Kasvipatologian opintosuunta

Kasvipatologia on kasvien taudinaiheuttajia tutkiva tiede, jonka päämääränä on kasvien suojelu sekä bioottisilta (sienet, virukset, bakteerit) että abioottisilta (ravinnehäiriöt, ilman epäpuhtaudet) taudinaiheuttajilta. Kasvipatologian opetuksen ja tutkimuksen keskeisenä kohteena ovat kasvin ja taudinaiheuttajan väliset vuorovaikutukset ja muut häiriöt kasvin elintoiminnoissa. Näitä tarkastellaan kaikilla biologisilla tasoilla aina molekyylistä ekosysteemiin saakka. Kasvitieteen, kasvifysiologian, kasvintuotanto- ja maaperätieteiden, ekologian, perinnöllisyystieteen, biokemian sekä molekyylibiologian hallinta ovat kasvipatologian opintojen perusedellytys. Opinnoissa perehdytään kasvipatogeenien biologiaan, ekologiaan, kasvitautien leviämiseen ja niiden aiheuttamien vahinkojen tunnistamiseen sekä torjuntaan. Opinnoissa käsitellään pelto- ja puutarhakasvien sienten, virusten ja bakteerien tunnistamista sekä perinteisin että uusien molekyylibiologisin menetel­min. Kasvipatogeenien infektiomekanismien ja epidemiologian tuntemus luo perustan taloudelli­sesti ja ekologisesti kestävälle kasvinsuojelulle. Uudet taudinaiheuttajat sekä olemassa olevien taudinaiheuttajien muuntelu ovat pelto- ja puutarhakasvien viljelyn jatkuvana uhkana ja ne luovat jatkuvasti haasteita kasvipatologeille uusien, innovatiivisten kasvitautien tunnistusmenetelmien ja torjuntatapojen kehittämiseksi. Kasvipatologia ei rajoitu vain viljely- ja koristekasvien tauteihin vaan tutkii myös luonnonvarais­ten kasvien sairauksia.

• Kasvipatologian opintosuunnan tutkintovaatimukset 2011-2014

Kasvipatologian opetuksen historiaa ja nykypäivää

Helsingin yliopistossa kasvipatologian opetus sai alkunsa 1900-luvun alussa.

Lue lisää »»