Suomeksi Yliopiston etusivulle På svenska In English Kielivalinta
Helsingin yliopisto
Maantieteen laitos
Tietoa laitoksesta:
Kandidaatintutkielma maantieteessä ja aluetieteessä

Tutkielman tavoite

Kandidaatintutkielma (6 opintopistettä) on luonnontieteiden kandidaatin opintojen loppuvaiheessa suoritettava itsenäinen opinnäytetyö. Sitä tehdessään opiskelija syventää tietyn aihepiirin osaamistaan ja kehittää tutkimusvalmiuksiaan tukeutuen aiemmissa opinnoissaan hankkimiinsa tietoihin ja taitoihin. Tutkielma kehittää ja osoittaa opiskelijan kykyä hakea ja eritellä tietoa itsenäisesti, arvioida sitä kriittisesti sekä tuottaa ja soveltaa uutta tietoa. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tutkintosäännön mukaan

“...tutkielmaan voi sisältyä kirjallisuuteen perustuvan tutkimuksen lisäksi kokeellinen osa. Kokeellisen osan voi suorittaa osana tutkimusprojektia, jossa opiskelijalla on selvästi osoitettava ja arvioitava itsenäinen osuus. Kirjallisen osan opiskelija tekee itsenäisesti.”

Maantieteessä ja aluetieteessä kokeellinen osa tarkoittaa tavallisesti tutkielman aineiston keräämistä kentältä tai jostakin arkistosta soveltuvia menetelmiä käyttäen.

Kandidaatintutkielman tulee osoittaa, että sen laatija on perehtynyt tutkielman otsikossa määriteltyyn maantieteelliseen tai aluetieteelliseen aiheeseen. Tutkielma osoittaa myös, että laatijalla on valmius käyttää itsenäisesti perus- ja aineopinnoissa opittuja tutkimusmenetelmiä ja esitystapoja. Tutkielman tarkoituksena on osoittaa kyky perusteltujen tutkimuskysymysten esittämiseen, aineiston ja kirjallisuuden kriittiseen analysointiin, päättelykykyyn ja saatujen tulosten raportointiin. Erityistä huomiota kiinnitetään tutkielman kieliasuun, jonka tulee olla tyyliltään sujuvaa, asiayhteyksiltään selkeää ja kieliopiltaan moitteetonta. Tutkielman on noudatettava hyvää tieteellistä tapaa muun muassa lähteiden merkitsemisen osalta.


Tutkielman rakenne ja laajuus

Tutkielma perustuu tieteellisen tutkimuksen perussääntöihin. Siinä edellytetään määriteltyä tutkimuskysymystä, joka voi olla teoreettinen, metodologinen, käsitteisiin painottuva tai empiirinen. Johdannossa esitellään tutkimuksen tausta, tavoitteet ja ne perustellut kysymykset, joihin on tarkoitus vastata. Tutkielman lopussa asetettuihin tavoitteisiin ja kysymyksiin on pitänyt vastata ja asioiden väliset yhteydet osoittaa. Tutkimuksen eteneminen menetelmineen ja tulokset raportoidaan selkeästi ja perustellen.

Tutkielman tekstiosuuden sopiva laajuus on noin 30 sivua (lopullinen taitto on tutkielman laatijan vapaasti harkittavissa). Joissakin tapauksissa aiheen ja tutkimusotteen käsittely voi edellyttää tätä laajempaa raporttia, mutta jonkin tutkimuskysymyksen suppeampikin käsittely voi tuottaa korkean arvosanan. Asian kirjallista käsittelyä täydentävän, tutkielman laatijan visualisoinnin taidot osoittavan aineiston ja/tai kuvituksen (kartat, valokuvat, piirrokset, kaaviot tms.) käyttö on suositeltavaa. Lähdeviittauksissa noudatetaan niin kutsuttua Harvard-järjestelmää, joka on käytössä muun muassa Suomen Maantieteellisen Seuran aikakauskirja Terrassa. Yksityiskohtaiset ohjeet Terran tavan mukaiseen lähdeviittaamiseen sekä kielenhuollon tukea saa lehden verkkosivulta.

Arvosteltavaksi luovutetaan yksi kuultokansiin tai pahvikansiin laitettu kappale (kierresidos tai muovikansi eivät sovi kirjastosäilytykseen). Tutkielman kansilehdellä on mainittava tekijän tietojen lisäksi pääaine ja erikoistumisala. Alkuun liitetään abstraktisivu, joka kirjoitetaan tutkielman kielellä. Mukaan liitetään yksi irrallinen abstraktisivu.

Arvostelu

Kandidaatintutkielma arvostellaan asteikolla 1–5. Opinnäytteen keskeiset elementit eivät erityyppisissä töissä yksiselitteisesti paina yhtä paljon. Esimerkiksi erittäin vahvasti osoitettu perehtyneisyys tutkimuskirjallisuuteen voi korvata puutteita aineiston käsittelyssä tai menetelmän hallinnassa.

Ulkoasun viimeistely ja tieteellisen kirjoittamisen ohjeiden huolellinen noudattaminen ovat tutkielman arvioinnin perusteita. Asetettujen tutkimuskysymysten hallinta läpi työn on arvioinnissa merkittävin kriteeri. Hyväksytyn kandidaatintutkielman tulee olla tutkimuksellinen kokonaisuus, joka osoittaa perus- ja aineopinnoissa omaksuttujen tutkimus- ja esitystapojen hallintaa.

Kandidaatintutkielma arvostellaan asteikolla 1–5. Erinomaiseksi (5/5) arvioidussa kandidaatintutkielmassa aihe ja kysymyksenasettelu ovat vaativia ja vankasti perusteltuja. Parhaalla arvosanalla palkittavan tutkielman tekijä osoittaa hallitsevansa valitsemansa aihepiirin keskeistä tutkimuskirjallisuutta. Tutkielma osoittaa valitun aineiston ja menetelmien erinomaista hallintaa sekä itsenäistä ja kriittistä tutkimusotetta. Tutkielma on sujuvasti kirjoitettu hyvää tieteellistä tapaa noudattaen ja ulkoasu on huoliteltu. Mahdollinen kuvitus on havainnollista, kekseliästä ja osoittaa visuaalisen viestinnän teknisten oppien hallinnan.

Tutkielman hyväksyminen ja kypsyysnäytteen kirjoittaminen

Kandidaatintutkielman ottaa vastaan kunkin erikoistumislinjan se professori tai yliopistonlehtori, jonka erikoistumisaloja lähinnä tutkielman aihe on.

Maantieteen aineopintojen erikoistumisalan seminaari (LuK-seminaari) edeltää kandidaatintutkielman tekoa. Seminaari valmentaa kriittiseen ajatteluun, kirjalliseen ja suulliseen tieteelliseen viestintään, viittaustekniikan viimeisteltyyn hallintaan sekä palautteen antamiseen ja vastaanottamiseen. Aluetieteessä LuK-seminaaria seuraavassa periodissa järjestetään vielä tutkielmatyöpaja. Geoinformatiikassa LuK-seminaari toteutetaan työpajana, jossa tutkielmat ohjataan aiheen valinnasta niiden valmistumiseen saakka.

Aineopintojen seminaari on oma erillinen jaksonsa, joka yhdistyy tieteellisen kirjoittamisen ja äidinkielen opintoihin. Erillistä tutkielmien arviointi- tai tarkastusseminaaria ei järjestetä. Tutkielman vastaanottava professori tai yliopistonlehtori arvostelee tutkielman. Hän myös ottaa vastaan luonnontieteen kandidaatin tutkintoon kuuluvan kypsyysnäytteen.

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tutkintosäännön mukaan kypsyysnäytteen on osoitettava

perehtyneisyyttä kandidaatintutkielman alaan ja tutkintoasetuksen (424/2993) 6 §:ssä tarkoitettua suomen tai ruotsin kielen taitoa.

Kypsyysnäyte on ytimekäs kirjoitelma kandidaatintutkielman aihepiiristä. Sillä varmistetaan opiskelijan perehtyneisyys omaan tieteenalaansa ja erikoistumisalaansa sekä tieteellis-ammatillisen äidinkielen hallinta. Kypsyysnäyte kirjoitetaan tutkielman tarkastuksen jälkeen esimerkiksi laitoksen yleisenä tenttipäivänä. Kypsyysnäytteeseen ilmoittaudutaan tavanomaisen tenttiinilmoittautumiskäytännön mukaisesti.

Tutkielman tarkastaja toimittaa viipymättä rekisteröitäväksi maantieteen laitoksen toimistoon tiedon tutkielman hyväksymisestä ja arvosanasta, ilmoituksen kypsyysnäytteen hyväksytystä suorittamisesta sekä kandidaatintutkielman ja sen abstraktisivun. Maantieteen ja aluetieteen kandidaatintutkielmat arkistoidaan Kumpulan tiedekirjastoon.

Tutkielman ja kypsyysnäytteen arvostelun perusteista voi pyytää selvitystä välittömästi tulosten ilmoittamisen jälkeen arvosanan antajan vastaanottoaikana.

Taustatukea

Aikakauskirja Terran verkkosivun lisäksi seuraavat julkaisut ja niiden lähdeluettelot voivat auttaa tutkielman jäsentämisessä, kirjoittamisessa ja visualisoinnissa:

Hakala, J. T. (2007). Uusi graduopas. Gaudeamus, Helsinki.

Hirsjärvi, S. & P. Remes & P. Sajavaara (1997). Tutki ja kirjoita. Kirjayhtymä, Helsinki.

Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen (2002). Tutkimuseettinen neuvottelukunta, Helsinki http://www.tenk.fi/julkaisutohjeet.htm

Itkonen, T. (2000). Uusi kieliopas. Tammi, Helsinki.

Karisto, A. & U. Seppälä (2004). Maukas gradu. Vastapaino, Tampere.

Kinnunen, M. & O. Löytty (1999; toim.). Iso Gee. Gradua ei jätetä! Vastapaino, Tampere.

Kinnunen, M. & O. Löytty (2002; toim.). Tieteellinen kirjoittaminen. Vastapaino, Tampere.

Mertanen, V. (2007). Tietokirjoittajan käsikirja. Vastapaino, Tampere.

Paarlahti, A. (2002). CorelDraw-pikaopas. Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen opetusmonisteita 46.

Peltonen, A. (1989). Peruskartografia. Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen opetusmonisteita 32.

Raento, P. (2003). Erottuvatko muiden ajatukset omistasi? Terra 115: 4, 278–282.

Raento, P. (2005). Kuvien voima. Teoksessa Häyrynen, S. (toim.): Kulttuurin arviointi ja vaikutusten väylät. Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö CUPORE, Julkaisuja 12/2005, 199–226.

Raento, P. (2007). Kelpo raportoinnin strategia. Teoksessa Laine, M., J. Bamberg & P. Jokinen (toim.): Tapaustutkimuksen taito, 258–276. Gaudeamus, Helsinki.

Sorjanen, T. (1999). Suomen kieli. 2. p. Gummerus, Jyväskylä.