtoiko perämoottoritkin kuulua valikoimiin.

"Moottoreita ei paikkakunnalla ollut myytävänä, vaan ne oli tilattava Helsingistä saakka, tai käytävä siellä ostamassa. Paikkakunnalla oli kyllä kiertäviä koneasioitsijoita, jotka myivät separaattoreita ja ompelukoneita, mutta en ole saanut tietooni myivätkö he myös venemoottoreita." K23/494, Jämsä.

Yleisintä kuitenkin vastauksissa on että vastaajat kertovat siitä kuinka venemoottorit ostettiin, niin kuin nykyäänkin, rautakaupoista tai urheiluliikkeistä. Sitä enempää liikkeen nimiä ei yleensä mainita. Seuraavassa kappaleessa kuitenkin liikkeistä jotka nousevat vastaus-materiaalista esille.

sivun alkuun

3.2. Osuuskaupat

Eräät vastaajat muistavat hyvin missä liikkeissä he asioivat. Lähiseuduilla perämoottorin saattoi ostaa osuusliikkeestä. Osuustoiminta oli vilkasta 1900 -luvun alussa ja monilla pienemmilläkin paikoilla oli omat osuusliikkeiden haarakonttorit. Museoviraston Keruu-arkiston kyselystä huomaakin että maaseudulla lähin kauppa olikin usein osuustoimintaan perustuva liike.[61]

Suomessa osuusliike oli levinnyt laajempiin väestöpiireihin kuin useimmissa muissa maissa. Osuustoimintalaki oli syntynyt vuonna 1901. Osuusliikkeen tarkoitus on siis suorittaa tavaran jakelu, ja niiden mahdollinen tuotantokin, jäsenistölle mahdollisimman edullisella tavallaja osuusliike oli tuolloin voimakkaasti ajan hengessä mukana.[62] Osuusliikkeellä voisi olla merkittäväkin osa ulkolaitamoottorin yleistymisen kannalta. Ajallisesti osuustoiminnan vilkas laajentumisen kausi sopii yhteen perämoottorien käytön yleistymisen kanssa ja osuus-toiminnan periaatteilla on varmasti edistetty kalliimpien hankintojen ostomahdollisuuksia. Osuustoiminnan suosiosta vois päätellä jotakin siitä että osuuskauppojen jäsenmäärä kasvoi vuosina 1915-1925 hieman yli 100 000 jäsenestä 387 000 jäseneen ja vuonna 1934 jäsenmäärä oli jo yli puoli miljoonaa. Tässä siis osa henkilöjäseniä ja osa yhteisöjäseniä.[63]

Esimerkiksi Hankkija oli perustettu 1905 ja sen jäsenmäärä vuonna 1924 oli 1231[64]. Se oli jäsenistöltään yksi suurimmista osuusliikkeistä, kun taas myynniltään suurin oli jo vuonna 1924 Suomen Osuuskauppojen keskuskunta eli SOK.[65] Hankkijan tuotteisiin kuului niin maanviljelystarvikkeet kuin sähkökoneet ja -tarvikkeetkin. Pääkonttori oli Helsingissä ja vuonna 1932 Hankkijalla oli eri puolilla maata jo 9 myyntikonttoria ja 6 myyntitoimistoa. Hankkija on nimenomaan liike joka usein mainitaan nimeltä ostopaikkoja kysyttäessä.[66]

sivun alkuun

4. ULKOLAITAMOOTTORIN OSTAJISTA

Ensimmäiset perämoottorit syntyivät 1900-luvun alussa ja jo 1910-luvulla niitä oli ehtinyt Suomeenkin. Moottorimallit kehittyivät voimakkaasti 1920 -luvulla ja ulkolaitamoottoreita olikin Suomessa jo usealta valmistajalta. Perämoottori oli uutuus joka oli suhteellisen kallis, mutta kuitenkin 1920-luvun lopulla voi hyvällä syyllä uskoa niiden yleistymiseen. Asenteet perämoottoria kohtaan ovat olleet suotuisat, ulkolaitamoottori sopi useimpiin soutuveneisiin ja toi helpotusta kulkemiseen.[67] Suomessa elettiin 1920-luvun lopulla voimakasta nousukautta ja vilkas talouselämä nosti muun muassa kokonaisansioita. Maailmanlaajuisen laman alkaessa vuonna 1929, sen vaikutukset ylettyivät Suomeen nimenomaan 1930-luvun ensimmäisinä vuosina.[68]

Moottori maksoi mallista riippuen 6000 markasta 12 000 markkaan. Tämä oli lähempänä keskiluokkaisen virkamiehen vuosipalkkaa, joten säästöjä oli oltava ulkolaitamoottorin hankintaa varten. Esimerkiksi Penta -ulkolaitamoottori, 3 hevosvoimaa, maksoi 6600 markkaa 1920-luvun lopussa.[69]

Kesänvietto maaseudulla huvilan rauhassa oli esimerkiksi virkamiehillä asemaan kuuluva tapa, ja perheen asuessa huvilalla, virkamies saattoi hoitaa tehtäviään kaupungissa päästessään vesitse kätevästi liikkumaan. Virkamiehet ja muu keskiluokka kuuluivat yhteiskuntaluokkaan, joka oli avoin uutuuksille, joten juuri tämä ryhmä oli ensimmäisten perämoottorien käyttäjiä. Kulutus, mahdollisuudet osoittaa varallisuutta, määrittelivät keskiluokkaa suhteessa muihin. Ulkolaitamoottori kuului juuri sellaisiin tuotteisiin jota voi ajatella asemastaan tietoisen ja moderniin uskovan keskiluokan ostavan. Sillä oli myös 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vapaa- aikaa jolloin saattoi olla tuottamatta mitään ja harrastaa esimerkiksi veneilyä.[70]

Museoviraston Keruuarkiston kyselyyn 23 vastanneet miespuoliset vastaajat ovat tyypillisimmin maanviljelijöitä, teknikoita, kalastajia tai sitten opettajia.[71] Opettajat ovat myös naisvastaajien joukossa suuri joukko, tosin he usein haastattelevat maanviljelijä-vanhempiaan. Useimmat vastaajat ovat vuonna 1976 eläkeiässä ja he muistelevat nuoruusaikojaan tai lähiympäristön tapahtumia heidän nuoruusvuosinaan. Silloin käy varsin selvästi ilmi että muistelun kohteena on ylempi keskiluokka; nimismiehet, apteekkarit ja kauppiaat.[72]

”Johnsonit. Muita olivat mm. Eldo joka myöhemmissä malleissaan sai nimen Eldo-Evinrude ja Penta, Archimedes ja Nopsa. Moottoreiden esitteitä tilattiin Suomen Kuvalehdessä ja Kalevassa olleiden mainosten perusteella. Suomen Kuvalehti tuli mm katekeetta Alber Keskitalolle ja hänen ladossa olevan pinon lehtiä kävivät pikkupojatkin salaa tutkimassa haaveille sitten isona ostavansa lehdessä oikein vetäväin runojen voimalla mainostetut moottorit itselleen.” k23/557, Utsjoki

1920- ja 1930-luvulla mainoksien ja ilmoitusten teho uusien tuotteiden myynnissä löydettiin. Mainoksilla oli tärkeä osa 1920- ja 1930 -luvun uusien tuotteiden ja niihin liittyvien mielikuvien välittämisessä. Kaupunkilaiset ihanteet ja uutuudet olivat kaikkien ulottuvilla. Venemoottoreita myytiin samaan tyyliin kuin muitakin aikakauden uutuuksia, kuten autoa.[73] Ulkolaitamoottoria mainostettiin 1920- ja 1930 -luvulla helppona apuvälineenä jolla kuka tahansa pääsee vesille.[74] (LIITE 4)

Kun Museoviraston Keruuarkiston Kyselyn 23 Moottorivene –osio vuonna 1976 on tavoittanut vastaajat, ei enää ole kovin selkeää kuvaa ostopaikoista tai moottorin merkistä, vaikka tunnelmia muistaisikin.

"--olimme sitten joka kesä ---Lappeella vuoteen 1930 saakka---ei kenelläkään tutulla. Silloin niitä kyllä kuitenkin jo kuuli ja näki Saimaalla ja puhuttiin Evinrudista tavallisesti. Ne olivat ulkolaita moottoreita ja aika heikkoja, vauhti ei ollut mitenkään merkillinen. Vuodesta 1931 asuimme kesät vuokratussa huvilassa Helsingin saaristossa, Sommarössä, nyttemmin Suvisaaret. -- Monella oli jo silloin tietysti perämoottoreita ja niistä keskusteltiin. Tuli sitten muistorikas kesä 1933. Päätimme ostaa moottoriveneen. Tämä oli suuri ja tärkeä ostos. Ostimme Penta -moottorin ja siihen kuuluvan veneen, Pentan, mikä oli muotivene silloin. Moottori oli "tavallinen", en muista kuinka monta hevosvoimaa edes." K23/492

sivun alkuun

5. PÄÄTELMIÄ ULKOLAITAMOOTTORIN HANKINNASTA

Osuuskauppatoiminta oli jo ulkolaitamoottorin tullessa saavuttanut Suomessa vakaan sijan ja toimipisteitä löytyi ympäri maaseutua. Ulkolaitamoottoria saattoi myydä myös tavallisen maatalous- ja rautatavaran seassa. Monet vastaajat kertovat tehneensä ostokset rauta-kaupoista tai urheiluliikkeistä. Aivan samoja liikkeitä mitä Frisk Brisin mainoksista löytyy, eivät vastaajat mainitse. Samoja paikkakuntia löytyy moniakin, kuten Nurmes ja Tammisaari pienemmistä kaupungeista, ja isommista sellaiset kuin Tampere ja Viipuri.[75]

Frisk Brisin sivuilla on ilmoituksia lukuisilta insinööritoimistoilta joissa ulkolaitamoottoria myytiin. Vain harvalla oli myymälöitä Suomen pienemmissä kaupungeissa, mutta innokkaasti uutuudesta kertovat lehdet edistivät myyntiä.[76] Museoviraston Keruuarkiston kysely-vastauksista tulee ilmi että jo hyvässä vauhdissa oleva maatalouden koneellistuminen mahdollisti myös perämoottorikauppoja 1920-luvulla; myyntikanavat ulkoliatmoottoreillekin olivat jo olemassa.

Ulkolaitamoottoreita myytiin vauhdikkaasti 1920-luvun lopun nousukautena, mutta lama vaikutti siihen että ostovoima väheni. Myynti pääsi uudelleen vauhtiin 1930-luvun puolessavälissä. Toinen maailmansota katkaisi kehityksen tälläkin alalla. Kuitenkin myös autojen ja tieverkon kehitys muutti tilannetta. Auto syrjäytti moottoriveneen kulku- ja kuljetusvälineenä tieverkon kehittymisen yhteydessä: autolla kun pystyi vapaammin kulkemaan sääoloista välittämättä.[77]

sivun alkuun


LÄHTEET

Painamattomat lähteet:

Museovirasto(MV), Helsinki:
Keruuarkisto, Kysely 23 (K23), 1976
40. -41. Moottorivene:
K23/9, K23/49, K23/73, K23/77, K23/114, K23/122, K23/167, K23/170, K23/176, K23/224, K23/ 249, K23/251, K23/253, K23/ 256, K23/277, K23/286, K23/285, K23/308, K23/326, K23/345, K23/409, K23/413, K23/492, K23/494, K23/529, K23/540, K23/550, K23/551, K23/557, K23/601, K23/ 612, K23/615, K23/649, K23/683, K23/705, K23/718, K23/761, K23/770, K23/782, K23/828, K23/ 833, K23/840, K23/874, K23/893, K23/ 897, K23/908, K23/955, K23/983, K23/986

Tekijän kokoelmat:

Hjort, Thorsten 1976: Evinrude i Finland. Helsingfors.

Internet –lähteet:

www.friskbris.fi/segling.html
http://www.nordea.fi/fin/hen/sasi/rahanarvonkerroin.asp?navi=sasi

Painetut lähteet ja kirjallisuus:

Biström, Lars & Sundin, Bo: Svenska båtmotorer. 1991. Skärhamn.

Bergvik, Björn: Motorbåtar och båtmototer. 1938. Stockholm.

Eklöf, Bo 1986: Muistikuvia viideltä vuosikymmeneltä Telva 1936-1986. Porvoo.

Forslund, Gid.: Om motorbåtar.1932. Stockholm.

Frisk Bris 1923-1935. Helsingfors.

Gebhart, Hannes: Suomen osuustoimintaliike. Oma maa. Tietokirja Suomen kodeille. V osa. Toim. Kaarle Krohn, G. Melander, K. O. Lindequist. Porvoo 1924.

Helin, Kyösti 2004: Kipinä: Kuopion seudun vene- ja maatalousmoottorien historia sekä Kuopion konepajojen historiaa. Kuopio.

Hovi, Päivi 1990: Mainoskuva Suomessa. Kehitys ja vaikutteet 1890 -luvulta 1930 -luvun alkuun.

Iso Tietosanakirja. Osa 4. Toimituskunta J. Forsman, L. Hendell-Auterinen, J.a. Wecksell, I. Havu, HJ.V. Brotherus, A. Grotenfelt, Hannes Salovaara, N.J. Toivonen, B. Wuolle. Helsinki 1932.

Iso Tietosanakirja. Osa 5. Toimituskunta J. Forsman, L. Hendell-Auterinen, J.a. Wecksell, I. Havu, HJ.V. Brotherus, A. Grotenfelt, Hannes Salovaara, N.J. Toivonen, B. Wuolle. Helsinki 1933.

Iso Tietosanakirja. Osa 7. Toimituskunta J. Forsman, L. Hendell-Auterinen, J.a. Wecksell, I. Havu, HJ.V. Brotherus, A. Grotenfelt, N.J. Toivonen, B. Wuolle. Helsinki 1934.

Iso tietosanakirja. Osa 9. Toimituskunta J. Forsman, L. Hendell-Auterinen, J.a. Wecksell, I. Havu, HJ. V. Brotherus, A. Grotenfelt, N. J. Toivonen, B. Wuolle. Helsinki 1935.

Iso tietosanakirja. Osa 12. Toimituskunta J. Forsman, L. Hendell-Auterinen, J.a. Wecksell, I. Havu, HJ.V. Brotherus, A. Grotenfelt, N.J. Toivonen, B. Wuolle. Helsinki 1939.

Lepistö, Vuokko 1994: Joko Teillä on primuskeitin? Kotitalousteknologian saatavuus ja tarjonta Helsingissä 1800 –luvun puolivälistä 1910-luvun lopulle. Suomen historiallinen seura. Historiallisia tutkimuksia 181. Vammala.

Maritim 50 år. Frisk Bris 8 /1962. Helsingfors.

Mauranen, Tapani & Levä, Kimmo 1999: Ostakaa automobiili! Saatte sekä vaunut että vetojuhdan - ja voitte erottaa kuskin! Hämeenlinna.

Peltola, Jarmo 1995: Ihminen matkustaa ja kuljettaa. Pikeä, hikeä, autoja. Tiet, liikenne ja yhteiskunta 1945 – 2005. Toim. Masonen, Jaakko & Hänninen, Mauno. Helsinki 1995.

Rosengren, Carola 2003: Unelmana kesä. Huvilaelämää Ruissalossa 1910-luvulla. Saarijärvi.

Svenson, Joh. 1921: Om moderna båtmotorer och tillbehör, deras konstruktion, montering, skötsel och fel. Stockholm.

Törnqvist, Erik & Ryönänkoski, Urpo: Suhdanteet Suomessa. Oma Maa 2. Tietokirja Suomen kodeille. Toim. Edwin Linkomies. Porvoo 1958.

Virtanen, Juha 2004: Nissen aarteita. Osat 1-16. Toim. Vesa Leppä. Helsinki.

Walli, A.I. 1953: Moottorivene. Helsinki.

Ågren, Gösta 1998: Hammarbandet. En bok om Österbottens allmogebåtar. Malax museiförenings rf publikationer 3. Vasa.

sivun alkuun

LIITTEET

LIITE 1

Museoviraston kysely 23/Moottorivene. Kysymykset 40 ja 41

40. Milloin ensimmäiset moottoriveneet tulivat paikkakunnallenne? Milloin perämoottorit? Ketkä niitä hankkivat ja mihin tarkoitukseen? Kuinka kauan kesti, ennen kuin moottoriveneet tulivat yleisiksi?
41. Mistä ja miten moottorit hankittiin? Asennettiinko moottori vanhaan veneeseen vai hankittiinko uusi vene? Mistä vene hankittiin ja millainen se oli? Käytettiinkö purjeveneissä moottoria? Minkä merkkisiä moottoreita muistatte? Käytettiinkö veneisiin auton tai traktorin moottoreita tai omatekoisia moottoreita?

LIITE 2

JÄLLEENMYYJÄT

Frisk Bris IV/1926
Villaägarens favorit –Johnsson. Motorkompaniet
Agenter:
A-B Maritim, Helsingfors
Egentliga Finlands Automobilaffär, Åbo
Victor Forselius Oy, Åbo
Tampereen autotuonti Oy, Tammerfors
Suojeluskuntalaisten urheiluliike, Viborg
A-B Herman L. Berggren Oy, Vasa
Alfred Oström, Lovisa
Hannes Kartasalo, St. Michel
K. Ollikainen, Kuopio
Ostrobotnia, Jakobstad
Itä-Suomen Auto, SortavalaFrisk Bris IV/1929
Evinrude, Maritim ,Helsingfors
Platsagenter: Åbo, Wiklund a-b
Viborg, Viipurin automyynti
Tammerfors: Auto-Tarvike Oy
Joensuu & Nurmes, D. Kemiläinen
Willmanstrand & Kaukas: Ardus Engblom
Kuopio, Oy Torvisen autoliike
Ekenäs & Hangö, Centralandelslaget Labor
Borgå, Ing. Jarl Stigell
Pargas, doktor Einar Brander

Frisk BRIS I / 1932
Penta -ägare! Generalrepresentationen i Finland för aktiebolaget Pentaverken, Skövde har numera övergått till --- aktiebolaget PENTA osakeyhtiö, Kaserngatan 34, H:fors

LIITE 3

Frisk Bris IV:1930
LOCKWOOD LEDER FORTFARANDE/AUTOLA AB, LOCKWOOD FÖRSÄLJARE:
Tavastehus, Sähköliike Lahtinen & Dahlberg
Joensuu, Herra E. Kejonen
Jyväskylä, Kone- ja autokeskus
Kotka, Kotkan automyynti oy
Kuopio, J. Heikkinen oy
Lappeenranta, Lappeenrannan teknillinen toimisto, Werner Luostarinen
Lieksa, Lieksan rauta oy
Mikkeli, Autoliike Hartonen & Ahvenainen oy
Nurmes, Nurmeksen rauta oy
Rovaniemi, Aineen autoliike
Tammisaari, Ekenäs Maskin- o Sportaffär
Tornio, Aineen autoliike
Turku, autokonttori A. Vesenterä
Viipuri, Viipurin auto oy

Frisk Bris 3/1932
NOPSA INHEMSK UTOMBORDSMOTOR, MOTOR FÖR NORDENS VATTENVÄGAR
VI HAVA STRÄVAT TILL ATT FRAMSTÄLLA EN MOTOR SOM MED ETT FLOTT OCH TILLTALANDE YTTRE FÖREMAR EN ABSOLUT DRIFTSÄKERHET; ÄR LÄTT STARTAD; ENKEL OCH LÄTT SKÖTT OCH DÄRTILL HAR MÖJLIGAST TYST OCH VIBRATIONS FRI GÅNG./Björneborgs Mekaniska Werkstad Ab.

LIITE 4: Valokuva

sivun alkuun

NOOTIT

[1]Mauranen, Tapani & Levä, Kimmo 1999: Ostakaa automobiili! Saatte sekä vaunut että vetojuhdan - ja voitte erottaa kuskin! s 7, 17.
[2]Telva on helsinkiläinen venealan yritys, joka on toiminut vuodesta 1936 (Eklöf 1986).
[3] Esimerkiksi MV K23/683, syntynyt 1898 & K23/ 249: Haastateltava syntynyt 1883.
[4] Svensson 1921: s. 39, Forslund 1932: s. 96-97; Ågren 1998: Hammarbandet. En bok om Österbottens allmogebåtar, ibid; Katso myös esimerkiksi MV K23/277, Eckerö, K23/ 249, Geta. Höyrykoneista ja polttomoottorien kehityksestä katso esim. Walli 1953: Moottorivene: s. 10, kuvateksti, s. 18-22.
[5] Museoviraston kysely 23, 1976. Kysymys 41: Mistä ja miten moottorit hankittiin? Asennettiinko moottori vanhaan veneeseen vai hankittiinko uusi vene? Mistä vene hankittiin ja millainen se oli? Käytettiinkö purjeveneissä moottoria? Minkä merkkisiä moottoreita muistatte? Käytettiinkö veneisiin auton tai traktorin moottoreita tai omatekoisia moottoreita?
[6] Tarkastelen Frisk Brisin vuosikertoja 1923-1930. Katso lehden historiasta: http://www.friskbris.fi/segling.html.
[7] Frisk Bris lehden internet-sivuillakin sanotaan: ”...Frisk Bris som genast kom att få en stark position i Svensk-Finland... ”. Katso http://www.friskbris.fi/segling.html.
[8] Katso esimerkiksi Hovi, Päivi 1990: s. 141.
[9] Virtanen, Juha 2004: Nissen aarteet 1-16.
[10] Esim. Svenska Båtmotorer. Biström & Sundin. Katso Björn Bergwik 1938: Motorbåtar och båtmotorer.
[11] Biström, Lars & Sundin, Bo: Svenska båtmotorer; Hovi, Päivi 1990: Mainoskuva Suomessa. Kehitys ja vaikutteet 1890 –luvulta 1930 –luvun alkuun; Lepistö, Vuokko 1994: Joko Teillä on Primuskeitin? Kotitalous-teknologian saatavuus ja tarjonta Helsingissä 1800-luvun puolivälistä 1910 –luvun lopulle.
[12] Katso esimerkiksi MV k23/840 ja K23/893.
[13] Walli 1953: s. 24. Virtanen 2004: s. 9.
[14] Walli 1953: s.13 kuvateksti, s. 22-24; Biström, Lars & Sundin, Bo 1991: Svenska Båtmotorer, s 46- 47 & s. 12-13.
[15] Katso Biström & Sundin 1991: s. 9-13.
[16] Hjort 1976 s.1 ; Virtanen Juha 2004: Nissen aarteet 1-16, s.8.
[17] Frisk Brisk 8/1962: Maritim 50 år.
[18] Katso esim. Frisk Bris 3, 4 ja 6/1923.
[19] Frisk Bris 2/1924.
[20] Frisk Bris 1/1924; Esimerkiksi Frisk Bris 1,3, 10,11/1925.
[21] Esimerkiksi Frisk Bris 4 /1928.
[22] MV K23/286, K23/409, K23/ 986, K23/854, K23/ 256.
[23] Frisk Bris 2/1924, 4/1926
[24] Frisk Bris 1/1932 ja esimerkiksi Frisk Bris 4/1935.
[25] Frisk Bris 3/1926.
[26] Frisk Bris 4/ 1926.
[27] Frisk Bris 3/1927, Frisk Bris 4/1929.
[28] MV K23/413, k23/308, k23/551, K23/122, k23/76, Muista merkeistä, ks esim.: K23/649, K23/73, K23/761.
[29] Frisk Bris 5/1927.
[30] Frisk Bris 3/1929.
[31] Frisk Bris 5/1931, 6-7/1931.
[32] Frisk Bris 4/1927 ja 4/1930.
[33] Virtanen 2004: s. 24.
[34] Hjort 1976: s 1-2;Frisk Bris 10/1933.
[35] Frisk Bris 1 /1934, 3/1934.
[36] Frisk Bris 5/ 1931 & 6-7/1931.
[37] Fris Bris 5/1935; Biström & Sundin 1991: s.90.
[38] Frisk Bris 371935.
[39] Biström & Sundin 1991: 48-55. Katso Forslund 1932: s. 95.
[40] Biström & Sundin 1991: s.13. MV k23/ 121.
[41] Ågren 1998: 45-46; Helin 2004, 16-20.
[42] Helin 2004: 16-19.
[43] Virtanen 2004: 10; Walli 1953: 26.
[44] Virtanen 2004: 10-11. Frisk Bris 2/1931.
[45] Valmistajana Björneborgs mekaniska Verkstad. Virtanen 2004: 10. Katso myös Frisk Bris 4/1935.
[46] Frisk Bris 2/1931.
[47] Frisk Bris 4/ 1931.
[48] Katso Biström & Sundin 1991: esim. s.51, s. 80, kuvateksti.
[49] Frisk Bris 10/1933.
[50] MV K23/286, K23/813, K23/277.
[51] Esimerkiksi K23/77, Haukipudas; K23/218, K23/9, K23/782.
[52] MV K23/73, K23/983, K23/ 256, K23/557, K23/494 Helsinki; MV K23/833, K23/277, K23/601 Turku.
[53] Katso esimerkiksi K23/894, K23/986 Viipuri; K23/529, K23/683 Tampereen osalta; K23/49 Rovaniemi.
[54] MV k23/73.
[55] MV K23/224, Joensuu; K23/705, Kajaani.
[56] Iso tietosanakirja V 1933; Iso Tietosanakirja XV, 1939; Iso tietosanakirja IV, 1932.
[57] Esim. MV K23/122; Esim. Frisk Bris 4/1927 & 4/1926.
[58] Joensuu: MV K23/ 170, K23/ 224, K23/345; MV K23/413, Jyväskylä ja Kuopio: K23/615, K23/782, Sortavala K23/550, K23/ 167, Lahti K23/983.
[59] Iso tietosanakirja XII, 1937; Iso tietosanakirja VII, 1934.
[60] Esimerkiksi MV K23/176, K23/908, Lohtaja. K23/770:"Motorerna avskaffades vanligen från någon firma i närmaste stad. (Åbo; H:fors), men det fanns även lokala agenter för vissa firmor, som mot provision förmedlade köpet."
[61] MV k23/540, K23/122, K23/326.
[62] Iso tietosanakirja IX, 1935; Gebhart, Hannes: Suomen osuustoimintaliike. Oma maa V 1924: s 536.
[63] Iso Tietosanakirja IX, 1935.
[64] Henkilöjäseniä tästä määrästä oli 275. Oma maa V 1924, s 538.
[65] Oma maa V 1924, s. 538.
[66] Iso tietosanakirja IV, 1932. Esim. MV K23/345, K23/ 9, K23/122, K23/326.
[67] Hjort 1976: s-1-4. K23/557.
[68] Törnqvist, Erik & Ryönänkoski, Urpo 1958: Suhdanteet Suomessa: s. 201-202.
[69] Frisk Bris ; Mauranen & Levä 1999: s. 43; Vuoden 1927 6600 markkaa vastaa hieman yli 1700 euroa. 1930 -luvun alun Inflaation vaikutuksesta 6600 markkaa vuonna 1935 vastaa nykyrahassa hieman yli 2000 euroa. http://www.nordea.fi/fin/hen/sasi/rahanarvonkerroin.asp?navi=sasi.
[70] Rosengren, Carola 2003: s 17-25; Peltola, Jarmo 1995: s 24-25; Lepistö 1994: s. 218-221. Katso myös keskiluokkaan kuuluvista ammattiryhmistä s. 214. Keskiluokan erottautumisesta ja vapaa-ajasta , katso Rosengren 2003: ibid, erit. s 95-97.
[71] Esim. Lämpöteknikko K23/551, K23/9 työnjohtaja, opettajia: MV K 23/ 897, K23/938, K23/431.
[72] MV K23/494: työnjohtaja, muistelee kauppiaita. K23/224: haastattelee agronomia. K23/683, tilallinen. K23/955 opettaja haastattelee mm. sahanomistajaa. K23/9 muistelee tuomaria, kanttoria ja apteekkaria joilla oli perämoottori.
[73] Katso automainoksista Hovi, Päivi 1990:119-123; Mauranen & Levä 1999: s.13 - 14.
[74] Nykykoneisiin verrattuna tuolloiset perämoottorit olivat teholtaan pieniä ja painoltaan suuria. Esimerkiksi Elton neljän hevosvoiman perämoottori painoi 24 kiloa ja sitä mainostettiin kevyeksi. Frisk Bris 4/1926.
[75] MV K23/ 253 & K23/251.
[76] Katso mainoksien merkityksestä esim. Lepistö 1994: s 221.
[77] MV K23/718.

sivun alkuun