Yhteystiedot

Toimisto:
Maataloustieteiden laitos
Muddusjärven tutkimusasema
99910 Kaamanen
puh. 016 672 751
fax. 016 672 751

Historia

Taivas

Varhaishistoriaa

Jo kivikaudella, useita tuhansia vuosia sitten, olivat Muddus- ja Paadarjärven ja läheisten jokien rannat asuttuja. Kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty ainakin Kettujokivarresta, Paadarjärven rannalta, Vaskojoen suusta ja Muddusjärven pohjoispäästä. Alueella on myös monia yksittäisiä peurakuoppia ja peurakuoppajonoja kertomassa kivikautisten ja myöhempienkin esi-isiemme ruoanhankinnasta. Muualla tehtyjen tutkimusten mukaan vanhimmat peurakuopat ovat 7000 vuotta vanhoja ja toisaalta uusimpia olisi käytetty vielä toissa vuosisadalla.

Ensimmäisiä uudistiloja alettiin perustaa näille main 1700-luvun puolivälissä. Ilmari Itkonen on kirjannut ylös tiedon, jonka mukaan Inarin ensimmäinen lehmä olisi tuotu Vaskojoen rannalle Kaisankenttään (Katriinkieddi). Lehmän omistaja oli ehkä Iisakki Paadar, joka perusti uudistilan Vaskojoen rannalle v. 1758. Jostain syystä tilanpito ei oikein onnistunut eikä tilaa enää ole olemassa. Muddusjärven pohjoispäähän Muddusniemeen oli Juhani Aikio perustanut uudistilan toistakymmentä vuotta aiemmin, jolloin hänellä oli jo kolme lehmää. Tilan pito keskeytyi, mutta hän aloitti sen uudelleen viisitoista vuotta myöhemmin.

Vanhantalonkenttä Muddusniemessä viereisestä Valpurinniemestä katsottuna

Kaamasen seutu on perinteiltään tutkimukselle velvoittavaa. Vuonna 1874 Xenofon Villehad Nordling nimettiin Inarin kruununnimismieheksi. Vastuullisessa toimessaan Xenofon alkoi katsella paikkaa, mihin perustaisi maanviljelyksessä esimerkkiä näyttävän mallitilan inarilaisille. Hän mieltyi Uulankotaniemeen, osti sen Uulalta ja liitti siihen kruunun maita. Viela samana vuonna 1874 hän rakennutti päärakennuksen, jolle antoi nimeksi tilan tavoitteita julistavasti Toivoniemen.

Nordling otti Mustialan käyneen Jaakko Hirvelän panemaan pystyyn maataloutta etelän malliin. Muutakin väkeä palkattiin tarpeen mukaan, muun muassa Maunu Jankkila, joka sai metsänmakaajalehmät kotiin pelkän hengen voimin. Näin Toivoniemeen tulivat ennen tuntemattomat puut, pensaat ja viljelykasvit. Pian Toivoniemi oli jo niin kuuluisa paikka, että sitä kilvan esiteltiin ajan kirjallisuudessa. Mainitaanpa Toivoniemi Euroopan pohjoisinpana maatilana.

Nordlingin istuttamat kuuset ovat edelleen Toivoniemessä nähtävissä

Yliopisto tulee Muddusjärvelle

Helsingin yliopiston kesäaikainen kenttäkoetoiminta alkoi Muddusjärvellä 1946, jolloin tohtorit Into ja Rauha Aikkinen siirsivät lahjoituskirjalla Muddusniemen tilan omistusoikeuden Helsingin yliopistolle. Lahjoittajien toiveena oli, että tilalla suoritettaisiin Lapin maataloutta edistävää sekä muuta Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan oppiaineisiin liittyvää biologis-subarktista tutkimusta. Alue oli kokonaispinta-alaltaan 207 ha, ja yksikön nimeksi annettiin Muddusniemen koetila.

Lahjoittajat säilyttivät pitkään itsellään osittaisen hallintaoikeuden tilaan. Tänä aikana he omalla kustannuksellaan rakensivat tilan alueelle rakennuksia tutkimusaseman tulevaan käyttöön. Valpurinniemeen valmistui vuonna 1959 koetilan päärakennus, johon sijoitettiin laboratorio ja sen aikaista henkilömäärää vastaavat majoitustilat. Rakennushankkeen yhteydessä saatiin koetilalle puhelin. Lisäksi rakennettiin saunarakennus. Varsinaiset tilan kantarakennukset ja viljelykset Aikkiset pitivät kuitenkin hallinnassaan aina vuoteen 1966 saakka. Yksikön nimi muutettiin koetilasta tutkimusasemaksi vuonna 1969.

Kasvihuoneet (yht.324 m2) rakennettiin Valpurinniemeen vuonna 1967 ja samana vuonna kunnostettiin karjarakennukseen laboratoriotilaa palvelemaan lähinnä radiokemian ja mikrobiologian laitosten tutkimustarpeita. Vuonna 1973 paranivat aseman toimintamahdollisuudet huomattavasti, kun asemalle saatiin tieyhteys ja sähkövirta. Samana vuonna tehtiin tilan vanhassa asuinrakennuksessa (Villa Aikkinen) sekä päärakennuksessa (Villa Valpuri) peruskorjaus asentamalla niihin vesijohdot ja sähkölämmitys.

Lopullisesti Rauha Aikkinen luopui osittaisestakin hallintaoikeudestaan vuonna 1976 ja kokonaisuudessaan yli 400 hehtaarin tila tuli lopullisesti Helsingin yliopiston hallintaan.

Inarin kunnan hallinnassa vuodesta 1921 lähtien ollut Toivoniemen vanhainkodin toiminta Muddusniemen naapurissa lopetettiin syksyllä 1978 uuden vanhainkodin valmistuttua Ivaloon. Seuraavana vuonna sosiaali- ja terveysministeriö siirsi Toivoniemen tilan opetusministeriön hallintaan ja tämä edelleen 1980 siirsi tilan Helsingin yliopiston käyttöön. Tämän jälkeen Toivoniemen ja Muddusniemen tilat yhdistettiin hallinnollisesti Muddusjärven opetus- ja koetilaksi. Näin muodostui pinta-alaltaan 1112 ha suuruinen tila, johon kuului metsämaata 788 ha ja peltoa 22 ha loppuosan ollessa luonnonniittyä sekä joutomaata. Vuonna 1984 valmistui Valpurinniemen silta Kaamasjoen yli, jolloin matka Toivoniemeen lyheni 30 km:stä 4 km:iin.

Yksikön nimi muuttui vielä vuonna 1993 Muddusjärven opetus- ja tutkimustilaksi, kun opetus- ja koetilat siirtyivät 1.1.1993 maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan alaisuuteen.

Muddusjärven opetus- ja tutkimustilan toiminta supistui ratkaisevasti vuoden 1996 alusta alkaen yliopiston luovuttua toiminnasta v.1980 haltuunsa saamallaan Toivoniemen tilalla metsätaloutta lukuunottamatta. Metsien käytöstä kurssi- ja opetustoimintaan on voimassa yhteistyösopimus Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa. Toivoniemen kiinteistöistä yliopisto siirtyi takaisin entisiin Muddusniemen tilan kiinteistöihin Valpurinniemeen. Yksikön nimi muutettiin tässä yhteydessä takaisin Muddusjärven tutkimusasemaksi, ja liitettiin hallinnollisesti Viikin opetus- ja tutkimustilan yhteyteen. Tutkimusaseman käytössä on nykyisin n.13 ha peltoa ja vajaat 700 ha kasvullista metsämaata. Lisäksi aseman hallinnassa on noin 1000 ha:n vesialue.